Ero sivun ”Yhdistyneet provinssit” versioiden välillä

{{Lähteetön}}

{{Historiallisen_valtion_tiedot

|koko-nimi = Republiek der Zeven Verenigde Nederlanden / Zeven Provinciën

'''Yhdistyneet provinssit''' eli '''Alankomaiden tasavalta''' tai '''Yhdistyneet Alankomaat''' ({{k-nl|Republiek der Zeven Verenigde Nederlanden/Provinciën}}) oli vuosina 1581–1795 olemassa ollut [[eurooppa]]lainen [[tasavalta]].

 

Vuoden 1549 pragmaattisella sanktiolla [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan]] [[Kaarle V (keisari)|Kaarle V]] ja [[Ranskan kuningas]] erottivat Alankomaiden seitsemäntoista maakuntaa, jotka käsittivät nykyisen [[Alankomaat]], [[Belgia]]n, [[Luxemburg]]in ja osan [[Ranska|Pohjois-Ranskaa]] ([[Artois]]) Ranskan ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alamaisuudesta. Suurin osa näistä maakunnista kuului keisarikunnalle, ja [[Flanderi]] sekä Artois Ranskan kuninkaan alaisuuteen.

 

Kaarle V:n luovuttua kruunusta 1556 hänen valtakuntansa jaettiin hänen poikansa [[Filip II (Espanja)|Filip II:n]] ja veljensä [[Ferdinand I Habsburg|Ferdinand I:n]] kesken. Filipistä tuli [[Espanja]]n kuningas ja hän sai myös Alankomaat.

 

[[Vilhelm I Oranialainen|Vilhelm I Oranialaisen]] johdolla Alankomaat kapinoivat vuonna 1567 Filip II:n lähettämää kenraalikuvernööriä, [[Fernando Álvarez de Toledo|Fernando Álvarez de Toledoa, Alban herttuaa]] vastaan, koska tämä oli yrittänyt keskittää maakuntien hallintoa, verot olivat korkealla ja katolinen Filip vainosi protestantteja (katso: [[vastauskonpuhdistus]]). Tästä alkoi [[kahdeksankymmenvuotinen sota]], joka tunnetaan myös Alankomaiden vapaussotana tai -kapinana.

 

Espanjalaiset valloittivat takaisin lähes koko [[Flanderi]]n ja puolet [[Brabantin herttuakunta|Brabantista]], lähinnä Parman herttua [[Alessandro Farnese]]n poliittisten ja sotataitojen ansiosta. Eteläosa Alankomaista tunnettiin tämän jälkeen Espanjan Alankomaina, jotka käsittivät nykyisen Belgian ja suuren osan Pohjois-Ranskaa, pääkaupunkinaan [[Bryssel]]. Ranska valloitti osan alueesta monissa sodissa, Englanti [[Dunkerque]]n ja [[Espanjan perimyssota|Espanjan perimyssodan]] (1701–1714) jälkeen loppu siirtyi [[Itävalta|Itävallalle]].

 

Seitsemän valloittamatta jäänyttä provinssia ([[Hollanti (maakunta)|Hollanti]], [[Zeeland]], [[Utrecht (provinssi)|Utrecht]], [[Gelre]], [[Overijssel]], [[Friisinmaa]] ja [[Groningen (provinssi)|Groningen]]) tunnustettiin itsenäiseksi lopullisesti [[Westfalenin rauha]]ssa 1648, joka päätti myös kahdeksankymmenvuotisen sodan. Jo sodan aikana Alankomaat aloitti laajan maailmankaupan ja hankki siirtomaita [[Brasilia]]sta, Pohjois-Amerikasta ([[Uudet-Alankomaat]], johon kuului muun muassa [[Uusi Amsterdam]] eli nykyinen [[New York]]), [[Etelä-Afrikka|Etelä-Afrikasta]] ja [[Länsi-Intia]]sta. 1600-lukua pidetäänkin Alankomaiden kulta-aikana (''de gouden eeuw''). Alankomaat ajautui myös useisiin kauppasotiin Englantia vastaan ja 1672 joutui Ranskan, [[Münster]]in ja [[Köln]]in hyökkäyksen kohteeksi, joista se selvisi vain hädin tuskin.

 

[[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan vallankumouksen]] joukot valtasivat Yhdistyneet provinssit vuonna 1795 ja lakkauttivat sen. Tilalle asetettiin Ranskan mallin mukainen [[Batavian tasavalta]]. Tästä tuli 1806 [[Napoleon I|Napoleonin]] veljen hallitsema [[Hollannin kuningaskunta]].