Ero sivun ”Kuuloaisti” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p wl
Rivi 16:
Ihminen prosessoi korviensa välittämää ääntä monin tavoin niin, että äänestä erotetaan [[informaatio]]ta ja ääntä tulkitaan ihmisen havaintomaailman perusteella, yhdistäen muistikuviin ja opittuun tietoon.
 
Ihmisen kuuloalue on noin 16–20&nbsp;000 hertsiä<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Young & Freedman| Nimeke = University Physics with Modern Physics, 11. painos| Kappale = | Sivu = 592| Selite = | Julkaisija = Pearson | Vuosi = 2004| Tunniste = ISBN 0-321-20469-7 | Viitattu = 2.2.2013| Kieli = {{en}}}}</ref> ja se huononee iän mukana. Erityisesti korkeiden taajuuksien kuuleminen heikkenee ensimmäisenä, jolloinjolloinoikeaan vanhuksetja voivatvasempaan todetakorvaan muuneri muassa,matka. ettäKahden "heinäsirkatkorvan ovatvälisen kadonneetäänen heidänaikaeron elämästään"ihminen huomaa hyvin, mutta ei kovin pienillä taajuuksilla. KorkeimpiaKorkeilla ääniääänillä kuulevaton lyhyt [[lepakko|lepakotaallonpituus]] (max. noinmuutamasta 150[[senttimetri]]stä kilohertsiä)muutamaan kymmeneen –, ja matalimpiasiksi [[myyrät]]niiden (mintulosuunta voidaan arvioida varsin tarkasti. noinMatalien äänien tulosuuntaa ihminen ei 1pysty hertsi)havaitsemaan.
 
Äänen suunnan havaitseminen perustuu siihen, että äänellä on oikeaan ja vasempaan korvaan eri matka. Kahden korvan välisen äänen aikaeron ihminen huomaa hyvin, mutta ei kovin pienillä taajuuksilla. Korkeilla äänillä on lyhyt [[aallonpituus]] – muutamasta [[senttimetri]]stä muutamaan kymmeneen –, ja siksi niiden tulosuunta voidaan arvioida varsin tarkasti. Matalien äänien tulosuuntaa ihminen ei pysty havaitsemaan.
 
Korvien välinen välimatka vaikuttaa siihen, miten äänen tulosuunta osataan arvioida. [[Norsu]] on tässä parempi kuin [[jyrsijät|hiiri]]. Toisaalta norsulla korvien välinen matka on korkeilla äänillä useita äänen aallonpituuksia ja tämä voi aiheuttaa virheellisiäkin aistimuksia.