Ero sivun ”Fenomenologia” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
korjattu kirjoitusvirhe
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 1:
'''Fenomenologia''' ({{k-el|φαινόμενoν|fainomenon}}, ilmenevä, [[ilmiö]]; {{k-el|λόγος|logos}}, puhe, oppi) eli oppi ilmiöistä tutkii todellisuuden ilmenemistä ihmiselle hänen kokemusmaailmassaan. Se on [[filosofia]]n tutkimussuuntaus ja oppi, joka pyrkii tutkimaan [[tietoisuus|tietoisuuden]] rakenteita [[havaintokokemus|havaintokokemuksessa]].
 
Termi "fenomenologia" ilmaantui filosofiaan alunpitäen 1700-luvulla. Termin esittelinesitteli Christoph Friedrich Oetinger, ja sillä tarkoitettiin empiirisen kokemuksen perustavien aineosien tutkimusta. Hieman myöhemmin termin teki tunnetummaksi [[Johann Heinrich Lambert]], ja myös [[Immanuel Kant]] ja [[Johann Gottlieb Fichte]] käyttivät sitä muutamissa yhteyksissä. Ennen kaikkea termin teki tunnetuksi [[Georg Wilhelm Friedrich Hegel|G. W. H. Hegel]] teoksessaan ''[[Hengen fenomenologia|Mielen fenomenologia]]'' (''Phänomenologie des Geistes, 1807'').<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://plato.stanford.edu/entries/phenomenology/|nimeke=Phenomenology|tekijä=Smith, David Woodruff|julkaisu=The Stanford Encyclopedia of Philosophy (Summer 2018 Edition)|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=}}</ref>
 
Hegelille fenomenologia oli filosofinen lähestymistapa, joka alkaa ilmiöiden eli tietoisessa kokemuksessa meille ilmenevien asioiden tutkimisella. Tavoitteena oli lopulta tavoittaa absoluuttinen, [[logiikka|looginen]], [[ontologia|ontologinen]] ja [[metafysiikka|metafyysinen]] Henki tai Mieli (''Geist''), joka oli ilmiöiden taustalla. Tätä on kutsuttu ''dialektiseksi fenomenologiaksi''.