Ero sivun ”Douglas DC-8” versioiden välillä

1960-luvulle tultaessa suihkukoneteknologia oli kehittynyt niin nopeasti, että Finnairille oli kannattavaa aloittaa varsinainen oma Atlantin ylittävä suihkuliikenne. Kone-ehdokkaita tarkoitukseen oli kaksi, B707-300 ja DC-8, joista Finnair päätyi SAS:in esimerkkiä seuraten marraskuussa 1966 tilaamaan kaksi DC-8-62CF:ää. Myöhemmin tilattiin vielä kolmas yksilö. Koneiden hankinta mahdollisti ensi kertaa mm. välilaskuttomat Pohjois-Amerikan lennot. Ensimmäinen DC-8, OH-LFR, joka myöhemmin rekisteröitiin uudelleen OH-LFT:ksi sekaannusten välttämiseksi yhtiön Convair OH-LRF:n kanssa, saapui Suomeen 8. helmikuuta 1969, päällikkönä DC-8-ryhmäpäällikkö, projektivastuulentäjä Erkki Ehanti, perämiehinä Kyösti Karhila ja Jarl Arnkil sekä koulutettavina kapteenit Mauri Maunula ja Veikko Pekkola. Seuraavat koneet lennettiin Suomeen maaliskuussa 1969 (OH-LFS, kapteeni Ehanti, perämies Arnkil) ja joulukuussa 1970 (OH-LFV). OH-LFR aloitti matkustajalennot maaliskuun lopulla 1969 charter-asussa 185 matkustajapaikalla Las Palmasin reitillä, jonne nyt voitiin operoida välilaskutta. Liikenne uudella lippulaivareitilä AY101 (nyk. AY005) New Yorkiin alkoi 15. toukokuuta 1969, aluksi välilaskullisena Kööpenhaminan ja Amsterdamin kautta, suorana 1975 alkaen.{{Lähde||15. toukokuuta 2020|vuosi=2020}} Niin kutsutun MNPS-navigointilaitemäärityksen (Minimum Navigation Performance Specifications) tultua voimaan samana vuonna, OH-LFT ylitti 21. lokakuuta 1969<ref>Navigointivaatimukset Pohjois-Atlantilla, AIC A-tiedote 1969{{parempi lähde|hankalasti saatavilla oleva primaarilähde}}</ref> ensimmäisenä Atlantin ilman suunnistajaa inertiasuunnistuslaitteiden (Delco Carousel IV-A) ja lyhytaaltoradioiden avulla.{{Lähde||15. toukokuuta 2020|vuosi=2020}}