Ero sivun ”Filippiinien–Yhdysvaltain sota” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
"–" |
|||
Rivi 25:
==Tausta==
[[Tiedosto:Katipuneros.jpg|thumb|vasen|Filippiiniläisiä ''[[Katipunan]]''-liikkeen taistelijoita vuodelta 1898.]]
[[Espanja]]laiset olivat saapuneet Filippiineille 1500-luvulla ja he olivat tehneet alueesta siirtomaansa.<ref>Horn ja Miettinen 2000, s. 412</ref> Filippiineillä esiintyi siirtomaahallinnon vastustusta jo siirtomaa-ajan alusta lähtien.<ref>Horn ja Miettinen 2000, s. 415</ref> Vuonna 1892 joukko filippiiniläisiä oli perustanut järjestön nimeltä ''[[Katipunan]]'', jonka tarkoituksena oli saavuttaa itsenäinen Filippiinien valtio tarvittaessa vaikka väkivalloin. Järjestön kapina Espanjaa vastaan vuonna 1896 tunnetaan filippiiniläisessä historiankirjoituksessa nimellä [[Filippiinien vallankumous]]. Ensimmäinen kapinayritys epäonnistui, mutta Katipunan jäsenen [[Emilio Aguinaldo]]n johtamilla joukoilla oli enemmän menestystä espanjalaisten joutuessa sotimaan samaan aikaan [[Kuuban itsenäisyyssota|kapinallisia vastaan Kuubassa]]. Aguinaldo syrjäytti Katipunanin perustajan [[Andrés Bonifacio]]n vuonna 1897 nousten liikkeen johtoon ja vallankumoushallituksen presidentiksi. Samalla liikkeen vaatimukset vähenivät. Nyt vaadittiin itsenäisyyden sijaan vain [[jesuiitat|jesuiittojen]] lähtöä maasta. Kun Espanja oli nyt ajautunut [[Espanjan–Yhdysvaltain sota|sotaan myös Yhdysvaltoja vastaan]] haluttiin nopea ratkaisu Filippiineillä. He suostuivat Katipunanin vaatimuksiin, mikäli Aguinaldo suostuisi lähtemään maasta.<ref name="s. 418-420">Horn ja Miettinen 2000, s.
Aguinaldo lähti Espanjan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti laivalla [[Hongkong]]iin joulukuussa 1897. Hongkongissa häneen ottivat yhteyttä amerikkalaiset, jotka halusivat yhteistyötä filippiiniläisten kanssa sodassaan Espanjaa vastaan. Amerikkalainen laivaston komentaja [[George Dewey]] lupasi Filippiineille itsenäisyyden, jos filippiiniläiset auttaisivat amerikkalaisjoukkoja. Aguinaldo palasikin Filippiineille toukokuussa 1898 johtaakseen sotaa espanjalaisia vastaan. Kesäkuussa samana vuonna hän julisti Filippiinit itsenäiseksi ja syyskuussa laadittiin maan perustuslaki. Espanja solmi rauhan Yhdysvaltojen kanssa elokuussa 1898 sillä ehdolla, ettei sen tarvitsisi antautua entisille siirtomailleen.<ref name="s. 418-420" /> Filippiineillä espanjalainen kuvernööri [[Fermín Jáudenes]] olikin tehnyt amerikkalaisten kanssa sopimuksen, jolla he järjestivät [[Manilan taistelu (1898)|muodollisen näytöstaistelun]] joukkojensa välillä, minkä jälkeen [[Manila]] antautui filippiiniläisten kapinallisten sijaan amerikkalaisjoukoille 13. elokuuta.<ref name="brit">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/event/Philippine-American-War | Nimeke = Philippine-American War | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Encyclopaedia Britannica | Viitattu = 3.6.2018 | Kieli = {{en}} }}</ref>
Rivi 32:
[[tiedosto:Manila646 1899.jpg|thumb|vasen|Amerikkalaissotilaita ja [[3.2-inch gun M1897|M1897-tykki]] Manilan seuduilla vuoden 1899 paikkeilla.]]
[[tiedosto:Editorial cartoon about Jacob Smith's retaliation for Balangiga.gif|thumb|"Tappakaa kaikki yli kymmenenvuotiaat", kenraali Jacob Smithin julmuuksia piirroksessa ''[[New York Journal-American]]'' -lehdestä vuodelta 1902.]]
Filippiiniläiset hallitsivat nyt suurinta osaa Filippiineistä, mutta pääkaupunki Manila oli amerikkalaisjoukkojen käsissä.<ref name="brit" /> Amerikkalaiset eivät aikoneet aikaisemmista lupauksistaan huolimatta poistua ja sota osapuolten välillä tuli näin väistämättömäksi. Amerikkalaiset olivat varautuneet sodan syttymiseen etukäteen ja Manilaan oli lähetetty lisäjoukkoja syksyn 1898 aikana.<ref name="s. 420-421">Horn ja Miettinen 2000, s.
Amerikkalaisilla oli selvästi filippiiniläisiä parempi aseistus ja filippiiniläiset turvautuivatkin pian sissisotaan amerikkalaisia vastaan.<ref name="s. 420-421" /> Aguinaldon johtamat joukot vetäytyivät vuorille amerikkalaisjoukkojen vallatessa [[Luzon]]in tasangon vuoden loppuun mennessä.<ref name="brit" /> Amerikkalaisia johtanut kenraali [[Elwell Otis]] vakuutteli julkisuudessa amerikkalaisjoukkojen kukistavan filippiiniläiset nopeasti ja kutsui sotaa vähättelevästi kapinaksi.<ref name="s. 420-421" /> Häntä komentajana seurasi kenraali [[Arthur MacArthur]] joulukuussa 1900.<ref name="lfsci" /> Filippiinien viidakot osoittautuivat amerikkalaisille vieraaksi taisteluympäristöksi. Aguinaldon joukot nauttivat myös laajaa suosiota tavallisen kansan keskuudessa.<ref name="s. 420-421" /> Amerikkalaiset turvautuivat kiivaan sissisodan edessä julmuuksiin. Kenraali [[J. Franklin Bell]] alkoi perustaa keskitysleirejä siviileille näiden erottamiseksi kapinallisista.<ref name="lfsci" /> Amerikkalainen kenraali [[Jacob F. Smith]] joutui puolestaan lopulta sotaoikeuteen saakka hänen aloitettuaan säälimättömän kostohyökkäyksen [[Samar]]in saarella vuonna 1901 sissien surmattua amerikkalaisia. Sotaoikeuden myötä hänet pakotettiin eläkkeelle.<ref name="brit" /> Yhdysvalloissa tuolloin oppositiossa ollut [[Yhdysvaltain demokraattinen puolue|demokraattinen puolue]] syytti kilpailijaansa [[Yhdysvaltain republikaaninen puolue|republikaanipuoluetta]] [[imperialismi]]sta.<ref name="s. 420-421" />
Rivi 44:
Yhdysvallat alkoi vuodesta 1901 amerikkalaistaa Filippiinejä. [[Englannin kieli|Englannista]] tehtiin virallinen kieli ja maan koulujärjestelmä rakennettiin amerikkalaisen mallin mukaan. Amerikkalaiset olivat myös perustaneet Filippiinien liittämistä Yhdysvaltoihin kannattaneen Liittopuolueen (''Partido Federal'', myöhemmin Kansallinen edistyspuolue) ja Kansallispuolue (''Partido Nacionalista'') kiellettiin. Sen toiminta sallittiin jälleen vuonna 1907, jolloin se voitti vaalit ja hallitsi maan politiikkaa vuoteen 1946 saakka.<ref name="s. 420-421" />
Amerikkalaiset lupailivat itsenäisyyttä Filippiineille ensimmäisen kerran vuonna 1916 ja vuonna 1933 solmittiin [[Tydings–McDuffie-sopimus]], jonka mukaan Filippiinit itsenäistyisivät kymmenen vuoden ylimenokauden jälkeen. Hieman myöhemmin itsenäistymispäiväksi suunniteltiin heinäkuun neljättä 1946.<ref>Horn ja Miettinen 2000, s.
==Lähteet==
*{{Kirjaviite | Tekijä = Marja-Leena Heikkilä Horn ja Jukka O. Miettinen | Nimeke = Kaakkois-Aasia
===Viitteet===
| |||