Ero sivun ”K. J. Ståhlberg” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 62:
Presidenttikautensa jälkeen K. J. Ståhlberg toimi valtion virassa oikeusministeriön [[Lainvalmistelukunta|lainvalmistelukunnan]] kolmannen jaoston vanhempana jäsenenä kaksikymmentä vuotta 1926–1946.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Suomen valtiokalenteri 1927 | Vuosi = 1927 | Sivu = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Tunniste = | Viitattu = 16.5.2012 }}</ref><ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Suomen valtiokalenteri 1946 | Vuosi = 1946 | Sivu = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Tunniste = | Viitattu = 16.5.2012 }}</ref> Hän oli myös vuosina 1930–1933 liberaalisen [[Kansallinen Edistyspuolue|Kansallisen Edistyspuolueen]] [[Suomen kansanedustaja|kansanedustajana]].
Kun Ståhlberg tammikuussa 1945 täytti 80 vuotta, hänen kunniakseen järjestettiin [[Töölön kisahalli|Helsingin messuhalli]]ssa suuri kansalaisjuhla, jota isännöi tasavallan presidentti [[Gustaf Mannerheim]]. Juhlassa mukana olleiden käsityksen mukaan Ståhlbergin ja Mannerheimin keskinäinen kauna neljännesvuosisadan takaisen [[Suomen kuningaskuntahanke|valtiomuototaistelun]] ajoilta näytti unohtuneen. Hallitus oli edustettuna pääministeri [[J. K. Paasikivi|J. K. Paasikiven]] johdolla ja juhlapuheen piti oikeusministeri [[Urho Kekkonen]].<ref>Anna-Maija Kataja: ''Itsenäisen Suomen presidentit'', s. 58. Jyväskylä: Gummerus, 1992.</ref>
[[Josif Stalin|Stalinin]] ehdotettua Suomelle keväällä 1948 [[YYA-sopimus|ystävyys- ja avunantosopimusta]] presidentti [[J. K. Paasikivi]] kääntyi edeltäjänsä Ståhlbergin puoleen pyytäen tätä asiantuntijajäseneksi Moskovaan lähtevään Suomen neuvotteluvaltuuskuntaan. Ståhlberg kuitenkin kieltäytyi ja varoitti aluksi edes ryhtymästä neuvotteluihin, koska hän epäili Neuvostoliiton pyrkivän tekemään Suomesta Balkanin maiden tapaisen [[satelliittivaltio]]n. [[Suomen presidentinvaali 1950|Vuoden 1950 presidentinvaalin]] alla kaavailtiin poikkeuslakia J. K. Paasikiven virkakauden jatkamiseksi eduskunnan suorittamalla vaalilla, minkä Ståhlberg tuomitsi tuohtuneena Paasikivelle lähettämässään kirjeessä: "Jos Suomen kansa ei jaksa eikä viitsi kerran kuudessa vuodessa valita itselleen valtionpäämiestä, ei se toden totta ansaitse itsenäistä kansanvaltaista valtiota."<ref>Jouslehto & Okker, s. 88–90.</ref>
| |||