Ero sivun ”Kontra-altto” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 5:
Kontra-alton tessitura eli mukavuus- ja vahvuusalue on sävelissä F3–F5. Vastaavasta äänialasta miehellä käytetään nimitystä [[kontratenori]]. Kontra-alton korkein sävel on tavallisesti Bb5. [[Kuoro]]ssa kontra-altto on korvaamaton ja kysytty altto kakkosena tunnettu ääni, josta on yleensä pulaa harvinaisuutensa vuoksi. Kontra-alttojen puutteen vuoksi kuorossa saatetaan altto kakkosen osuuksia joutua laittamaan laulamaan mezzosopraano, jolla on hyvät matalat sävelet. [[Ooppera]]ssa kontra-altot esittävät noitia ja epämiellyttäviä naisia sekä housurooleja.
Tunnettuja kontra-alttoja populäärimusiikissa ovat muiden muassa [[Cher]], [[Annie Lennox]], [[Grace Jones]], [[Cass Elliot]], [[Nancy Sinatra]], [[Brenda Lee]], [[Marlene Dietrich]], [[Astrud Gilberto]] ja [[Carly Simon]]. Musiikkigenre, jossa kontra-altot ovat erityisen arvostettuja, on [[jazz]]. Jazzlaulajista esimerkiksi [[Nina Simone]] ja [[Diana Krall]] ovat kontra-alttoja. Nykyään populäärimusiikissa suositaan korkeampia sopraano- ja mezzosopraanoääniä. Kontra-altto Brenda Lee oli kuitenkin 1960-luvulla Yhdysvalloissa eniten hittejä osakseen saanut naisartisti. [[Kapellimestari]] ja [[orkesterinjohtaja]] [[Nathalie Stutzmann]] lienee [[Barokkimusiikki|barokkimusiikin]] hienoimpiä kontra-alttojen edustaja.
==Katso myös==
| |||