Ero sivun ”Tavu” versioiden välillä

Suomen kielessä tavun ytimenä on aina vokaali, joka voi olla lyhyt (esim. ''a''), pitkä (esim. ''aa'') tai [[diftongi]] (esim. ''au''). Erilaisia tavuja on suomessa vajaat 3000,<ref name="Savolainen 2001: 1.8.3"/> ja yleensä tavuun kuuluu 1–4 äännettä. Kotoperäisissä sanoissa tavujen rakenne voi monimutkaisimmillaan olla muotoa KVRK, jossa K on konsonantti, V vokaali ja R [[resonantti]] (''r, l, m'' tai ''n''): '''''kers'''·kuu, '''kelk'''·ka, '''lamp'''·pu, '''lant'''·tu''. Puhekielessä voi esiintyä myös tavuja, joiden muoto on KVK''s'': ''kaks'', ''laps'' (mutta kirjakielisemmin äännettäessä ''s'' aloittaa näissä tapauksissa uuden tavun: ''kak·si, lap·si''). Kaikki kielet eivät salli näin monimutkaisia tavurakenteita, mutta toisaalta joissain kielissä rakenne voi olla mutkikkaampikin. Esimerkiksi [[Japanin kieli|japanissa]] vain muoto KV on sallittu.

 

 

== Tavut kirjoituksessa ==

 

* Jos [[sitaattilaina]]ssa kirjainyhdistelmä edustaa yhtä äännettä, sitä ei tule hajottaa: ''Por·sche'' (ei *''Porsc·he'', *''Pors·che''), ''Goe·the'' (ei *''Go·ethe'', *''Goet·he''), ''Smi·thin'' (ei *''Smit·hin'').<ref name="Ruppel 1998"/>

 

==Lähteet==