Ero sivun ”Finanssikriisi (2007–2009)” versioiden välillä

Finanssikriisin käynnisti asuntoluottojen [[subprime-kriisi]], joka levisi nopeasti koko pankkisektorille. Yhdysvalloissa monet pankit ajautuivat vaikeuksiin, kun ne olivat myöntäneet niin sanottuja subprime-asuntoluottoja holtittomasti jopa sellaisille luotonhakijoille joilla ei ollut työtä, tuloja eikä muitakaan omistuksia tai vakuuksia.<ref name=":0">{{Verkkoviite|osoite=https://www.washingtonpost.com/business/economy/a-guide-to-the-financial-crisis--10-years-later/2018/09/10/114b76ba-af10-11e8-a20b-5f4f84429666_story.html|nimeke=A guide to the financial crisis — 10 years later|tekijä=Renae Merle|julkaisu=The Washington Post|ajankohta=10. syyskuuta 2018|julkaisija=|viitattu=29. huhtikuuta 2020}}</ref> [[Yhdysvaltain keskuspankki]] oli pitänyt korot vuosia historiallisen alhaisella tasolla (esimerkiksi 1,25 % vuonna 2003), mikä oli luonut osakkeiden ja etenkin asuntojen hintakuplaa. Lisäksi Yhdysvaltain hallitus ajoi{{selvennä}} luottolaitokset lainaamaan pääosin pienituloisille. Luotonmyöntöperusteiden löysentäminen johti asuntolainojen myöntämiseen vähätuloisille ja huonon [[Luottoluokitus|luottoluokituksen]] omaaville asiakkaille, joilla ei ollut tarjota edes kymmentä prosenttia omarahoitusosuutena asunnon hinnasta.<ref name=":0" />

Asuntolainojen arvopaperistaminen otettiin alun perin käyttöön Yhdysvalloissa 1970-luvulla<ref name="ts1">[http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2009/09/13/talouskaaos-eteni-kriisista-kriisiin/200919908/12 Talouskaaos eteni kriisistä kriisiin], Taloussanomat 13.9.2009]</ref>. [[Timo Harakka|Timo Harakan]] kirja ''[[Luoton loppu]]'' korostaa, että [[Subprime-kriisi|subprime-kriisistä]] kehittyi finanssikriisi, koska asuntoluotot [[Arvopaperistaminen|arvopaperistettiin]] tekemällä niistä edelleenmyytäviä, nimellisarvoltaan monikymmenkertaisia [[Johdannainen|johdannaisia]] kansainvälisille markkinoille.<ref name=":1">{{Verkkoviite|osoite=https://blogs.wsj.com/economics/2010/02/23/so-what-exactly-caused-the-financial-crisis/|nimeke=So What Exactly Caused the Financial Crisis?|tekijä=David Wessel|julkaisu=The Wall Street Journal|ajankohta=23. helmikuuta 2010|julkaisija=|viitattu=29. huhtikuuta 2020}}</ref> Yhdysvaltojen asuntomarkkinabuumissa maan pankit arvopaperistivat laajamittaisesti [[Tase|taseissaan]] olevia asuntolainoja, erityisesti niin sanottuja subprime-lainoja, ''asuntovelkavakuudellisiksi arvopapereiksi'' (Mortgage-Backed Security, MBS). Nämä MBS-tuotteet olivat tuottorakenteeltaan [[Joukkovelkakirja|joukkovelkakirjojen]] kaltaisia [[Johdannainen|johdannaisia]], jotka edustivat vaadetta tietyn asuntolainamassan tuottamaan [[Kassavirta|kassavirtaan]]. Asuntolainanottajien maksaessa lyhennyksiä pankeille ne jaettiin tuottoina eteenpäin MBS-sijoittajille. Asuntomarkkinaspekuloinnissa käytetty lainamassa oli jaettu tietyillä säännöillä eriasteisiin riskiluokkiin, jossa matalinta riskiä edustanut MBS-luokka jyvitettiin ensimmäisenä. Lainanottajien maksuhäiriöt leikkasivat siis viimeiseksi tämän matalimman MBS-riskiluokan tuottoja. Tämä luokittelu mahdollisti MBS-arvopapereiden myymisen eri riskiprofiilien sijoittajille. Asuntovelkavakuudelliset MBS-arvopaperit olivat vain jäävuoren huippu räjähdysmäisesti kasvaneilla [[Johdannainen|johdannaismarkkinoilla]]. Arvopaperistaminen ja johdannaiset olivatkin perimmäisin syy finanssikriisin taustalla.<ref name=":1" /> Monimutkaisten johdannaisten kohde-etuuksiin liittyi vaikeasti hahmotettavissa olevia yhteyksiä erilaisten markkinatoimijoiden välillä.<ref name=":3" /> Läpinäkymättömyys teki systemaattisten riskien hahmottamisesta jos ei mahdotonta, niin ainakin vaikeaa. Tämän johdosta pankkien ja rahoituslaitosten keskuudessa vallitsi virheellinen illuusio näiden riskien hallittavuudesta, mikä osaltaan vaikutti riskien kasvamisessa kestämättömälle tasolle.

Pankit siirsivät luottoriskiä eteenpäin [[investointipankki|investointipankeille]], jotka muodostivat asuntolainoista [[johdannainen|johdannaisia]] myydäkseen niitä eteenpäin sijoittajille.<ref Hyvätuottoisetname=":3" /> Arvopaperistamalla huolellisesti paketoidut monimutkaiset asuntovelkavakuudelliset arvopaperit saivat yleensä [[Luottoluokitus|luottoluokituslaitoksilta]] parhaatparhaimmat AAA-luokan arvosanat, joten varovaisimmatkin sijoittajat, kuten eläkesäätiöt, innostuivat ostamaan niitä.<ref name=":3" /> Eräiden arvioiden mukaan pankeissa ja luottolaitoksissa suhtauduttiin asuntomarkkinoiden hintakehitykseen ylioptimistisesti ja naiivisti, eikä uskottu siihen että asuntojen hinnat voisivat laskea, tai etteivät pienituloisetkaan velalliset muka pystyisi suoriutumaan asuntolainan lyhennyksistään.<ref name=":3" /> Kriittisimpien arvioiden mukaan tämän luottoriskin siirtäminen eteenpäin markkinoille monimutkaisten johdannaisten muodossa aiheutti jopa petosmaiset piirteet täyttävän [[Moraalikato|moraalikadon]], minkä vuoksi velallisten [[Takaisinmaksukyky|takaisinmaksukykyyn]] ei ollut [[Kannustin|kannusteita]] kiinnittää sen suurempaa huomiota.<ref name=":3" /> Niinpä vuosikymmenen puolivälissä asuntoluottojohdannaisten kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti: niiden osuus amerikkalaisista joukkovelkamarkkinoista oli jo neljännes ja ylitti 4500 miljardin dollarin arvollaan jopa Yhdysvaltain valtion velkakirjasijoitusten määrän 2007.<ref name="harakka">Timo Harakka: ''Luoton loppu''. WSOY, 2009.</ref> [[Bear Stearns]], [[Morgan Stanley]] ja [[Lehman Brothers]] sijoittivat omia varojaan yli 30-kertaisella velkavivulla näihin johdannaisiin.<ref>The Economist 15.3.2008</ref>.

2000-luvun alussa Yhdysvaltojen [[liikepankki]]en luotonlaajennuksen kautta asuntomarkkinoille kanavoitui runsaasti rahaa. Asuntolainoja myönnettiin matalilla koroilla ilman [[Vakuus|vakuuksia]] kaikille hakijoille, jopa sellaisille luotonhakijoille joilla ei ollut työtä, tuloa eikä muitakaan omistuksia (niin sanotut NINJA-lainat: "no income, no job, no assets").<ref name=":0" /> Nämä toimenpiteet [[Suhdannevaihtelu|kuumensivat]] asuntomarkkinoita ja Case-Shiller-asuntohintaindeksillä mitattuna Yhdysvaltalaisten asuntojen hinnat olivat nousseet vuodesta 1997 vuoteen 2006 kokonaisuudessaan 124 prosenttia.<ref name=":3">{{Verkkoviite|osoite= https://www.economist.com/node/9972489|nimeke=CSI: credit crunch |julkaisu= The Economist |ajankohta=18.10.2007| viitattu= 8.4.2018}}</ref> [[Asuntojen hintakupla|Asuntomarkkinoiden hintakupla]] puhkesi vuonna 2006 [[Federal Reserve System|Yhdysvaltojen keskuspankin Fedin]] kiristäessä [[Rahapolitiikka|rahapolitiikkaansa]]. Korkotason nousu lisäsi etenkin heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevien asuntolaina-asiakkaiden [[Maksukyky|maksukyvyttömyyttä]], mutta kaikissa asiakasryhmissä pankit kärsivät mittavia [[Luottotappio|luottotappioita]]. Alkuvuodesta 2007 useat asuntoluottopankit ajautuivat [[Konkurssi|konkurssiin]]. Tämä heijastui investointipankkeihin ja riskirahastoihin pienellä viiveellä. Vuosien 2006-2007 aikana erityisen suurissa vaikeuksissa olivat asuntolainojen [[Subprime-kriisi|subprime-markkinoilla]] keinotelleet [[Investointipankki|investointipankit]] kuten 11 miljardia dollaria sijoitustappioina alaskirjannut [[Citigroup]]. Suurien yhdysvaltalaisten asuntoluotottajien ajautuminen taloudellisiin vaikeuksiin käynnisti ketjureaktion joka ajoi Yhdysvallat [[Taantuma (2008–2009)|taantumaan]] vuoden 2007 lopulla.<ref name=":0" /> Kesäkuussa 2007 [[Bear Stearns]] -investointipankki ei onnistunut saamaan 3,2 miljardin dollarin lainaa subprime-rahastonsa pelastamiseksi. Tilanne alkoi kärjistyä vuonna 2008, kun Bear Stearns menetti varsin nopeasti [[Oma pääoma|oman pääomansa]] subprime-luottotappioiden vuoksi. Bear Stearnsin lainahanat sulkeutuivat ja pankki myytiin suuremmalle kilpailijalleen [[JP Morgan Chase|JP Morganille]]. Huhumyllystä seurannut [[talletuspako]] koitui brittiläisen [[Northern Rock]] -pankin kohtaloksi. Britannian hallitus joutui antamaan 31 miljardin euron hätäluoton.

Yhdysvaltojen subprime-asuntomarkkinoille osallistuminen oli kanava jota pitkin ongelmat pääsivät lopulta leviämään eteenpäin kansainväliseen pankkijärjestelmään ja sitä kautta myös reaalitalouteen.<ref name=":3" /> Euroopan suurimmista pankeista saksalainen [[Deutsche Bank]], sveitsiläinen [[UBS]] ja Lontoossa sijaitseva [[HSBC]] joutuivat alaskirjaamaan mittavia subprime-luottotappioita. [[Euroalue]] ajautuikin taantumaan Yhdysvaltojen perässä vuoden 2008 alkupuolella. Euroopan [[Valtiontalouden alijäämä|valtiontalouden alijäämät]] olivat johtaneet voimakkaaseen [[Velkaantumisaste|velkaantumiseen]], mikä oli heikentänyt maiden vastustuskykyä finanssikriisin vaikutuksien lieventämiseksi. Toisaalta syynä euroalueen ajautumisesta velkakriisiin pidetään myös useiden euromaiden pitkäaikaista holtitonta taloudenpitoa (ks. [[Euroalueen velkakriisi]]).

15. syyskuuta 2008 [[Lehman Brothers]], yksi johtavista yhdysvaltalaisista investointipankeista, hakeutui selvitystilaan ja yrityssaneeraukseen.<ref name=":0" /> Monet asiantuntijat pitävätkin tätä kriittisenä käännekohtana finanssikriisissä. Markkinat olivat olettaneet, että valtio ei voi antaa sen tapahtua, koska seurausvaikutukset rahoitusjärjestelmässä olisivat vielä pahemmat. Kun Yhdysvaltojen liittovaltio ei kuitenkaan puuttunut peliin, paniikki markkinoilla yltyi.<ref name=":2" /> Tilannetta vaikeutti huomattavasti tiedon puute. Markkinoilla ei tiedetty likimainkaan täsmällisesti, millä rahalaitoksilla oli minkäkin suuruiset vastuut kannettavanaan.<ref name=":3" /> Epätietoisuus riskeistä lietsoi markkinoilla [[Markkinatunnelma|paniikkimyyntejä]], [[Vakuustakavarikko|vakuustakavarikkoja]] ja johti lopulta itseään ruokkivaan arvonalennusten kierteeseen.<ref name=":2" /> Epävarmuuden ja pelon vallitessa pankkien keskinäinen lainaaminen interbank-markkinoilla loppui, mikä heikensi vaarallisesti pankkien rahoitusasemaa jäädyttäen koko rahoitusjärjestelmän.<ref name="harakka" /><ref name=":2" /> Talven ja kevään 2008 mittaan muun muassa [[Lehman Brothers]] ja [[UBS]]-pankki ilmoittivat yhä uusista, miljardiluokan luottotappioarvioistaan.