Ero sivun ”Douglas DC-8” versioiden välillä

39 merkkiä poistettu ,  2 vuotta sitten
p
lähde?, siistintää
[arvioimaton versio][katsottu versio]
Ei muokkausyhteenvetoa
p (lähde?, siistintää)
DC-8 oli aikanaan toiseksi suosituin matkustajalentokonetyyppi Boeing 707:n jälkeen. DC-8 on osoittautunut myös tekniseltä kestävyydeltään erinomaiseksi, monilla koneilla on lennetty yli 100 000 tuntia, ja ne ovat edelleen liikenteessä. DC-8:aa voisi ehkä sanoa kaikkien aikojen kestävimmäksi matkustajakoneeksi.
 
== Käyttö Suomessa ==
Suomessa eri DC-8 versioita ovat käyttäneet [[Finnair]], [[Kar-Air]] ja [[Spear Air]]. Viimeiset DC-8 koneet poistuivat Suomen [[ilma-alusrekisteri]]stä 1980-luvun puolivälissä.{{Lähde||16. toukokuuta 2020|vuosi=2020}} [[Suomen posti]] on julkaissut 1. marraskuuta 1963 DC-8-aiheisen postimerkin.{{Lähde||16. toukokuuta 2020|vuosi=2020}}
 
Suomessa eri DC-8 versioita ovat käyttäneet [[Finnair]], [[Kar-Air]] ja [[Spear Air]]. Viimeiset DC-8 koneet poistuivat Suomen [[ilma-alusrekisteri]]stä 1980-luvun puolivälissä. [[Suomen posti]] on julkaissut 1. marraskuuta 1963 DC-8-aiheisen postimerkin.
 
* [[Finnair]], DC-8-62CF ja DC-8-62
* [[Spear Air]], 2 kpl DC-8-32 (OH-SOA ja OH-SOB)
 
1960-luvulle tultaessa suihkukoneteknologia oli kehittynyt niin nopeasti, että Finnairille oli kannattavaa aloittaa varsinainen oma Atlantin ylittävä suihkuliikenne. Kone-ehdokkaita tarkoitukseen oli kaksi, B707-300 ja DC-8, joista Finnair päätyi SAS:in esimerkkiä seuraten marraskuussa 1966 tilaamaan kaksi DC-8-62CF:ää. Myöhemmin tilattiin vielä kolmas yksilö. Koneiden hankinta mahdollisti ensi kertaa mm. välilaskuttomat Pohjois-Amerikan lennot. Ensimmäinen DC-8, OH-LFR, joka myöhemmin rekisteröitiin uudelleen OH-LFT:ksi sekaannusten välttämiseksi yhtiön Convair OH-LRF:n kanssa, saapui Suomeen 8. helmikuuta 1969, päällikkönä DC-8-ryhmäpäällikkö, projektivastuulentäjä Erkki Ehanti, perämiehinä Kyösti Karhila ja Jarl Arnkil sekä koulutettavina kapteenit Mauri Maunula ja Veikko Pekkola. Seuraavat koneet lennettiin Suomeen maaliskuussa 1969 (OH-LFS, kapteeni Ehanti, perämies Arnkil) ja joulukuussa 1970 (OH-LFV). OH-LFR aloitti matkustajalennot maaliskuun lopulla 1969 charter-asussa 185 matkustajapaikalla Las Palmasin reitillä, jonne nyt voitiin operoida välilaskutta. Liikenne uudella lippulaivareitilä AY101 (nyk. AY005) New Yorkiin alkoi 15. toukokuuta 1969, aluksi välilaskullisena Kööpenhaminan ja Amsterdamin kautta, suorana 1975 alkaen.<ref name=":0" />.{{Lähde||15. toukokuuta 2020|vuosi=2020}} Niin kutsutun MNPS-navigointilaitemäärityksen (Minimum Navigation Performance Specifications) tultua voimaan samana vuonna, OH-LFT ylitti 21. lokakuuta 1969<ref>Navigointivaatimukset Pohjois-Atlantilla, AIC A-tiedote 1969{{parempi lähde|hankalasti saatavilla oleva primaarilähde}}</ref> ensimmäisenä Atlantin ilman suunnistajaa inertiasuunnistuslaitteiden (Delco Carousel IV-A) ja lyhytaaltoradioiden avulla.{{Lähde||15. toukokuuta 2020|vuosi=2020}}<ref name=":0" />
 
OH-LFT lensi viimeisen Finnair-lentonsa marraskuussa 1981, josta se päätyi Ranskan ilmavoimien kautta Samaritan's Purse-järjestölle, jonka lääkintäkoneena lentää edelleen. OH-LFV puolestaan vaihdettiin DC-10:n tultua käyttöön 1975 Ranskasta ostettuun ei-rahti-DC-8 OH-LFZ. DC-8:lla operoitiin myös huhtikuussa 1976 Seura-lehden lukijamatka maailman ympäri, Erkki Ehannin toimiessa päällikkönä -- toinen vastaava toteutettiin 1996 DC-10:llä. Kokonaan DC-8 poistui Finnairilta 1984 ja sen kokonaan omistamalta Kar-Airilta 1985. Yhtiöt tekivät jo 1960-luvulta yhteistyötä DC-8-operoinnissa, ja valtaosa Kar-Airin DC-8-lentäjistä päätyi Finnairille. Spear Airin DC-8-operointi tapahtui Finnairin eläkeläisten turvin.<ref name=":0">{{Lehtiviite|Tekijä=Tolvanen, Heikki|Otsikko=Lentäjien työkaluja: DC-8|Julkaisu=Liikennelentäjä 2/2019|Ajankohta=helmikuu 2019|Julkaisija=}}</ref>
 
 
== Onnettomuudet ==
DC-8:ssa tarvittiin kolmen hengen miehistö: kapteeni, perämies ja lentomekaanikko.
 
{| class="wikitable" style="float: left; margin: 0 0 1em 1em;"
|+ '''DC-8-muunnelmien ominaisuudet'''
! rowspan=2 |
 
== Lähteet ==
{{Commons|Douglas DC-8|Douglas DC-8}}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Berger, Rolf| Nimeke = Maailman lentokoneet|Suomentaja=Väisänen, Hannu|Vuosi = 2010| Luku = | Sivu = 66|Sivut = | Selite = | Julkaisupaikka = Hämeenlinna| Julkaisija = Karisto Oy| Tunniste = ISBN 978-951-23-5212-8| Kieli ={{fi}}}}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Eden, Paul; Moeng, Soph (toim.) | Nimeke = The encyclopedia of world aircraft | Vuosi = 2002 | Julkaisupaikka = Enderby, Leicester | Julkaisija = Silverdale Books| Tunniste = ISBN 1-85605-705-4 | Kieli = {{en}} }}
=== Viitteet ===
{{Viitteet}}
 
== Aiheesta muualla ==
{{Commons-rivi}}
 
{{Douglasin matkustajakoneet}}
25 125

muokkausta