Ero sivun ”Välskärin kertomuksia” versioiden välillä

Toisen osan alkupuolella käydään läpi Bertelsköldin ja Larssonin sukujen vaiheita [[Suuri Pohjan sota|Suuren Pohjan sodan]] aikana eli vuosina 1700-1721. Torsten jää kuninkaan virkamieheksi [[Tukholma]]an, mutta Kustaa lähtee Ruotsi-Suomen armeijan mukana taisteluihin Tanskaan, [[Baltia]]an, Puolaan ja [[Ukraina]]an. Käy ilmi, että Kustaan pikkusisko Ebba, prinsessa Ulrika Eleonoran kamarineiti, on pihistänyt sormuksen Torstenilta emäntänsä toimeksiannosta. Tämä on piilottanut sen medaljonkiin, jota kuningas Kaarle XII kantaa tietämättä kuitenkaan kuninkaan sormuksesta.

 

 

Virkaurallaan menestynyt Torsten saa haltuunsa kuninkaan sormuksen vuonna 1720 tai 1721, ja se näyttää varmistavan hänen menestyksensä jatkossakin. Hänen sisarensa syyttää häntä ylpeydestä ja [[ateismi]]sta ja kehottaa häntä tekemään parannuksen ajoissa, mutta Torsten ei syytöksistä eikä parannuskehotuksista välitä. Hän tulee vannoneeksi sotamies Flintan leskelle, että hän huolehtii tämän toimeentulosta. Vuonna 1738 kansliapresidentti (pääministeri) [[Arvid Horn]] eroaa, koska [[hattupuolue]] voittaa [[Ruotsin valtiopäivät|Ruotsin valtio­päivä­vaalit]]. Torsten valmistautuu ottamaan [[kansliapresidentti|kanslia­presidentin]] viran vastaan. Hän ylpeilee menestyksellään ja kieltää [[Jumala (kristinusko)|Jumalan]]. Lisäksi hän rikkoo valansa Flintan leskelle. Sitten hän ottaa sormuksen sormestaan ja kysyy siltä, onko hänen tavoiteltava Ruotsin kruunua. Hän pudottaa sormuksen ja sokeutuu äkkiä. Kansliapresidentin virka annetaan toiselle poliitikolle, ja sormus hukkuu joksikin aikaa. Torstenin vaimo pyytää häntä tekemään parannuksen. Osan 2 loppupuolella vanha Larsson, "porvarikuningas", ennustaa syksyllä 1740, että [[hattujen sota|sota Ruotsin ja Venäjän välillä]] puhkeaa vuoden sisällä (katso osan 2 loppupuoli).