Ero sivun ”Sokrates” versioiden välillä

Platonin mukaan Sokrates tapasi perheensä viimeisinä hetkinään ja vietti loppuajan ystäviensä ympäröimänä. Hän keskusteli filosofiasta ystäviensä kanssa ja puolusti [[sielu]]n kuolemattomuutta sekä kehotti heitä etsimään lakkaamatta totuutta.<ref>Platon: ''Faidon'' 91b–c.</ref> Toisaalta hän kehotti heitä hillitsemään tunteensa.<ref>Platon: ''Faidon'' 117e.</ref> Lopulta niin kutsutun ”Yhdentoista” eli arvalla valittujen vankilaviranomaisten palvelija toi Sokrateelle myrkyn, antoi hänelle ohjeet sen nauttimisesta ja kertoi, kuinka myrkky vaikuttaa. Palvelija kutsui Sokratesta kaikista vangeista ”jaloimmaksi, lempeimmäksi ja parhaimmaksi”. Sokrates joi myrkyn tyynesti. Hänen arvoitukselliset viimeiset sanansa olivat: ”Kriton, olemme [[Asklepios|Asklepiokselle]] velkaa kukon. Uhratkaa se hänelle, älkää unohtako!”<ref>Platon: ''Faidon'' 116c, 118a.</ref> Oletettavasti Sokrates tarkoitti tällä lausumalla kuoleman parantavan hänet elämästä, poiketen täten aikaisemmasta elämänasenteestaan. Kukon uhraaminen lääketieteen jumalalle oli täten vertauskuvallinen lääkärinpalkkio tästä ”parannuksesta”.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä=Nyman, Martti | Otsikko=Sokrateen viimeiset sanat | Julkaisu=Ajatus | Numero=61 | Vuosi=2004 | Sivut=285–332}}</ref>

 

 

=== Sokrates satiireissa ===