Wikipedia

Ero sivun ”Kieltolaki (Suomi)” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Adressi on oikein kirjoitettu
Tunnettuja salakuljettajia ; kuva
Rivi 32:
 
== Seuraukset ==
[[File:Salakuljettajilta kieltolain aikana takavarikoitua alkoholia (musketti.M012-HK7968-1).jpg|thumb|Salakuljettajilta takavarikoitua alkoholia]]
Raittiusväen suurin toivein odottama laki osoittautui välittömästi epäonnistuneeksi. <ref> Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: ''Itsenäinen Suomi – seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä'', s. 37. Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-1-09314-2</ref> Kun laillisia alkoholijuomia ei ollut saatavilla, kansalaiset ostivat alkoholinsa laittomilta markkinoilta, useimmiten väkevinä alkoholijuomina. Kieltolaki saikin Suomessa aikaan ennennäkemättömän viinan salakuljetuksen aikakauden, jota on kutsuttu myös [[pirtu]]ajaksi. Alkoholia salakuljetettiin Suomeen alkuvuosina etupäässä [[Viro]]sta, myöhemmin enenevässä määrin myös [[Saksa]]sta ja [[Danzig]]ista.<ref name=Ensyklopedia /> Takavarikoidun alkoholin määrä kasvoi vuosi vuodelta ja ylitti vuonna 1930 jo miljoonan litran rajan.<ref name=Ensyklopedia /> Yksi ainoa laiva saattoi tuoda maahan kerralla yhtä paljon viinaa kuin poliisi sai koko vuoden aikana takavarikoiduksi. Tunnettuja salakuljettajia olivat muun muassa [[Algoth Niska]] ja [[Hjalmar Mäkelä]]. Maaseudulla kieltolain noudattamista oli käytännössä mahdotonta valvoa.<ref> ''Kuohuvat vuodet: Suomen Kuvalehti 1916–1986 (Suomen Kuvalehti 37B/12.9.1986)'', s. 62–63. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet. </ref> [[Kotipoltto]] eli viinan valmistaminen itse tislaamalla yleistyi. Kotipolttoa harjoitettiin [[saaristo]]issa, sillä ne olivat syrjäisiä. Viinan kotipoltto-oikeus oli viety kansalaisilta jo vuonna 1866<ref>[https://web.archive.org/web/20160304202909/http://www2.amk.fi/digma.fi/www.amk.fi/opintojaksot/0407016/1138352400309/1138355731942/1149678959078/1149679158076.html Kotipolton aika], ''Virtuaali AMK'' (Archive.org)</ref>.
 
Suomen itsenäisyyden alussa oli voimassa alkoholin maahantuontia, myyntiä, kuljetusta ja varastointia koskeva asetus vuodelta 1917. Sen mukaan tavara, kuljetusneuvo, juhta ja alus oli tuomittava menetetyksi valtiolle, jos pääasiallisena lastina oli alkoholipitoista ainetta. Lainkohtaa ei kuitenkaan sovellettu, jos rikoksen oli tehnyt ”muu kuin kuljetusneuvon, juhdan tai aluksen omistaja eikä viimeksi mainittu ole rikokseen osallistunut”, eli vain aktiivinen osallistuminen aiheutti rangaistusseuraamuksen. Kieltolaki suhtautui asiaan huomattavasti ankarammin: sen mukaan pirtun salakuljetukseen käytetty ajoneuvo, astia tai alus oli aina tuomittava menetetyksi valtiolle, ellei omistaja pystynyt todistamaan, että ne olivat häneltä ”rikoksen kautta poisjoutuneet” tai että hänellä ei ollut ”syytä varoa niitä käytettävän puheenalaisella tavalla”. Lain mukaan jo pirtun noutoon meno oli rikos. Tätä lainkohtaa tulkittaessa jouduttiin äärimmillään tilanteisiin, joissa auton vähittäismaksulla myynyt autoliike menetti sen olematta millään tavoin osallinen itse rikokseen. Vuoteen 1927 mennessä oli arviolta jo 200 autoa tuomittu menetetyiksi valtiolle. Syksyllä 1927 [[Tannerin hallitus]] antoi eduskunnalle esityksen kyseisen lainkohdan muuttamiseksi siten, että ajoneuvo voitiin tuomita valtiolle omistussuhteista tai teon tietämättömyydestä riippumatta, mutta eduskunta ei hyväksynyt esitystä.<ref>U. E. Moisala: ''Auto Suomessa: auton kaupan, käytön ja korjaamotoiminnan historia vuoteen 1983'', s. 114. Helsinki: Autoalan Keskusliitto ry ja Autotuojat ry, 1983. ISBN 951-99459-8-9.</ref>
 
Aikaisempi suuri salakuljetuksen ja salapolton aikakausi oli 1850-luvulla, jolloin rikottiin vuonna 1811 säädettyä viinantuontikieltoa, salakuljettamalla maahan eräinä ajanjaksoina vuosittain miljoonia litroja virolaista spriitä.<ref>Suomen raittiusliikkeen historia, s. 382–388.</ref>
 
Laiton ja valvomaton viinantuotanto aiheutti salakuljetuksen lisäksi lukuisia muita ongelmia. Väkeviin siirtyminen ja [[sprii]]n nauttiminen aiheutti monia terveydellisiä ongelmia.<ref name=Ensyklopedia /> Hämäräperäisissä olosuhteissa huolimattomasti valmistettu viina saattoi sisältää [[metanoli]]a, joka voi aiheuttaa jo pieninä annoksina juojalleen sokeuden tai kuoleman.
 
[[Poliisi]]a kieltolaki työllisti runsaasti. [[Korruptio]], [[salakuljetus]] ja laittomat markkinat aiheuttivat poliisille huomattavan resurssipulan.<ref name=Ensyklopedia /> Vuodesta 1922 lähtien kieltolaki- ja [[juopumus]]rikokset muodostivat jatkuvasti yli 80 % kaikista poliisin tietoon tulleista rikoksista.<ref name=Ensyklopedia /> Väkevän viinan juominen näkyi myös lisääntyneinä väkivaltarikoksina.<ref name=Ensyklopedia /><ref>[http://www.hs.fi/kaupunki/a1446882049096 (digitilaajille) Kieltolain vuodet olivat Helsingin historian väkivaltaisinta aikaa,] Helsingin Sanomat 8.11.2015 ([https://web.archive.org/web/20151108222713/http://www.hs.fi/kaupunki/a1446882049096 Arkistoitu linkki]).</ref> Lain valvonnasta aiheutuneiden suurten kustannusten lisäksi kieltolaki muodostui valtiolle kalliiksi myös siitä syystä, että se menetti [[alkoholivero]]sta saamansa, varsin huomattavat tulot.<ref name=Ensyklopedia /> Poliisille kieltolain aika muodostui myös sen historian verisimmäksi aikakaudeksi, sillä kieltolain aikana surmattiin virantoimituksessa yli 40 poliisia. Myös rangaistukset poliisin väkivaltaisesta vastustamisesta olivat suhteellisen lieviä eli heidän rikosoikeudellinen suojansa oli heikko. Aikakauden väkivaltaisuuteen vaikutti myös se, että samaan aikaan yleistyivät taskuaseet osittain salakuljetuksen ja rikollisuuden lisääntymisen ja osittain uusien pienten asetyyppien markkinoille tulemisen seurauksena.<ref> Rimpiläinen, Tuomas: Messukylän veriteko ja muita rikostarinoita Suomesta, s. 149. Helsinki: Gummerus 2015. </ref>
 
Suomen maine ulkomaankaupassa huononi myös kieltolain myötä. Varsinkin suuret viinintuottajamaat suhtautuivat Suomeen ja suomalaisiin tuotteisiin vihamielisesti. [[Portugali]] julisti suomalaisen [[paperi]]n tuontikieltoon, ja [[Ranska]] asetti suomalaistuotteet boikottiin. Nämä pakotteet kumottiin samalla, kun kieltolaki kumottiin.{{Lähde|pyydetty=8.12.2015}}
 
Vaatimukset kieltolain kumoamiseksi voimistuivat 1920-luvun lopulla. Lain arvostelijoiden mielestä kieltolaki ei vastannut suomalaisten oikeustajua ja heikensi yleistä lainkuuliaisuutta.<ref> Jorma O. Tiainen (toim.): ''Vuosisatamme kronikka'', s. 372. Jyväskylä: Gummerus, 1987. </ref> Lopullisen kuoliniskun kieltolaille aiheutti 1920-luvun lopussa puhjennut yleismaailmallinen talouspula. Valtiontalouden kiristyttyä [[Sunilan II hallitus|Sunilan hallitus]] totesi, että kieltolaista oli luovuttava, koska valtio menetti verotuloja lain jatkuvan rikkomisen vuoksi. Lain kohtalosta päätettiin kuitenkin järjestää neuvoa-antava kansanäänestys, koska kieltolailla oli edelleen kannatusta puolueissa.<ref> Tarkka & Tiitta 1987, s. 89. </ref>
 
== Kieltolain kumoaminen ==
Pitkällisen keskustelun jälkeen kieltolaki päätettiin kumota. Joulukuun 29.–30. päivänä vuonna 1931 pidetyssä [[Suomen kansanäänestys kieltolaista|kansanäänestyksessä]] yli 70 prosenttia äänestäneistä äänesti lain kumoamisen puolesta. Alkoholijuomien täyskiellon jatkamista kannatti 28 prosenttia äänestäneistä ja noin kaksi prosenttia äänesti kolmatta vaihtoehtoa, jonka mukaan miedot alkoholijuomat olisi vapautettu.<ref> ''Vuosisatamme kronikka'' 1987, s. 428. </ref> [[Eduskunta]] hyväksyi 25. tammikuuta 1932 uuden väkijuomalain (45/1932), jossa säädettiin alkoholin myyntimonopolin keskittämisestä valtiolle.<ref>Häikiö, 82–84.</ref> Laki vahvistettiin 9. helmikuuta ja se tuli voimaan 5. huhtikuuta 1932.<ref>[http://www.mlang.name/arkisto/vakijuomalaki.html Laki väkijuomista (45/1932).]</ref> Lain mukaan alkoholijuomien vähittäismyynnin yksinoikeus on ollut valtion omistamalla Oy [[Alko]]holiliike Ab:lla. Tapahtumasta on jäänyt mieliin numerosarja 543210, joka tarkoittaa päivämäärää 5.4.1932 ja kellonaikaa 10, sillä ensimmäiset Alkoholiliikkeen myymälät avattiin tuolloin, lain voimaantulopäivänä klo 10.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/kotimaa/a1305559328675 | Selite = digitilaajille| Nimeke = Kieltolaki päättyi 80 vuotta sitten | Julkaisija = Helsingin Sanomat | Viitattu = 2.10.2014 | Arkisto =http://archive.is/23H1P }}</ref>
 
Kieltolain kumoaminen vähensi henkirikoksia vuosina 1932–1933.<ref>[https://yle.fi/uutiset/3-10695005 Yle: Humalassa tehdyt puukotukset ovat rajussa kasvussa – Tutkija: "Ei mene normaalin vaihtelun piikkiin"]</ref>
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Kieltolaki_(Suomi)”