Ero sivun ”Tavu” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lisätty tieto suomen yleisimmästä tavutyypistä
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 12:
Suomen kielessä tavun ytimenä on aina vokaali, joka voi olla lyhyt (esim. ''a''), pitkä (esim. ''aa'') tai [[diftongi]] (esim. ''au''). Erilaisia tavuja on suomessa vajaat 3000,<ref name="Savolainen 2001: 1.8.3"/> ja yleensä tavuun kuuluu 1–4 äännettä. Kotoperäisissä sanoissa tavujen rakenne voi monimutkaisimmillaan olla muotoa KVRK, jossa K on konsonantti, V vokaali ja R [[resonantti]] (''r, l, m'' tai ''n''): '''''kers'''·kuu, '''kelk'''·ka, '''lamp'''·pu, '''lant'''·tu''. Puhekielessä voi esiintyä myös tavuja, joiden muoto on KVK''s'': ''kaks'', ''laps'' (mutta kirjakielisemmin äännettäessä ''s'' aloittaa näissä tapauksissa uuden tavun: ''kak·si, lap·si''). Kaikki kielet eivät salli näin monimutkaisia tavurakenteita, mutta toisaalta joissain kielissä rakenne voi olla mutkikkaampikin. Esimerkiksi [[Japanin kieli|japanissa]] vain muoto KV on sallittu. Suomen kielessä KV on yleisin tavutyyppi<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Suomi, K., Toivanen, J. & Ylitalo, R. | Nimeke=Fonetiikan ja suomen äänneopin perusteet | Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=2006, s. 205 | Tunniste=ISBN 951-662-975-X}}</ref>.
 
Tavut voidaan lajitella yhtäältä avo- tai umpitavuiksi ja toisaalta lyhyiksi tai pitkiksi tavuksitavuiksi. [[Avotavu]]ja ovat kaikki vokaaliin päättyvät (esim. ''kaa·tu·a'', ''lai·va'', ''uu·ni'') ja [[umpitavu]]ja konsonanttiin päättyvät (esim. ''kat·seet'', ''as·tut·han''). Lyhyitä tavuja puolestaan ovat ne, jotka päättyvät lyhyeen vokaaliin (esim. ''ma·ta·la'', ''a·la'') ja pitkiä kaikki muut eli ne, jotka päättyvät joko pitkään vokaaliin (esim. ''kaa·tuu''), diftongiin (esim. ''tie'', ''työ'') tai konsonanttiin (esim. ''et·sit·hän'').<ref name="Savolainen 2001: 1.8.3"/>
 
== Tavut kirjoituksessa ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Tavu