Ero sivun ”Sisäilma” versioiden välillä

 

Pienellä osalla ihmisistä on pitkäaikainen taipumus saada hyvin herkästi oireita sisäilmasta tai muista ympäristötekijöistä <ref name=":3">{{Lehtiviite|Tekijä=Karvala K, Pekkanen J, Salminen E, Tuisku K, Hublin C ja Sainio M.|Otsikko=Miten tunnistan ympäristöherkkyyden?|Julkaisu=Duodecim, 133:1362–9.|Ajankohta=2017|Julkaisija=Duodecim}}</ref><ref name=":4">{{Lehtiviite|Tekijä=Sainio M ja Karvala K.|Otsikko=Sisäilma ja ympäristöherkkyys|Julkaisu=Suomen Lääkärilehti 13/2017, 72:848–854.|Ajankohta=2017|Julkaisija=}}</ref>. Jos oireiluherkkyyden taustalta ei voida huolellistenkaan tutkimusten jälkeen löytää selittävää ympäristössä esiintyvää tekijää ja oireet aiheuttavat merkittävää toimintakyvyn vajausta, kyse voi olla ympäristöherkkyydestä <ref name=":3" /><ref name=":4" />. Ympäristöherkkyydessä ratkaisevaa oireiston syntymiselle on ympäristön kokeminen haitalliseksi, eivät sisäympäristötekijöiden fysikaaliset, kemialliset tai biologiset ominaisuudet tai niiden määrä <ref name=":2" /><ref name=":3" /><ref name=":4" />. Ei ole näyttöä siitä, että kosteusvaurioille altistuminen johtaisi ympäristöherkkyyden kehittymiseen [8]. Ympäristöherkkyys on yksi toiminnallisten häiriöiden alaryhmä <ref name=":3" /><ref name=":4" />.

 

==Sisäilman laatu Suomessa ja Euroopassa==