Ero sivun ”Ban Ki-moon” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p tl pois
Rivi 18:
Ban Ki-moon päätti lähteä diplomaatinuralle jo 1962 voitettuaan lukion [[englannin kieli]]taidon kilpailusta matkan [[Washington (DC)|Washington D. C.:hen]] [[John F. Kennedy]]ä tapaamaan.<ref>[http://www.koreaherald.co.kr/SITE/data/html_dir/2006/10/04/200610040007.asp KoreaHerald.co.kr (linkki tarkistettava)]</ref><ref>[http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tuhkasta+noussut+Etel%C3%A4-Korea+saa+ulkoministerins%C3%A4+YKn+p%C3%A4%C3%A4sihteeriksi/1135222181695 HS.fi 9.10.2006]</ref> Hän valmistui 1970 kandidaatiksi [[Soulin valtionyliopisto]]sta pääaineenaan [[kansainvälinen politiikka|kansainväliset suhteet]]. Maisteriksi hän opiskeli vasta 1985 [[Harvardin yliopisto]]sta aineenaan julkishallinto.
 
Ulkoministeriön palvelukseen astunut nuori diplomaatti Ban pääsi ensimmäiseen ulkomaantehtäväänsä 1972 [[New Delhi]]in. Myöhemmin hänen työnsä alkoi liittyä lähemmin [[Yhdistyneet kansakunnat|Yhdistyneisiin kansakuntiin]]: Etelä-Korean, joka liittyi YK:hon vasta 1991, ollessa vielä YK:n tarkkailijajäsen hän oli maansa delegaation sihteerinä ja 1980 eteenpäin toimi erään YK:n jaoston johtajana [[Soul (kaupunki)|Soul]]issa. 1987–1990 sekä uudelleen 1992 hänen asemapaikkanaan oli puolestaan Korean suurlähetystö Washingtonissa. Näiden välillä hän johti Korean tasavallan Amerikan-politiikkaa. Vuodesta 1995 Ban oli apulaisministerin asemassa ja seuraavana vuonna hänestä tuli presidentti [[Kim Young-sam]]in ulkopoliittinen sihteeri. Hänellä oli 1996 merkittävä osa [[Eurooppa|Euroopan]] ja Aasian[[Aasia]]n maiden välisen huippukokouksen [[ASEM]]in perustamisessa.
 
Siihen asti korkeimmassa diplomaatinasemassaan Ban Ki-moon oli Korean tasavallan [[Itävalta|Itävallan]] suurlähettiläänä toukokuusta 1998, kunnes hänestä tuli varaulkoministeri tammikuussa 2000. Hän palasi taas YK:hon ja oli kansliapäällikkönä keskeisessä asemassa Korean tasavallan johtaessa YK:n yleiskokousta syksystä 2001 syksyyn 2002. Tapahtumarikkaan, mutta Korean kannalta hyvin menneen puheenjohtajuusvuoden jälkeen presidentti [[Roh Moo-hyun]] nimitti hänet ulkopoliittiseksi neuvonantajakseen helmikuussa 2003. Tammikuussa 2004 Ban korvasi [[Yoon Young-kwan]]in ulkoasiain- ja ulkomaankauppaministerinä.