Versio 28. huhtikuuta 2020 kello 14.07 muokkaa Puppe100 (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, ylläpitäjät 23 879 muokkausta Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 80.221.249.253) ja palautettiin versio 18864765, jonka on tehnyt Vyörykkä ← Vanhempi muutos		Versio 25. toukokuuta 2020 kello 16.38 muokkaa kumoa Putsari (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 30 844 muokkausta inasta enemmän korjauksia Uudempi muutos →
Rivi 31: Roomalaiset tiet nimettiin rakentamisen (tai korjaamisen) määränneen [[Kensori\|kensorin]] mukaan. Sama henkilö palveli myöhemmin usein myös konsulina, mutta nimi perustui henkilön aikaan kensorina. Jos tie oli vanhempi kuin kensorin virkakausi tai oli tuntematonta alkuperää, nimi perustui määränpäähän tai alueeseen, jonka halki tie pääasiallisesti kulki. Tie uudelleennimettiin, jos kensori määräsi merkittävää työtä tehtäväksi tielle, kuten päällystäminen, uudelleenpäällystäminen tai uudelleenohjaaminen. Edellisistä huolimatta oli kuitenkin useita muita henkilöitä erityisten viranomaisten ohella, jotka ajoittain syystä tai toisesta halusivat kytkeä nimensä suureen julkiseen hankkeeseen, kuten teiden rakentamiseen. Esimerkiksi [[Gaius Gracchus]] ollessaan kansan tribuunina (~~123-122~~123–122 eaa.) päällysti tai sorasi useita julkisia teitä ja tarjosi niille virstanpylväät sekä kiinnitystolppia hevosille. === ''Viae privatae, rusticae'' ja ''agrariae'' === Rivi 48: Pääartikkeli: [[Antiikin Rooman tekniikka]] Roomalaiset tienrakentajat pyrkivät säänneltyyn leveyteen (kts. yllä [[Roomalainen tie#lait ja perinteet\|Lait ja perinteet]]), mutta toteutuneet leveydet ovat 1,1m1 m ja yli 7m7 m välillä. Tänä päivänä kivien välissä käytetty betoni on kulunut pois antaen vaikutelman erittäin muhkuraisesta tiestä, vaikka alkuperäinen käytäntö oli tuottaa pinta, joka oli huomattavasti lähempänä sileää. Useat tiet rakennettiin kestämään sadetta, jäätymistä ja tulvimista. Ne rakennettiin niin huoltovapaiksi kuin mahdollista. Rakentaminen pyrki viivasuoriin tieosuuksiin. Tavanomaisessa maastossa ~~10-12~~10–12 % kulmat olivat tyypillisiä, ~~15-20~~15–20 % vuoristoisessa ympäristössä. Roomalaisten tahto rakentaa suoria teitä johti usein jyrkkiin nousuihin, mikä oli suhteellisen epäkäytännöllistä kaupalliselle liikenteelle. Vuosien mittaan roomalaiset oivalsivat tämän ja rakensivat pidempiä, mutta helpommin hoidettavia vaihtoehtoja olemassa oleville teille. Roomalaiset tiet kulkivat tyypillisesti suoraan ylös ja alas kukkuloita kiemurtelun sijaan. Terminologian osalta sanat eri rakennuselementeille vaihtelivat alueesta toiseen. Rivi 100: === Esteiden ylittäminen === Roomalaiset suosivat insinööriratkaisujen löytämistä esteiden ylittämiseksi kiertämisen sijaan. Kivikot, solat, kukkulat tai vuoristoinen maasto vaativat leikkauksia ja tunneleita. Eräs esimerkki tällaisesta voidaan löytää [[Rautaportti\|Rautaportin]] läheltä. Tämä tie hakattiin puolittain kiveen noin 1,~~5-1~~5–1,~~75m~~75 m matkalta. Muu osuus tiestä Tonavan päällä tehtiin puisesta rakenteesta kukkulasta ulkonevana. Tie palveli vetoalustana tehden Tonavasta navigoitavan. Muuten veden peittämästä tiestä on säilynyt ainoastaan Trajanuksen taulu (''Tabula Traiana)'' Serbiassa. [[Tiedosto:Tabula Traiana.jpg\|pienoiskuva\|Muuten veden peittämästä tiestä on säilynyt ainoastaan Trajanuksen taulu (''Tabula Traiana)'' Serbiassa.]] Rivi 106: Antiikin roomalaisten rakentamat sillat olivat ensimmäisiä rakennetteuja suuria ja kestäviä siltoja. Jokien ylitykset tehtiin silloilla (''pontes)'', yksittäiset laatat ylittivät uomia. Silta saattoi olla puusta, kivestä tai molemmista. Puiset sillat rakennettiin syvälle jokeen upotetuille paaluille tai kivilaitureille. Suuremmat tai pysyvämmät sillat vaativat holvia. Nämä suuremmat sillat rakennettiin kivestä ja holvit olivat osa niiden perusrakennetta (kts. [[holvisilta]]). Useimmissa käytettiin myös betonia, jota roomalaiset käyttivät ensimmäisenä siltoihin. Roomalaiset sillat olivat niin hyvin rakennettuja, että monia niistä on edelleen käytössä tänäpäivänä. Pengerteitä rakennettiin soiseen maaperään. Tien reitti merkattiin ensin paaluilla. Näiden väliin upotettiin suuria määriä kiveä penkereen korottamiseksi yli 1,5m5 m suon yläpuolelle. Provinsseissa roomalaiset eivät usein viitsineet käyttää kivipenkereitä, vaan käyttivät pitkospuita (''pontes longi).'' ==Merkittäviä roomalaisia teitä==

Ero sivun ”Roomalainen tie” versioiden välillä