Ero sivun ”Viipurin Diakonissalaitos” versioiden välillä

Viipurin Diakonissalaitos perustettiin vuonna 1869 [[Dresden]]in diakonissalaitoksen suomalaisen diakonissan [[Olga Hackman]]in testamenttivaroilla sekä muiden [[Hackman (sukunimi)|Hackmanin]] perheenjäsenten lahjoittamilla varoilla. [[Viipurin saksalainen seurakunta|Viipurin saksalaisen seurakunnan]] pastori Julius Steger keräsi myös varoja Saksasta, Venäjältä ja Sveitsistä. Diakonissalaitosta edelsi vuotta aikaisemmin perustettu orpolastenkoti. Sen johtajana toimi dresdeniläinen sisar Auguste Köhler. Varsinainen diakonissalaitos perustettiin kauppaneuvos [[Johan Fredrik Hackman|J. F. Hackmanin]] luona 2. maaliskuuta 1869. Laitoksen johtajaksi valittiin dresdeniläinen sisar Amalie Fröhlich. Diakonissalaitoksen sielunhoitajaksi tuli pastori Steger. Diakonissalaitoksen 30-paikkainen sairaala perustettiin vuonna 1873 sekä lastentarha 1879. Molempia johti niin ikään dresdeniläinen sisar. Toinen lastentarha avattiin myöhemmin [[Pietari (Viipuri)|Pietarin]] esikaupungissa.<ref>Wiren, s. 147-148147–148</ref>

Amalie Fröhlichin matkustettua takaisin Saksaan vuonna 1883, valittiin uudeksi johtajaksi neiti Eva Collan ja 1886 neiti Emma Meten, joka myöhemmin vihittiin [[diakonissa]]ksi. Vuodesta 1906 lähtien johtajattarena toimi [[Helsingin Diakonissalaitos|Helsingin Diakonissalaitoksesta]] kutsuttu tyttökoulun opettaja Greta Brax, ja hänen jälkeensä vuodesta 1931 Siviä Saarinen.<ref>Wiren, s. 148-149148–149</ref> Viipurin Diakonissalaitoksen silmäsairaala rakennettiin professori [[Gustaf Julius Strömborg]]in (1830–1899) muistoksi kerätyn rahaston varoilla vuonna 1905. Silmäsairaalassa hoidettiin monien vuosien ajan noin puolet Suomen silmäsairaista. Ensimmäiset kolme diakonissaa vihittiin tehtäviinsä 1907, uusia oppilaita otettiin kuusi. Pastori Uno Nordström (Nortia) toimi diakonissalaitoksen johtajana vuosina 1911–1918, jolloin diakonissoja oli jo 58. Nordströmin toimikautena sisaria alettiin myös lähettää seurakuntiin.<ref name=W149>Wiren, s. 149</ref>

Rovasti Elias Pentti toimi Diakonissalaitoksen johtajana vuosina 1924-19301924–1930. Pastori [[Otto Korpijaakko]] tuli johtajaksi 1931, jolloin avattiin myös uusi 130-paikkainen sisätautisairaala.<ref name=W149/> Vuonna 1938 Rovasti Elias Pentti valittiin toisen kerran johtajaksi. [[Talvisota|Talvisodan]] jälkeen Diakonissalaitos evakuoitiin [[Karkku]]un ja Viipurin menetyksen jälkeen vuonna 1940 siirrettiin nykyiseen toimipaikkaansa Lahteen.<ref>Wiren, s. 149-150149–150</ref>