Ero sivun ”Kansalliskirjasto (Suomi)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
uusi kuva |
Sivua päivitetty vastaamaan vuoden 2020 tilanetta ja palveluja. Päivittäjä on töissä Kansalliskirjastossa tiedottajana. |
||
Rivi 38:
Helsingin yliopiston kirjaston kokoelman alkuna pidetään [[Turun kimnaasi]]n noin 20 niteen kirjakokoelmaa, joka siirtyi [[Turun akatemia]]lle sen perustamisen yhteydessä vuonna 1640. Kirjasto sai 1640-luvulla merkittäviä kirjalahjoituksia, jotka olivat peräisin [[kolmikymmenvuotinen sota|kolmikymmenvuotisen sodan]] ryöstösaaliista. Kirjastonhoitaja [[Axel Kempe]]n vuonna 1655 julkaisemassa kirjastoluettelossa oli listattu jo pitkälti toista tuhatta teosta. Vuonna 1707 Ruotsin kuninkaallinen [[kansliakollegio]] määräsi, että maan kaikkien kirjapainojen oli luovutettava yksi kappale kaikkia painamiaan teoksia maan yliopistoille, joihin myös Turun akatemia kuului. 1700-luvulla kokoelma alkoi kasvaa, ja 1800-luvun alussa kirjaston kokoelmaan kuului noin 30 000 nidettä.
Autonomian aikana kirjaston [[vapaakappaleoikeus]] laajeni, sillä vuodesta 1820 lähtien piti Suomen lisäksi myös koko Venäjän valtakunnan kirjapainojen luovuttaa vapaakappaleet Turun akatemialle. [[Turun palo]] vuonna 1827 tuhosi kuitenkin kirjaston kokoelmat lähes täydellisesti: tulelta säästyi vain noin 800 lainassa ollutta nidettä. Kokoelmien kerääminen jouduttiin aloittamaan siis lähes alusta. Merkittävä osa ennen paloa Suomessa painettuja kirjoja saatiin kirjankeräilijä [[Matti Pohto|Matti Pohdon]] kokoelmista. Lukuisien kirjalahjoitusten ja kirjaston omien hankintojen tuloksena kokoelma kasvoi itsenäisyyden alkuun mennessä yli 300 000 niteeseen. Muun muassa siitä syystä ja atomipommin kaltaisten uhkien takia vapaakappaleita kerätään eri puolille maata, kuten Helsinkiin, Jyväskylään ja Ouluun.
Helsingin yliopiston kirjaston asema Suomen kansalliskirjastona on vahvistunut vähitellen. Etenkin vuonna 1972 perustetun bibliografisen osaston ja vuonna 1993 kirjastoon liitetyn, aiemmin suoraan [[opetusministeriö|opetusministeriön]] alaisuudessa toimineen tieteellisten kirjastojen atk-yksikön myötä siitä on kehittynyt Suomen tieteellisten kirjastojen yhteinen palveluorganisaatio. Vuonna 1998 kirjastossa aloitti toimintansa myös Kansallinen elektroninen kirjasto FinELib, ja vuonna 1990 perustetusta Mikkelin digitointi- ja konservointikeskuksesta on vuosituhannen vaihteesta lähtien pyritty luomaan kansallinen digitointikeskus.
Rivi 59:
[[Tiedosto:Six Floors of Library.jpg|pienoiskuva|upright|vasen|Rotundassa on kuusi kerrosta.]]
Kirjastolla on lähes kattava kokoelma Suomessa julkaistua ja muuta Suomeen liittyvää kirjallisuutta ([[Fennica (kansallisbibliografia)|Fennica-kokoelma]]) ja laaja kokoelma muutakin humanististen tieteenalojen kirjallisuutta. Kirjastoon kuuluu useita erikoiskokoelmia (mm. Monrepos-kokoelma, Nordenskiöldin kokoelma, Lapponica, Reenpää-kokoelma) sekä erikoiskirjastoja (mm. [[Slaavilainen kirjasto]] ja [[musiikkikirjasto]]). Lisäksi Kansalliskirjastolla on suuri käsikirjoituskokoelma, joka sisältää esim. tunnettujen kulttuurihenkilöiden ja tieteentekijöiden henkilöarkistoja sekä keskiajalta peräisin olevan pergamenttifragmenttien aineiston. Vuonna 2011 kirjaston kokoelmiin kuului yhteensä noin kolme miljoonaa kirjaa ja kausijulkaisua. Verkkoarkisto sisälsi 718 miljoonaa tiedostoa.
Kansalliskirjastoon talletetaan kappaleet kaikista kotimaisista painotuotteista, ääni- ja kuvatallenteista, CD-ROM-tallenteista sekä edustava otos verkkoaineistoista.<ref>
Kirjastosektorin palvelu- ja kehittämisyksikkönä Kansalliskirjasto vastaa mm. yliopistojen, [[ammattikorkeakoulu]]jen sekä yleisten kirjastojen kirjastotietokantojen teknisestä ylläpidosta. Lisäksi kirjasto ylläpitää itse useita kansallisia tietokantoja, joista tärkeimmät ovat Suomen kansallisbibliografia Fennica
Kansalliskirjasto vastaa kolmen tietovarannon, Melindan, ARTOn ja Juulin, ylläpidosta. Melinda on kansallinen metatietovaranto, joka kokoaa kirjastoaineistojen kuvailevat metatiedot yhteen paikkaan. ARTO on kotimaisten aikakauslehti- ja monografia-artikkelien viitetietokanta ja metatietovaranto. ARTOn tiedot ovat haettavissa oman käyttöliittymän lisäksi Finnassa ja niitä voidaan hyödyntää rajapintojen avulla muun muassa korkeakoulujen julkaisutiedonkeruussa. Juuli-julkaisutietoportaali on tarkoitettu suomalaisten tutkimusorganisaatioiden julkaisutietojen selailuun ja niistä tehtäviin hakuihin. Juulin sisältämät viitetiedot on koottu suomalaisten korkeakoulujen tutkimustietojärjestelmistä.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/palvelut|nimeke=Palvelut|tekijä=Kansalliskirjasto|julkaisu=Kansalliskirjasto|ajankohta=2016-01-04|julkaisija=Kansalliskirjasto|viitattu=2020-04-30|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>
Kansalliskirjasto ylläpitää myös kansallisia [[Finna|Finna-palvelua]] ja mm. korkeakoulujen julkaisuja sisältävää Doria-julkaisuarkistopalvelua. Kirjastossa toimiva Kansallinen elektroninen kirjasto FinELib<ref name="fw" /> huolehtii keskitetysti elektronisten aineistojen hankinnasta yliopistoille, ammattikorkeakouluille, tutkimuslaitoksille ja yleisille kirjastoille. Lisäksi kirjaston Mikkelissä sijaitseva Digitointi- ja konservointikeskus toimii kansallisena digitointikeskuksena, jonka tuottamista palveluista käytetyin on vuosien 1771–1929 suomalaisia sanomalehtiä sisältävä [[Historiallinen sanomalehtikirjasto]].
==Lähteet==
| |||