|
==== Alueen etninen tilkkutäkki ja maailmansotien aika ====
Entisen Jugoslavian alueella asui lukuisia erillisiä [[Etninen ryhmä|etnisiä ryhmiä]].<ref>Lodenius 1996, s 9</ref> Kielen lisäksi erottavana tekijänä oli uskonto. Esimerkiksi kroaatit[[Kroaatit]] olivat pääosin [[Katolinen kirkko|roomalaiskatolisia]], [[serbit]] [[Ortodoksinen kirkko|ortodokseja]]<ref>Valta 1980, s 13</ref> ja nykyisten [[Bosnia|Bosnian]] ja [[Albania|Albanian]] alueilla asui [[ottomaanit|ottomaanien]] vallan seurauksena muslimeita[[Muslimi|muslimeja]]. Jo [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] aika oli ongelmallinen: serbien [[četnikit]] ja armeija kohtelivat kaltoin sekä albaaneja [[ensimmäinen Balkanin sota|Balkanin sodissa]] että kroaatteja ensimmäisessä maailmansodassa.
Maailmansodan jälkeen [[sloveenit]], kroaatit, serbit ja [[Kosovo]]n albaanit yhdistyivät kuitenkin yhdeksi [[Jugoslavian kuningaskunta|Jugoslavian kuningaskunnaksi]]. Politikointi Poliittinen väittely varsinkin serbi-serbien ja kroaattipoliitikkojenkroaattien välillä oli kiihkeää. Tilanteen kiristyminen johti lopulta ampumavälikohtaukseen ja kolmeen murhaan parlamentissa vuonna 1928. KuningasVälikohtauksen reagoiseurauksensa kaappaamallakuningas vallankaappaasi itselleen vallan.
[[Toinen maailmansota|Toisessa maailmansodassa]] pääosin serbijohtoinen Jugoslavia hajosi [[Natsi-Saksa|Saksan]] hyökkäykseen vuonna 1941. Maa jaettiin [[Akselivallat|akselivaltojen]] kesken. Miehityksen seurauksena alueelle syttyi sisällissota, jossa kuoli enemmän ihmisiä kuin miehittäjien hyökkäyksessä.<ref>Lautela 1992, s 162</ref> Kroatian johtoon noussut [[Fasismi|fasistisen]] [[Ustaša]]-järjestön johtaja [[Ante Pavelic]] surmautti kymmeniä tuhansia serbejä, mustalaisia[[Romanit|romaneja]] ja [[Juutalaiset|juutalaisia]] keskitysleireillä.<ref>Lautela 1992, s 157</ref> SerbienSamaan aikaan serbien [[cetnikit]] surmasivat kroaattisiviilejä ja [[partisaanit|partisaaneja]] ja pyrkivät luomaan karkotuksin suur[[Suur-Serbia|Suur-Serbiaa]].<ref>Lautela 1992, s 158 - 159, s 163</ref>
==== Titon Jugoslavia ====
Sekavan sisällissodan voittajiksi nousivat [[Jugoslavian partisaanit|Kommunistisetkommunistiset partisaanit]] voittivat sekavan sisällissodan. Partisaanijohtaja [[Josip Broz Tito]] loi uuden Jugoslavian, kuudesta tasavallasta koostuneen sosialistisen liittovaltion. Vaikka Tito pyrki [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] ohjeiden mukaisesti luomaan eri etnisten ryhmien välille tasa-arvoa, hän ei maininnut [[Bihacin julistus|Bihacin julistuksessaan]] lainkaan muslimeja, [[Unkarilaiset|unkarilaisia]] tai [[Albaanit|albaaneja]].<ref>Lautela 1992, s 164</ref> TitoJugoslavia tekiei jokuitenkaan varhainollut irtiottojasodan Neuvostoliitostajälkeen Neuvostoliiton miehittämä, ja Titon johtama Jugoslavia irtautui kiinteästä [[Itäblokki|Itäblokista]] kohti länttä jo vuonna 1948.
Etnisten ryhmien [[nationalismi]] väreilisäilyi jännitteinä pinnan alla, ja nousi toisinaan avoimesti esille,<ref>Djilas 1981, s 234</ref><ref>Valta 1980, s 69</ref> vaikka sitä pyrittiin hillitsemään.<ref>Valta 1980, s 58</ref> Taitava poliitikko ja diktaattori Tito ei kuitenkaan kyennyt ratkaisemaan maan monimutkaista kansallisuusongelmaa lopullisesti.<ref>Djilas 1981, s 234-235</ref><ref>Valta 1980, s 9, s 11</ref> OngelmaJännitteet pysyipidettiin pitkältivaltaosin piilossa 1950-luvulla, mutta nousinousivat esiin 1960-luvun alussa näkyviin.<ref name="LAU167">Lautela 1992, s 167</ref> Vastakkain oli varsinkin [[Kroatia|Kroatian]] serbivastainen [[separatismi]]<ref>Valta 1980, s 61</ref> ja Serbian [[Suur-Serbia|suurserbialaisuus]].<ref>Valta 1980, s 11, s 61</ref> Serbien äärinationalismia tuki, joskaan ei suoraanavoimesti kannattanut<ref name="LAU167"/> vuoteen 1966 saakka Jugoslavian kovaotteisen salaisen poliisin päällikkönä toiminut [[Aleksandar Ranković]].<ref>Valta 1980, s 11</ref> Rankovicilaiset vastustivat Slovenian ja Kroatian talouden vapauttamisaikeita.<ref name="LAU167"/>Etnisten ryhmien kulttuuri ja uskonto, mutta myös elintaso ja teollistumisen aste vaihtelivat.<ref>Valta 1980, s 9</ref><ref>Lautela 1992, s 171</ref> Varsinkin talous synnytti ristiriitoja, joita kärjistivät muistot yhteisen historian aikana kärsityistä vääryyksistä. Tito kukisti nationalistit kovin ottein esimerkiksi [[Kroatian kevät|Kroatian keväässä]] 1970-luvun alussa<ref>Valta 1980, s 60-64</ref> ja Slovenian vastaavan kansallismielisen liikehdinnän aikana.
Etnisten ryhmien kulttuurit, uskonto ja elintaso vaihtelivat.<ref>Valta 1980, s 9</ref><ref>Lautela 1992, s 171</ref> Varsinkin talous synnytti ristiriitoja, joita kärjistivät muistot historian aikana kärsityistä vääryyksistä. Tito kukisti nationalistit kovin ottein esimerkiksi [[Kroatian kevät|Kroatian keväässä]] 1970-luvun alussa<ref>Valta 1980, s 60-64</ref> ja Slovenian vastaavassa liikkeessä. Jälkikäteen on arvioitu, että Titon kansallistunteiden ja uskonnon kieltämisen politiikka tukahdutti poliittisen ajattelun niin, että syntynyt paine purkautui myöhemmin voimakkaana kiihkokansallismielisyytenä.<ref>[http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/jugoslavian_hajoaminen_teki_balkanista_nationalistisen_palapelin_94760.html#media=94749 Jugoslavian hajoaminen teki Balkanista nationalistisen palapelin] YLE Elävä arkitso</ref> Toisaalta myös Titon ajan voima- ja pakkokeinot periytyivät. Rauhanomaisia ratkaisuja ei edes nähty, varsinkin kun jo Titon aikana armeijan upseeriston enemmistö oli serbejä. Jugoslavian hajoamissota voidaan kuitenkin nähdä kuitenkin myös nationalismien törmäyksenä, johon olisi päädytty myös ilman Titoa tai Miloševićia. ▼
▲Etnisten ryhmien kulttuurit, uskonto ja elintaso vaihtelivat.<ref>Valta 1980, s 9</ref><ref>Lautela 1992, s 171</ref> Varsinkin talous synnytti ristiriitoja, joita kärjistivät muistot historian aikana kärsityistä vääryyksistä. Tito kukisti nationalistit kovin ottein esimerkiksi [[Kroatian kevät|Kroatian keväässä]] 1970-luvun alussa<ref>Valta 1980, s 60-64</ref> ja Slovenian vastaavassa liikkeessä. Jälkikäteen on arvioitu, että Titon kansallistunteiden ja uskonnon kieltämisen politiikka tukahdutti poliittisenpoliittista ajattelunajattelua niin,ja ettäsynnytti syntynytpainetta, painejoka purkautui myöhemmin voimakkaana kiihkokansallismielisyytenä.<ref>[http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/jugoslavian_hajoaminen_teki_balkanista_nationalistisen_palapelin_94760.html#media=94749 Jugoslavian hajoaminen teki Balkanista nationalistisen palapelin] YLE Elävä arkitso</ref> Toisaalta myös Titon ajan voima- ja pakkokeinot periytyivät. Rauhanomaisia ratkaisuja ei edes nähty, varsinkin kun jo Titon aikana armeijan upseeriston enemmistö oli serbejä. Jugoslavian hajoamissota voidaan kuitenkin nähdä kuitenkin myös nationalismieneri etnisten ryhmien kansallisuusudentiteettien törmäyksenä, johon olisi päädytty myös ilman Titoa tai Miloševićia.
==== Nationalismin nousu Titon kuoleman jälkeen ====
1980-luvulla Titon kuoltua häntä ryhdyttiin arvostelemaan varsinkin Serbiassa., sillä Tito oli jakanut serbien alueita muille Jugoslavian osatasavalloille. Samaan aikaan maa ajautui talouskriisiin, joka paheni koko 1980-luvun ajan. Vuonna 1981 Serbiaserbiarmeija murskasi asevoimin Kosovon albaanien mellakat. PerinteinenKiihkokansallisten serbinationalismiserbien oli nousussa, ja nationalistit näkivätmielestä Kosovon albaanienalbaanit tekeväntoteuttivat serbien kansanmurhaa. Kosovo oli tyhjenemässä serbeistä ja "pyhä maa" oli joutumassa albaanien käsiin. Serbian kommunistipuolueen johtoon noussut [[Slobodan Milošević]]<ref>Lodenius 1996, s 16</ref> alkoi tukea Kosovon alueella asuneita serbejä kiihkeissä puheissa, jotka yhdistivät [[Populismi|populistista]] [[Nationalismi|nationalismia]], [[Sosialismi|sosialismia]] ja serbien perinteistä ortodoksiuskoa[[Ortodoksinen kirkko|ortodoksiuskontoa]].<ref>Lodenius 1996, s 18</ref> Milošević puhdisti Serbian kommunistisen puolueen vastustajistaan, otti tiedotusvälineethaltuunsa käsiinsäkeskeiset tiedotusvälineet, loi joukkokokouksissa henkilökulttia ja onnistui luomaan itselleen laajan kannatuksen.
Vuonna 1988 myös Sloveniassa oli käynnissä voimakas itsenäistymisliike, joka kumpusi maan keskieurooppalaisesta perinteestä ja yhteyksistä länteen. Myös Kroatiassa puolestaan nousi vanhoillinen kansallismielisyys vuonna 1989 aikana.
Nationalistinen Milošević murskasi 1980-luvun lopussa [[Vojvodinan sosialistinen alue|Vojvodinan]] ja [[Kosovo|Kosovon]] autonomian. LiittoarmeijaJugoslavian liittoarmeija oli käytännössä serbien puolella. SerbijohtoistaSerbian Jugoslaviaaoppositiossa taioli Suur-Serbiaasamaan voimakeinoinaikaan ajanutMiloševićiakin Miloševićradikaalimpiakin pelottiserbinationalisteja, kroaatitesimerkiksi [[Vuk Drašković]] ja sloveenit[[Vojislav itsenäistymäänŠešelj]]. SerbianSerbijohtoista oppositiossaJugoslaviaa olitai kuitenkinSuur-Serbiaa Miloševićiakinvoimakeinoin radikaalimpiakinajaneen serbinationalisteja,Miloševićin esimerkiksipolitiikka Vukaiheutti Draskovicvastareaktion ja Vojislavpelotti kroaatit ja sloveenit kohti itsenäistymistä Seseljvaltioina. Osatasavaltojen valtapyrkimykset romahduttivat liittovaltion hallituksen arvovallan keväällä 1991. Osatasavaltojen johtajat yrittivät turhaan etsiä poliittista ratkaisua.
== Kroatian ja Slovenian sodat ==
[[Yhdysvallat]], [[Euroopan unioni|EU]], Jugoslavian liittoarmeija ja Jugoslavian hallinnon instituutiot vastustivat etukäteen Slovenian ja Kroatian itsenäistymistä. Liittovaltion presidenttineuvosto oli kuitenkin toimintakyvytön. Ainoa voimakas poliittinen toimija oli Slobodan MilosevicinMiloševićin johtama kommunistis-nationalistinen serbiryhmittymä. Liittoparlamentti julisti armeijan estävän tasavaltojen itsenäistymisyritykset, ja kun Kroatia ja Slovenia julistautuivat itsenäiseksi [[25. kesäkuuta]] [[1991]],<ref name="TANJUG">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.tanjug.rs/news/392/two-decades-since-breakup-of-yugoslavia.htm | Nimeke =Two decades since breakup of Yugoslavia | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta =24.6.2011 | Julkaisupaikka = Belgrad | Julkaisija =Tanjug | Viitattu =1.2.2013 | Kieli ={{en}} }}</ref> liittoarmeija lähetti panssareita valtaamaan Kroatian raja-asematasemia ja lentokentätlentokenttiä. Suppean sotilasoperaation tarkoituksena oli lähinnä voiman näyttäminen. Liittoarmeija valtasikin menestyksellä useimmat raja-asemat.
==== Slovenian sota ====
{{Pääartikkeli|[[Slovenian sota]]}}
Sloveenit olivat järjestäneet melko tehokkaan aluepuolustuksen, joka nujersi liittoarmeijan joukot monin paikoin jo 28. kesäkuuta. Sloveenit tukkivat panssarien tiet rekoilla ja saartoivat liittoarmeijan varusmiehiä kasarmeihinsa. Liittoarmeija vastasi pommittamalla Slovenian radio- ja TV-asemia ja tulittamalla ilmasta tiesulkuinatiesuluiksi olleitapysäköityjä rekkoja.<ref>Lautela 1992, s 95</ref> Serbijohtoisen liittoarmeijan etupäässä varusmiehistä ja ei-muista kansallisuuksista kuin serbeistä koostuneella miehistöllä ei kuitenkaan ollut taisteluhalua. Saarrettuilta joukoilta puuttui huolto ja sotilaita antautui noin 2700. Taistelujen vielä kestäessä alkoivat diplomaattiset yhteydenotottunnustelut, jotka johtivat ensimmäiseen tulitaukoon jo 1. heinäkuuta, vaikka taistelut jatkuivat vielä 4. heinäkuuta saakka. [[Slovenian sota]] oli lyhyt ja osapuolten tappiot pienet.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.bbc.co.uk/news/world-europe-17847681 | Nimeke = Slovenia profile | Selite = | Julkaisu = BBC News | Ajankohta = | Julkaisija = BBC | Viitattu =12.8.2012 | Kieli = {{en}}}}</ref> Milošević ei halunnut taistella Slovenian alueesta, jossajolla asui vain vähän serbejä.<ref name="Rutanen_1994_41" />
==== Kroatian sota ====
{{Pääartikkeli|[[Kroatian sota]]}}
Miloševićin kansalliskiihkoinen Serbia alkoioli alkanut luoda ensin peitetystipeitellysti, mutta vähitellen yhä avoimemmin Kroatian alueelle [[Suur-Serbia]]a.<ref name="Rutanen_1994_41">Rutanen 2002, s. 41</ref> Kroaatteja ajettiin väkivalloin Kroatian serbialueilta. [[Franjo Tuđman|Franjo TudjmanTuđmanin]]<nowiki/>in johtama Kroatian hallinto oli yhtämyös kansallismielinen, erityisesti sen puolustusministeri [[Gojko Susak]]. Äärikroaatit vastasivat serbien väkivaltaan, mikäja kiihdyttikonflikti konfliktiakiihtyi. TudjmanTuđman horjui sodan ja rauhan välillä ja vähätteli serbien halua taistella Kroatiaa vastaan. Hän uskoi helppoon rauhanomaiseen ratkaisuun,. Osin ratkaisu oli osinpakon siksisanelema, ettäsillä kroaateilta puuttui aseita.<ref name="Lautela 1992, s 98" />
Heinäkuun alussa serbit aloittivat jatkuvan sodan Kroatiassa. Serbijoukot puhdistivat [[Celije]]n kylän. [[Tenja]]ssa taisteltiin pitkään ja rajusti, vaikkakin pienin joukoin. Nämä kaksi välikohtaustavälikohtauset olivat kuitenkin pieniäpientä tulevaan verrattuna. Serbisissit hyökkäsivät useisiin kyliin ajakseen asukkaat pois. Taistelut kovenivat heinäkuun puolivälissä , ja uhriluku ja pakolaisvirta puhdistetusta serbikylistä kasvoivat päivä päivältä. Sota levisi uusille alueille. Kroatian kevyet [[puolisotilaallinen|puolisotilaalliset]] joukot eivät kyenneet estämään serbialueen laajenemista, sillä vastassaserbit oliolivat raskaasti aseistettuja serbejä. Serbit ajoivat kroaattisiviilit kodeistaan polttaen, räjäyttäen, ryöstäen, vangiten, kiduttaen ja tappaen. Samaan aikaan kroaattijohtaja TudjmanTuđman epäröi ja viivytteli vastatoimissaan. Elokuun alussa [[Dalj]]in kylässä käytykylän välikohtaus oli askel vieläkin raaempaan sodankäyntiin. [[Kijevo]]n kroaattikylä Krajinassa "puhdistettiin" [[liittoarmeija]]n suoralla tuella, kun panssarit tulittivat ja ilmavoimat pommittivat kylää. ▼
Kroatiaan tuodut liittoarmeijan yksiköt ja serbien [[paramilitääri|puolisotilaalliset jouko]]t saartoivat suuren [[Vukovarin saarto|Vukovar]]in kaupungin. Vaikka kaupunkia tulitettiin kiivaasti tykistöllä ja sitä puolusti vain pieni joukko taistelu kesti kuukausia. Serbien taistelumotivaatio oli vähäinen. Syyskuun puolivälissä kroaatit [[Taistelu kasarmeista Kroatian sodassa|hyökkäsivät Jugoslavian liittoarmeijan kasarmeihin]]<ref name="Lautela 1992, s 98" /> ja sota leimahti avoimeksi. Kroaatit valtasivat useita kasarmeja ja saivat saaliiksi niiden aseet, mikä helpotti tukalaa varustetilannetta. Syyskuussa rintamat olivat edenneet lähes lopullisille paikoilleen.<ref name="LAU99">Lautela 1992, s 99</ref> Marraskuussa serbien saartama Vukovar antautui. Serbit murhasivat ja raiskasivat antautuneessa kaupungissa. Henkiin jääneet puolustajat kuljetettiin keskitysleireille Serbiaan.
▲Heinäkuun alussa serbit aloittivat jatkuvan sodan Kroatiassa. Serbijoukot puhdistivat [[Celije]]n kylän. [[Tenja]]ssa taisteltiin pitkään ja rajusti, vaikkakin pienin joukoin. Nämä kaksi välikohtausta olivat kuitenkin pieniä tulevaan verrattuna. Serbisissit hyökkäsivät useisiin kyliin ajakseen asukkaat pois. Taistelut kovenivat heinäkuun puolivälissä, ja uhriluku ja pakolaisvirta puhdistetusta serbikylistä kasvoivat päivä päivältä. Sota levisi uusille alueille. Kroatian kevyet [[puolisotilaallinen|puolisotilaalliset]] joukot eivät kyenneet estämään serbialueen laajenemista, sillä vastassa oli raskaasti aseistettuja serbejä. Serbit ajoivat kroaattisiviilit kodeistaan polttaen, räjäyttäen, ryöstäen, vangiten, kiduttaen ja tappaen. Samaan aikaan kroaattijohtaja Tudjman epäröi ja viivytteli vastatoimissaan. Elokuun alussa [[Dalj]]in kylässä käyty välikohtaus oli askel vieläkin raaempaan sodankäyntiin. [[Kijevo]]n kroaattikylä Krajinassa "puhdistettiin" [[liittoarmeija]]n suoralla tuella, kun panssarit tulittivat ja ilmavoimat pommittivat kylää.
Kroatiaan tuodut liittoarmeijan yksiköt ja serbien [[paramilitääri]]t saartoivat suuren [[Vukovarin saarto|Vukovar]]in kaupungin ja alkoivat tulittaa sitä kiivaasti tykistöllä. Kaupunki taisteli sitkeästi kuukausia vaikka sitä puolusti vain pieni joukko. Serbien taistelumotivaatio oli vähäinen. Syyskuun puolivälissä kroaatit [[Taistelu kasarmeista Kroatian sodassa|hyökkäsivät Jugoslavian liittoarmeijan kasarmeihin]],<ref name="Lautela 1992, s 98" /> ja sota leimahti avoimeksi. Kroaatit valtasivat useita kasarmeja ja saivat saaliiksi niiden aseet, mikä helpotti Kroatian tukalaa tilannetta. Syyskuussa rintamat olivat edenneet lopullisille paikoilleen.<ref name="LAU99">Lautela 1992, s 99</ref> Marraskuussa serbien saartama Vukovar antautui. Serbit murhasivat ja raiskasivat antautuneessa kaupungissa, ja henkiin jääneet puolustajat vietiin keskitysleireille Serbiaan. Kroaatit alkoivat itsekin tehdä etnisiä puhdistuksia., Esimerkiksija Gospicin ja Sisakin alueella tehtiin serbeihin kohdistuneita joukkosurmia, jajoiden aikana kroaattipoliisi ryösteli serbien koteja. Franjo TudjmaninTuđmanin hallinnon uskotaan katsoneen näitä tapauksia sormiensa lävitse, sillä ainakin HDZ:n ääriainekset kannattivat etnisesti puhdasta Kroatiaa. Jugoslavia liittoarmeija oli nyt avoimesti mukana taisteluissa auttaakseen kasarmeihin saarrettuja sotilaita. Kostoksi kasarmien saarrosta serbit [[Dubrovnikin saarto|saartoivat Jugoslavian etelärannikolla sijainneen Dubrovnikin]] ja tulittivat sitä ajoittain hyvin rajusti.
Jugoslavia liittoarmeija oli nyt avoimesti mukana taisteluissa auttaakseen kasarmeihin saarrettuja sotilaita. Kostoksi kasarmien saarrosta serbit [[Dubrovnikin saarto|saartoivat Jugoslavian etelärannikolla sijainneen Dubrovnikin]] ja tulittivat sitä ajoittain hyvin rajusti. Sota oli kuitenkin kääntynytkäännekohdassa. Joulukuusta 1991 alkaen kroaatit alkoivat menestyä yhä paremmin, jataisteluissa. serbitSerbit suostuivat 3. tammikuuta 1992 tulitaukoon.<ref name="LAU99" /> Vaikka [[Yhdistyneet kansakunnat]] valvoi tulitaukoa, paikalliset sotatoimet Kroatian ja serbijoukkojen keskenvälillä jatkuivat joillakin seuduilla.
==Bosnian sota==
| 