Wikipedia

Ero sivun ”Käyttäjä:Ta eis heauton/drafts” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
pEi muokkausyhteenvetoa
p Ak: Sivun sisältö korvattiin kokonaan toisella sisällöllä.
Merkkaus: Sisältö korvattu
Rivi 1:
{{Puolue
|Nimi=Lapuan liike
|Jäsenmäärä=30 000
|Perustettu=1929
|Lakkautettu=1932|Johtaja 1=[[Vihtori Kosola]]
|Johtaja 2=[[Iivari Koivisto]]
|Johtaja 3=[[Vihtori Herttua]]
|Johtaja 4=
|Johtaja 5=
|Ideologia=[[kommunismi|kommunismin vastaisuus]]
[[oikeistoradikalismi]]
|Toimisto=
|Osoite=
|Äänenkannattaja=Aktivisti
|Logo=[[Tiedosto:Lapuan liike.svg|200px]]
|Kansanedustajien määrä=
|Kunnanvaltuutettujen määrä=
|Kansainväliset jäsenyydet=
|Naisjärjestö=
|Nuorisojärjestö=
|Varhaisnuorisojärjestö=
|Opiskelijajärjestö=
|Poliittinen kirjo=[[äärioikeisto]]
}}
 
'''(Edit 9.4.2020: laitan nyt tämän homman jäihin, koska "yhteisö" ei puutu jäseniensä häiriköintiin. Ainoa toiveeni oli, että yksittäinen käyttäjä ei kulkisi perässäni muokkaamassa viitteitä. [[:en:Wikipedia:Citing_sources#Variation_in_citation_methods|Näin asiasta toteaa englanninkielinen Wikipedia]]. Tämä tapa on jäänyt suomalaisessa Wikipediassa ilmeisesti omaksumatta. ''')
'''Lapuanliike''' tai '''Lapuan liike''' on vuosina 1929–1932 toiminut [[Antikommunismi|antikommunistinen]] ja [[Äärioikeisto|oikeistoradikaali]] kansanliike. Sen tavoitteena oli kitkeä [[kommunismi]] Suomesta, mutta taustalla oli myös pidemmälle vietyjä tavoitteita. Lapuanliikkeen kannatusalueen ydin oli [[Etelä-Pohjanmaan maakunta|Pohjanmaa]] ja sen ideologinen johtaja oli maanviljelijä, aktivisti ja talonpoika [[Vihtori Kosola]].<ref>Ylikangas 1986 s. 178</ref>
 
Kuten nimikin kertoo; [[Itselleni|vain itseni vuoksi]].
Liike painosti poliittisia päättäjiä väkivallalla, sen uhalla sekä poliittisella terrorilla tavoitteidensa saavuttamiseksi. Sen asiaa ajettiin kansalaiskokouksilla, kansalaislähetystöillä, valtuuskunnilla, erilaisilla joukkovoiman osoituksilla ja kirjelmillä. Liikkeen tunnetuin toimintatapa olivat kommunistien ja muiden vasemmistolaisten, mutta myös liian maltillisiksi koettujen väkivaltaiset kyyditykset, eli [[Muilutus|muilutukset]]. Niin sanotun [[Lapuan laki|Lapuan lain]] nimissä tehtiin vahingontekoja, pahoinpitelyjä sekä poliittisia murhia.<ref>Ylikangas 1986 s. 178-179</ref>
* [[Käyttäjä:Ta_eis_heauton/tsbibliografia|Talvisota-aiheinen bibliografia]]
* [[Käyttäjä:Ta_eis_heauton/or2040bibliografia|Oikeistoradikalismi Suomessa 1920-1945]]
 
Muuta:
Monet lapuanliikkeen vaatimuksista toteutuivat. Kommunistinen toiminta kiellettiin lainsäädännöllä ja maahan muodostettiin [[Svinhufvudin II hallitus|liikkeen sanelema hallitus]].<ref>Hentilä 2018 s. 170-171</ref> Lapuanliike hiipui kun antikommunistiset tavoitteet oli saavutettu. Sen ydinryhmä kuitenkin jatkoi toimintaansa ja radikalisoitui. Lopulta liikkeen tavoitteeksi muodostui kaiken vasemmistolaisen toiminnan kieltäminen sekä voimaan perustuva oikeistolainen diktatuuri. Lapuanliikkeen viimeiseksi voimannäytöksi jäi [[Mäntsälän kapina]]ksi kutsuttu aseellinen vallankaappausyritys keväällä 1932.<ref>Ylikangas 1986 s. 179-180</ref>
* [[Käyttäjä:Ta eis heauton/Muotoillut mallineet|Lähdeviite-esimerkit omaan käyttöön]]
 
Suomalaisten maltillinen enemmistö hylkäsi lapuanliikkeen sen siirryttyä käyttämään avointa väkivaltaa ja terroria, sekä niiden luoman pelon ilmapiirin vuoksi.<ref>Hentilä 2018 s. 171-176</ref> Lopulta liike tukahdutettiin samoilla ääripoliittisen toiminnan hillitsemiseksi luoduilla mekanismeilla, joita se itse oli ajanut kommunismin kitkemiseksi.<ref>Hentilä 2018 s. 190</ref> Lapuanliike kiellettiin ja lakkautettiin toukokuussa 1932. Sen ideologiseksi perilliseksi perustettu [[Isänmaallinen kansanliike]] (IKL) ei koskaan noussut yhtä voimakkaaksi kansanliikkeeksi.<ref>Ylikangas 1986 s. 180</ref>
 
{{Avattava
Lapuanliikkeen kadottua suomalaisesta politiikasta oli kitketty pois sekä vasemmisto- että oikeistoradikalismi. Uhattuna ollut suomalainen parlamentarismi vahvistui ja perusta myöhemmälle konsensuksen politiikalle luotiin.<ref>Ylikangas 1986 s. 182</ref> Liikkeen luonteen myöhempi tulkinta on ollut ristiriitaista. Sen johtohahmot kielsivät olevansa [[Fasismi|fasisteja]], mutta liikkeen aatteellinen tausta, tavoitteet ja toiminta täyttävät kuitenkin lähes kaikki yleisesti käytetyt fasismin määritelmät. Myöhemmissä tulkinnoissa lapuanliike on nähty osana 1930-luvun eurooppalaista fasistista ja äärioikeistolaista liikehdintää.<ref>Hentilä 2018 s. 178-180</ref>
| avattavuus =
== Liikkeen tausta ==
| väri =
[[File:Lapuan miehistä muodostettu valkoisten joukko-osasto lähdössä sisällissotaan kevät-talvella 1918.jpg|thumb|Lapuan miehistä muodostettu [[Valkoiset|valkoisten]] joukko-osasto lähdössä [[Suomen sisällissota|sisällissotaan]] kevät-talvella 1918.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:HK19840314:88#image|nimeke=Lapuan miehistä muodostettu valkoisten joukko-osasto lähdössä sisällissotaan|tekijä=kustantaja Kimy-Kustannus|julkaisu=www.finna.fi|viitattu=2020-03-22}}</ref>|alt=]]
| tekstinväri = black
Lapuanliikkeen syntyyn vaikuttivat vuoden 1918 [[Suomen sisällissota|sisällissodan]] arvet ja [[Suojeluskunta|suojeluskuntataustaisten]] voittajien pettymys. Poliittisessa oikeistossa oli menetetty usko maltilliseen parlamentaariseen politiikkaan, jonka koettiin pettäneen sodan voittajat. 1920-luvun toisiaan seuranneet heikot vähemmistöhallitukset joutuivat tekemään myönnytyksiä ja hakemaan vallassa pysyäkseen tukea myös vasemmistosta. Oikeisto koki tämän nöyryyttäväksi.<ref>Siltala 1985 s. 35-37</ref> Samaan aikaan vasemmisto ja erityisesti kommunistit olivat aktivoituneet politiikassa ja työpaikoilla. Suomen kommunistien toimintaa ohjailtiin [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitosta]]. Punaista uhkaa pidettiin todellisena ja oikeisto järjestäytyi antikommunismin ympärille. Kansanliikkeen syntyessä 1929 kommunistivaara oli kuitenkin jo taittumassa. Sosialidemokraatit olivat jo sopeutuneet ja sitoutuneet porvarilliseen demokratiaan.<ref>Siltala 1985 s. 499</ref> Myös taloustilanne vaikutti, sillä vuoden 1929 pörssiromahduksen jälkeisen suuri lama ulottui myös Suomeen ja kiristi yhteiskunnallista ilmapiiriä.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 185</ref> Samaan aikaan Euroopassa valtaan nousi äärioikeistolaisia liikkeitä.
| leveys = 100%
 
| lisätyylit =
==== Sisällissodan arvet ====
| kuva =
[[Tiedosto:Lapuan sotakoulun johtokunta.jpg|thumb|249x249px|[[Karjalaiset#Karjalaiset (itämerensuomalainen kansa)|Itäkarjalaisille]] pakolaisille järjestetyn ''Lapuan sotakoulun'' johtokunta vuonna 1923. Vasemmalta lähtien: maanviljelijät [[Kustaa Tiitu]], [[Aukusti Antila]], [[Matti Malkamäki]] ja [[Vihtori Kosola]]. Tulevia lapuanliikkeen johtohahmoja.]]Kansanliikkeen tausta oli [[Suomen sisällissota]] ja vuosien 1917–1918 tapahtumat. Sodan jälkeen voittajien näkökulmasta [[äärivasemmisto]] oli pyyhitty pois Suomen poliittiselta kartalta eikä porvarillista demokratiaa enää uhattu. Voittajien silmin sisällissota ja sen jälkeinen Suomi olivat olleet ihannetila. Sisällissodan voitonparaatissa [[C. G. E. Mannerheim|Gustaf Mannerheim]] oli vaatinut lujaa hallitusvaltaa ja valkoisen Suomen säilyttämistä. Äärioikeiston mielestä kumpikaan ei ollut toteutunut.<ref>Siltala 1985 s. 34-35</ref> Porvarit olivat olleet yhteisesti kukistamassa idästä uhkaavaa punaista vaaraa, mutta työ oli jäänyt puolitiehen. Sisällissodan jälkeen punavangit olivat vapautuneet, osa oli armahdettu. 1920-luvun kansallisen eheytymisen ja kompromissien parlamentaristinen politiikka nähtiin oikeiston piirissä maanpetturien kanssa veljeilynä. Lapuanliikkeessä voittajat pyrkivät viemään sisällissodan työn loppuun ja ”valkaisemaan” Suomen.<ref>Siltala 1985 s. 32</ref>
| otsikko = Flagship: Reilu kädenjälki
 
| taustaväri = #E0E0F5
1920-luvulla oikeistolaista toimintaa vaalimaan ja vahvistamaan oli syntynyt lukuisia järjestöjä. [[C. G. E. Mannerheim|Mannerheim]] ja [[Pehr Evind Svinhufvud|P. E. Svinhufvudin]] perustivat [[Suomen Suojelusliitto|Suomen Suojelusliiton]], joka jakoi lehdistölle antikommunistisia tiedotteita. [[Akateeminen Karjala-Seura]] keskittyi kansallisuustunteen, heimoaatteen, maanpuolustustahdon ja Suur-Suomi-ajatuksen vaalimiseen.<ref>Perälä 1998 s. 22</ref> Ehkä merkittävin lapuanliikkeen syntyyn vaikuttanut järjestö oli kuitenkin 1929 perustettu sisällissodan valkoisten veteraanien [[Vapaussodan Rintamamiesten Liitto|Vapaussodan Rintamamiesten Liitto,]] jonka tavoitteena olivat kommunismin kitkeminen ja työmaaterrorin poistaminen, mutta myös esimerkiksi vaalilakien muuttaminen niin, että oikeistolaisilla äänillä olisi enemmän painoarvoa.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 186-187</ref> Liiton aktiiveja oli mukana järjestämässä näkyviä kyydityksiä. Rintamamiesten liiton ydinhenkilöistä tuli myöhemmin suomalaisen kansallissosialismin vaikuttajia. Historiantutkijoiden [[Oula Silvennoinen|Oula Silvennoisen]], [[Marko Tikka|Marko Tikan]] ja [[Aapo Roselius|Aapo Roseliuksen]] mukaan Vapaussodan Rintamamiesten Liiton johto koostui pääasiassa [[Fasismi|fasisteiksi]] luonnehdittavista aktivisteista ja liitto oli Suomen kansallismielisen radikalismin taustaorganisaatio koko olemassaolonsa ajan, sillä se kokosi yhteen samanmielisiä ydinvaikuttajia tehokkaammin kuin avoimen fasistiset järjestöt.<ref>Silvennoinen & Tikka & Roselius 2016 s. 141-145</ref>
| sijoitus =
 
| oletus = kiinni
==== Punainen uhka ====
[[File:Illegaalisen kirjapainon salaovi Katajan talossa.tif|thumb|1920- ja 1930-luvuilla kommunistien toiminta Suomessa oli maanalaista. Kuvassa laittoman kirjapainon salaovi Katajan talossa Tampereen [[Pispala|Pispalassa]] vuonna 1931. |alt=]]
1920-luvulla kommunistien toiminta Suomessa oli vilkastunut. Äärivasemmisto oli irtautunut ideologisesti parlamentaristisesta Sosiaalidemokraattisesta puolueesta. Neuvostoliitossa 1918 perustettu [[Suomen Kommunistinen Puolue|Suomen kommunistinen puolue]] (SKP) oli ollut perustamisestaan saakka kielletty Suomessa. Sen toimintaohjelma oli radikaali: luokkataistelua käytäisiin tarvittaessa väkivalloin tavoitteena työväen diktatuuri.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 156-160</ref> Suomessa kommunistit olivat muita pohjoismaita voimakkaampi liike sisällissodan ja etenkin sen jälkinäytösten eli teloitusten ja vankileirien seurauksena.<ref>Virtanen 2015 s. 19</ref> Kommunistit toimivat Suomessa [[Suomen Sosialistinen Työväenpuolue|Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen]] (SSTP) (1920–1923) ja [[Sosialistinen työväen ja pienviljelijöiden vaalijärjestö|Sosialistisen työväen ja pienviljelijöiden vaalijärjestön]] (STPV) (1924–1930) kautta. Neuvostoliiton ohjauksessa toimineiden suomalaisten kommunistien hallitsemat vaaliliitot saivat 20-luvun eduskuntavaaleissa 10–15% kansanedustuspaikoista.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 161-162, s. 178, s. 187</ref> Kommunistien toimintaa Suomessa pelättiin ja sitä pyrittiin hillitsemään aktiivisesti. Jo 1923 [[Kallion I hallitus]] oli toteuttanut niin sanotun "Kallion leikkauksen”. SSTP:n toiminta oli lopetettu ja puolueen kansanedustajat ja muita kommunistiaktiiveja oli pidätetty.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 171-172</ref>
 
Suomen perustuslakiin oli kirjattu laaja yhdistysvapaus. Kun kommunistinen järjestö lakkautettiin, sen tilalle voitiin perustaa uudella nimellä toinen.<ref>Siltala 1985 s.42-43</ref> Yksin suomalaisista kommunisteista ei vallankumoukseen ollut. Rajan takana uhka oli kuitenkin todellinen ja toisaalta pelkkä tunne uhasta riitti. Yleinen mielipide piti kommunisteja ”Moskovan kätyreinä” ja puna-armeijan sillanpääasemana Suomessa.<ref>Perälä 1998 s. 21</ref> Vasemmistolaisen toiminnan olemassaolo ylipäätään oli sisällissodan veteraanien näkökulmasta loukkaus.<ref>Siltala 1985 s.41, s.45</ref> Juha Siltalan mukaan tosiasiallinen syy lapuanliikkeen nousuun ei ollut kuitenkaan kommunismin vahvistuminen. Oikeisto tahtoi yhtenäisen valtion, joka pluralismin sijasta rakentuisi nimenomaan sen edustaman maailmankuvan varaan.<ref>Siltala 1985 s. 39</ref>
 
==== Poliittisen järjestelmän heikkous ====
Epäluottamus Suomen hallitusmuotoa kohtaan oli yleistä sekä oikealla että vasemmalla äärilaidalla. Järjestelmään ei uskottu.<ref>Siltala 1985 s. 34</ref> Maltillisen keskustan esityksestä syntyneeseen perustuslakiratkaisuun luottavat olivat vähemmistössä.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 154</ref> 1920-luvun Suomessa heikot hallitukset seurasivat toisiaan. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla vallassa oli useita peräkkäisiä yhden puolueen vähemmistöhallituksia, jotka joutuivat etsimään tukea ja tekemään myönnytyksiä myös vasemmistolle. Vaa'ankieliasemassa olivat usein sosiaalidemokraatit. Ulospäin näytti siltä, että vasemmalta saneltiin välillä koko suomalaisen politiikan suunta.<ref>Siltala 1985 s. 36–37</ref> Porvaripuolueet olivat hajaannuksessa. Kokoomus oli ajautunut oppositioon ja riitoihin keskustapuolueiden [[Maalaisliitto|Maalaisliiton]] ja [[Kansallinen Edistyspuolue|Kansallisen Edistyspuolueen]] kanssa. Aiemmin vankasti porvarillinen [[Ruotsalainen kansanpuolue]] teki kielipoliittista yhteistyötä SDP:n kanssa. SDP taas tuki keskustan vähemmistöhallituksia.
 
Konsensuspolitiikka ja kykenemättömyys oikeistoa miellyttäviin päätöksiin turhautti sisällissodan voittajia. Voittajien asema ei näkynyt vallankäytössä.<ref>Siltala 1985 s. 35–36</ref> Osa näki, että nurkkakuntainen puoluepolitikointi oli myrkyttänyt valtiollisen ilmapiirin ja saanut puolueet unohtamaan isänmaan ja suomalaisten edut. Ajan iskulause oli parlamentarismin ”rämettyminen”.<ref>Siltala 1985 s. 39</ref> Tilalle oli saatava luja hallitusvalta. Alun perin kansanliike nähtiin porvarillisen hallituksen tueksi suunnattuna ”ryhtiliikkeenä”. Pian lapuanliike kuitenkin muuttui protestiliikkeeksi.
==== Eurooppalaiset esimerkit ja oikeiston maaseutujuuret ====
[[Tiedosto:Kosola körttiseuroissa.jpg|thumb|241x241px|Vihtori Kosola (kolmas oikealta) Lapuan herättäjäjuhlilla heinäkuussa 1930. [[Herännäisyys]] eli körttiläisyys oli Lapuanliikkeen kantavia voimia.|alt=]]
Lapuanliikkeen ydinryhmä otti vaikutteita Euroopan [[äärioikeisto]]laisilta puolueilta, erityisesti [[Italia]]n [[fasismi|fasisteilta]]. [[Benito Mussolini|Mussolinin]] valtaannousua ja toimintaa Italiassa ihailtiin avoimesti lapuanliikkeen kannattajien parissa.<ref>Eepos, Suomen historian käsikirja, Torsten Edgren, Merja Manninen ja Jari Ukkonen, s. 326–329: ''Lapuanliikkeen esikuvat'' ja ''mustapaidat vastaan punapaidat''</ref> Suomessa avoimesti fasistisiksi tunnustautuneita oli vähän. Lapuanliike oli kuitenkin osa aikansa yleiseurooppalaista kommunisminvastaista, [[oikeistoradikalismi|oikeistoradikaalia]] ja porvarillista liikehdintää. Kuten muuallakin Euroopassa äärioikeiston voima nousi sodan kokeneista nuorista miehistä. Suomalainen erityispiirre olivat sisällissodan kaikuna syntyneet lukuisat äärioikeistolaiset järjestöt, jotka onnistuivat 1920-luvun kommunistivihassaan ajamaan maan useita kertoja oikeistodiktatuurin partaalle.<ref>Hentilä 2018 s. 174-175, s. 178</ref>
 
Lapuanliikkeessä yhdistyivät Seppo Hentilän mukaan yläluokkainen nationalismi ja talonpoikainen populismi. Alkuperäinen kansanliike nojasi [[Valkoiset|valkoiseen]] työväkeen ja erityisesti [[körtti]]läisiin talonpoikiin, maalaisväestöön, papistoon ja virkamiehistöön. Liikkeen asteittaisen radikalisoitumisen myötä sen ydinjoukko muuttui. Myöhemmin aktiiviseen kannattajakuntaan kuului ylempää keskiluokkaa: korkeita virkamiehiä, varakkaampaa sivistyneistöä, papistoa, sotilasjohtajia, teollisuusjohtajia ja yritysmaailman edustajia.<ref>Hentilä 2018 s. 170-171</ref> Liikkeen syntymistä nimenomaan Etelä-Pohjanmaalla on selitetty väestörakenteella ja taloudella. 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Pohjanmaa oli Suomen vaurainta aluetta, jonka varallisuuserot olivat suhteellisen pieniä. Pientilojen ja herännäisyyden hallitseman alueen tausta oli sekä taloudellisesti että uskonnollisesti hyvin konservatiivinen. Voimakas väestönkasvu purkautui osin siirtolaisuutena Yhdysvaltoihin, josta myös palasi takaisin vaurautta. Lapuanliike olikin Pohjanmaan viimeinen voimannäyttö ennen kuin se kadotti painoarvonsa teollisuuskeskusten vaurastumisen myötä.<ref>Ylikangas 1986 s. 183-188</ref>
 
== Väkivallan prologi: Työtaistelut ja työmaaterrori ==
[[Tiedosto:"Punainen päivä". Poliisi hajottaa Suomen Ammattijärjestön toimeenpanemaa mielenosoitusta 1.8.1929.jpg|pienoiskuva|Poliisi hajottaa [[Suomen Ammattijärjestö|Suomen Ammattijärjestön]] toimeenpanemaa mielenosoitusta 1. elokuuta 1929 Helsingissä, niin sanottuna "[[Punainen päivä|punaisena päivänä]]".<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:00000zgz|nimeke="Punainen päivä" 1.8. 1929, Suomen Ammattijärjestön toimeenpanema mielenosoitus|tekijä=valokuvaaja Rönnberg Anton|julkaisu=www.finna.fi|viitattu=2020-01-05}}</ref>]]Lapuanliikkeen aktivismilla oli myös konkreettinen taustansa 1920-luvun lopun työtaisteluissa. Voimistuneet ammattiyhdistysliikkeet vaativat työväen oikeuksien parantamista. Suurimmat ammattiyhdistyksistä olivat kommunistien hallussa. Varsinkin suomalaisen yhteiskunnan toiminnan kannalta keskeisten alojen lakoissa nähtiin herkästi Neuvostoliiton ohjailua ja ulkopoliittisia motiiveja. Lakkoja käytiinkin SKP:n ohjeiden mukaisesti.<ref>Perälä 1998 s. 24</ref> Vuoden 1929 Suomen vientiteollisuutta koetellut satamalakko kesti kymmenen kuukautta. Myös seitsemän kuukautta kestänyt sukellusvenevalmistaja [[Crichton-Vulcan]]in lakko [[Turku|Turussa]] vuonna 1927 kuumensi tunteita. Kommunistit saivat Neuvostoliitosta lakko-ohjeita ja rahallista lakkoavustusta.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 184</ref> Työtuntien määrällä laskettuna lakkoaktiivisuus Suomessa palasi vuoden 1929 tasolle seuraavan kerran vasta vuonna 1950.<ref>Ylikangas 1986 s. 178</ref>
 
{{Sitaattilaatikko
|lainaus = ANTEEKSIPYYNTÖ.<BR> Koska allekirjoittanut ollessaan Saksassa jääkärinä, sekä sittemmin harjoittanut suojeluskuntaa ja ottamalla osaa Viron ja Aunuksen retkueihin, olen tällä toiminnallani syvästi loukannut luokkatietoista työväestöä, joita edesottamisiani nyt vilpittämästi kadun ja pyydän järjestyneeltä työväestöltä koko työväenluokkaa vastaan tähdättyjä tekojani nöyrimmästi anteeksi, sekä lupaan, että en vastaisuudessa ryhdy työväestöä vastaan taistelemaan.
|lähde = Jääkärivääpeli Johan Parkkinen ''Tiedonantajassa'' 1.6.1927<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 182</ref>
|leveys = 30%
|sijoitus = left
}}
'''Sotahistoria''': [[Laatokan Karjalan mottitaistelut talvisodassa]] - [[Malli Cajander]] - [[Suomen Punaisen Ristin Apusisarjärjestö]]<BR>
Vasemmistolaiset antoivat omalla toiminnallaan myös tehokkaan propaganda-aseen porvarillisille piireille. Entisiä [[jääkärit|jääkäreitä]], [[heimosoturi|heimosotureita]] tai sodassa valkoisten puolella taistelleita työläisiä vaadittiin pyytämään julkisesti anteeksi työväenlehdissä. Kieltäytyjät joutuivat maksamaan sakkoja tai painostettiin lähtemään työpaikoilta. Nöyrtyminen ”Moskovan kätyreiden” edessä oli valkoisille karvas isku.<ref>Siltala 1985 s. 44</ref> Oikeiston keskuudessa kiersi tarinoita myös työmaaterroriksi kutsutusta syrjinnästä ja jopa väkivaltaisuuksista työpaikoilla. Työmaaterroria nähtiin myös vasemmalla: työnantajien katsottiin syrjivän punaisten joukossa vuoden 1918 tapahtumiin osallistuneita.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 182</ref> Lapuanliikkeelle työmaaterrorin kitkemisestä tuli ääneen lausuttu tavoite.<ref>Niinistö 2003, s. 10–137</ref>
'''Suomen poliittinen historia, erityisesti oikeistoradikalismi''': [[Lapuan liike]] - [[Hilja Riipinen]]<BR>
'''Kirjallisuus''': [[Cormac McCarthy]] - [[Veren ääriin]]<BR>
{{AvattavaLoppu}}
 
{{Avattava
Työnantajat ja talouspiirit vastasivat työtaistelujen joukkovoimaan voimalla ja rahoittivat lakonmurtajajärjestöjä. Monet samoista rahoittajista vaikuttivat myöhemmin myös lapuanliikkeen taustalla. Tunnetuin lakonmurtajajärjestöistä oli [[Martti Pihkala]]n johtama ''[[Vientirauha|Yhtymä Vientirauha]]''. Lakon puhjettua Vientirauhan kortiston työmiehet tuotiin tekemään työt ja työtaistelu saatiin murrettua.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 184</ref> Työtaistelujen tunnelma kiristyi usein avoimiksi yhteenotoiksi ja väkivallaksi. Pohjalaisilla oli aktiivinen merkitys lakonmurtamistoiminnassa, esimerkiksi Vientirauhan vaikeimpina aikoina valtakunnallisen satamalakon vuosina 1928–1929 lakonmurtajista suurin osa oli pohjalaisia.<ref>Hentilä 2018 s. 165</ref> Etelä-Pohjanmaalla lakonmurtajien värvääjänä toimi jo aikaisemminkin jääkäreitä, heimosotureita ja sisällissodan valkoisia värvännyt maanviljelijä [[Vihtori Kosola]].<ref>Niinistö 2003, s. 10–137</ref>
| avattavuus =
 
| väri =
== Lapuanliikkeen vaiheet ==
| tekstinväri = black
=== Marraskuu 1929: Lapuan haastejuhlat ja liikkeen synty ===
| leveys = 100%
[[Tiedosto:Lapuan työväentalo vuonna 1930.jpg|pienoiskuva|Lapuan työväentalo kuvattuna vuonna 1930.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:HK19670603:415|nimeke=Lapuan työväentalo|tekijä=kuvaaja Pietinen|julkaisu=www.finna.fi|viitattu=2020-01-05}}</ref>|oikea|249x249px]]
| lisätyylit =
Neuvostoliiton [[Komintern|Komiternin]] VI kongressi julisti avoimen maailmanlaajuisen taistelun alkaneeksi marraskuussa 1929. Sen seurauksena [[Suomen Ammattijärjestö]] (SAJ) julisti maahan epäonnistuneen yleislakon. Asenneilmapiiri kääntyi sen seuraksena laajalti kommunisminvastaiseksi.<ref>Siltala 1985 s. 46–47</ref> Komiternin kehotusta olivat seuranneet myös SKP:n aktiivisimman osan, [[Suomen kommunistinen nuorisoliitto|Suomen kommunistisen nuorisoliiton]] jäsenet, jotka ryhtyivät provosoimaan ja agitoimaan eri puolilla Suomea.<ref>Siltala 1985 s. 51</ref> Nuorisoliitto vei Kominternin suosittaman näyttävän toiminnan myös ”valkoisen Suomen” ydinalueelle Etelä-Pohjanmaalle. Kommunistinen Lapuan Nuorten Työläisten Opintoyhdistys järjesti SKP:n Vaasan päämajan toimeksiannosta 23.–24. marraskuuta 1929 [[Lapuan haastejuhlat]], jonka ohjelmistossa pilkattiin Mannerheimia, itsenäistä Suomea ja kristillisiä arvoja.<ref>Siltala 1985 s. 52</ref> Jo ensimmäisenä päivänä paikalliset koulupojat olivat heittäneet tilaisuuteen hajupommeja ja yrittäneet riisua punaisia paitoja esiintyjien päältä. Poliisi keskeytti juhlan ennen kuin tilanne oli yltynyt avoimeksi väkivallaksi. Seuraavana päivänä 24. marraskuuta noin tuhat ihmistä ympäröi työväentalon [[Vihtori Kosola|Vihtori Kosolan]] johdolla. Saartajat marssivat taloon sisälle ja julistivat miten ''”Täällä on jo tarpeeksi pilkattu Jumalaa, harjoitettu maanpetoksellista toimintaa ja halvennettu isänmaata, nyt se leikki loppuu tähän kerta kaikkiaan!”'' Kommunistien punaiset paidat riisuttiin väkivalloin. Paikalle saapunut kansanedustaja [[Emil Tabell]] ajettiin ulos talosta. Välikohtaus muuttui pahoinpitelyiksi, mutta suuremmalta yhteenotolta vältyttiin, sillä vain lapualaisilla oli mukanaan aseita.<ref>Siltala 1985 s. 52-53</ref> Kommunistit ajettiin pois Lapualta ja tapahtumapaikka työväentalo naulattiin kiinni.<ref>Niinistö 2003, s. 10–137</ref>
| kuva =
 
| otsikko = De andra
Tapahtumaa ei juuri noteerattu ennen kuin lapuanliikkeen ydinrenkaaseen kuulunut nimismies [[Yrjö Nikula]] ryhtyi kertomaan siitä lehdistölle ja Helsingin Sanomat haastatteli Vihtori Kosolaa. Sekä [[Vientirauha|Yhtymä Vientirauhan]] että [[Vapaussodan Rintamamiesliitto|Vapaussodan Rintamamiesliiton]] maanlaajuiset verkostot aktivoitiin järjestämään kansalaiskokouksia, joista ensimmäinen pidettiin [[Sortavala|Sortavalassa]]. Ympäri Suomea järjestettiin lukuisia tapaamisia, joissa oli näkyvässä roolissa teollisuuden ja talouselämän edustajia. Usein spontaanina pidetty kansannousu oli todennäköisesti suunniteltu ja hetki oli tullut otolliseksi.<ref>Silvennoinen & Tikka & Roselius 2016 s. 154-157</ref>
| taustaväri = #E0E0F5
 
| sijoitus = vasen
=== Joulukuu 1929: Lapuan ensimmäinen kansalaiskokous ja painostuksen politiikka ===
| oletus = kiinni
{{Pääartikkeli|[[Lapuan ensimmäinen kansalaiskokous]]}}
Huomion keskipisteessä oli Lapua, josta tapahtumat olivat lähteneet liikkeelle. Verkoston aktivoinut Vientirauhan Lapuan asiamies [[Kustaa Tiitu]] otti yhteyttä sanomalehti [[Ilkka (sanomalehti)|Ilkan]] päätoimittajaan [[Artturi Leinonen|Artturi Leinoseen]], josta tuli yksi lapuanliikkeen alkuvaiheen näkyvistä hahmoista. Ilkassa ja [[Pohjalainen|Vaasa]]-lehdessä julkaistiin ilmoitus, jossa kutsuttiin kansaa koolle Lapuan Seurahuoneelle.<ref>Siltala 1985 s. 53</ref>
{{Sitaattilaatikko
|lainaus = ..ellei valtiovalta ryhdy edellä esitettyihin toimenpiteisiin, on mitä vakavin aihe pelkoon, että se menettää oma-aloitteisen otteensa tilanteen hallitsemiseksi ja hillitsemiseksi.
|lähde = Lapuan 1. kansalliskokouksen lausunto<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 193</ref>
|leveys = 20%
|sijoitus = left
}}
(vähäisempiä muokkauksia, vähäisempiä sivuja tai esimerkiksi muualta siirtämällä luotuja artikkeleita, joita en ole itse muokannut paljon)<BR>
[[Lapuan ensimmäinen kansalaiskokous|Lapuan ensimmäiseen kansalaiskokoukseen]] 1. joulukuuta 1929 osallistui lehtikirjoitusten perusteella jopa 3&nbsp;000 henkeä ja runsaasti lehtimiehiä. Kokouksesta tuli Vihtori Kosolan läpimurto poliittisena toimijana. Kokouksen viesti oli selkeä: kommunistinen toiminta oli kitkettävä maasta.<ref>Siltala 1985 s. 54</ref> Jo ensimmäisen kokouksen laatima lausunto sisälsi uhan ulkoparlamentaristisesta toiminnasta.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 193</ref> Samana päivänä järjestettiin lukuisia samansisältöisiä kokouksia eri puolilla Suomea. Kokoukset ilmoittivat tukevansa kaikkia päätöksiä, joita Lapualla tultaisiin tekemään. Samaan aikaan järjestettyjä kansalaiskokouksia oli mitä ilmeisimmin suunniteltu jo aiemmin. Myös kokousten asioiden käsittelyjärjestys oli kaikilla paikkakunnilla sama.<ref>Suomen Kuvalehti 12/07 23.3.2007, "Lapuan liike alkoikin Sortavalassa", kirj. Jyväskylän yliopiston Suomen historian dosentti Lasse Kangas</ref>
'''Sotahistoria''': [[Talvisota]] - [[Suomalainen Waffen-SS-vapaaehtoispataljoona]] - [[Rykmenttimotti]] - - [[Maan Turva]]<BR>
'''Suomen poliittinen historia, erityisesti oikeistoradikalismi''': [[Lapuan ensimmäinen kansalaiskokous]] - [[Vaasan mellakka]] - [[Lapuan liikkeen valtuuskunta]] - [[Lapuanliikkeen johto]] - [[Jukka Tyrkkö]] - [[Isänmaallinen kansanliike]] - [[Mustapaidat (IKL)]] - [[Martti Pihkala]] - [[Vilho Viita]] - [[J. Chr. Fabritius]] (työ jäi kesken muotoilua koskevan muokkaussodan vuoksi)<BR>
'''Venäjä, erityisesti nykyvenäjä ja hybridisodankäynti''': [[Sergei Magnitsky]] - [[Yksikkö 29155]]<BR>
'''Sekalaiset''': [[Vakoilu]] - [[Viides kolonna]]
{{AvattavaLoppu}}
 
{{Avattava
Lapuan kokous päätti lähettää Helsinkiin 20-henkisen [[Artturi Leinonen|Artturi Leinosen]] johtaman lähetystön. Hallitukselta pyydettiin toimia kommunistien kiihotustyön lopettamiseksi.<ref>Siltala 1985 s. 54-55</ref> Lähetystön ottivat vastaan kommunisteja lukuunottamatta kaikki eduskuntaryhmät. Myös tasavallan presidentti [[Lauri Kristian Relander]] vastaanotti lähetystön ja antoi liikkeelle täyden tukensa.<ref>Siltala 1985 s. 55</ref> Relander kirjoitti miten kansanliike "''on ollut siunaukseksi tälle maalle ja kansalle, siitä olen varma''".<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 193</ref> Lähetystö sai myös [[Akateeminen Karjala-Seura|Akateemisen Karjala-Seuran]] tuen.<ref>Niinistö 2003, s. 10–137</ref>
| avattavuus =
 
| väri =
Ensimmäisen lähetystön jälkeen Helsinkiin tuli lähetystöjä maakunnista eri puolilta maata. Myös uusia kokouksia järjestettiin. Valtiovalta otti lapuanliikkeen ensimmäisen vaiheen vastaan myönteisesti ja aktiivista liikettä pidettiin hallintoa tervehdyttävänä ja ryhdistävänä. Lähetystöt johtivat lapuanliikkeen ensimmäiseen konkreettiseen poliittiseen voittoon. Juuri ennen joulua 1929 hyväksyttiin yhdistyslaki, joka kielsi uuden yhdistyksen perustamisen lakkautetun tilalle. Sosiaalidemokraattien pidättäytyminen äänestyksestä mahdollisti lain läpimenon: voimistunut oikeistolainen liikehdintä koettiin uhkana demokratialle, ja kerääntyneen tunteen piti antaa kanavoitua jonnekin. Lain perusteella kommunistien opintoyhdistykset voitiin nyt lakkauttaa lopullisesti.<ref>Siltala 1985 s. 55</ref><ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 194-195</ref> Lapuanliikkeen menestyksen jälkeen hallitusvallan ja ulkoparlamentaristisen painostuksen välille muodostui jännite, joka haki paikkaansa seuraavan kolmen kuukauden ajan. Maltilliset keskustaporvarilliset voimat yrittivät kanavoida liikkeen tuekseen ja pehmentää sen terävimmän kärjen. Lapuanliikkeen kannattajat taas pyrkivät lisäämään vaikutusvaltaansa luodakseen yhtenäisen ''valkoisen Suomen.''<ref>Siltala 1985 s. 58-59</ref>
| tekstinväri = black
 
| leveys = 100%
=== Maaliskuu 1930: Toinen kansalaiskokous ja yritys hallita liikettä ===
| lisätyylit =
[[Tiedosto:Lapuan toinen kokous.jpg|pienoiskuva|[[Vihtori Kosola]] puhuu Lapuan toisessa kokouksessa 15. maaliskuuta 1930. Kokouksessa perustettiin maltillinen kommunisminvastainen kattojärjestö [[Suomen Lukko]]. Kokous kuitenkin ennakoi liikkeen radikalisoitumista ja suoran toiminnan aloittamista.|oikea]]
| kuva =
15. maaliskuuta 1930 Lapuan Seurahuoneella järjestettiin toinen, edellistä virallisempi valtakunnallinen kansalaiskokous. Keskusteluun osallistui vain järjestöjen ja kansalaiskokousten valtuutettuja.<ref>Siltala 1985 s. 63</ref> Kokouksen ilmapiiri oli alusta saakka jännittynyt johtuen liikkeen maltillisten ja radikalisoituneiden kannattajien välisestä taistelusta. Liikkeen keulakuvat Artturi Leinonen ja Vihtori Kosola korostivat maltillista linjaan. Kenttäväki oli kuitenkin kyllästynyt poliitikoihin ja toivoi suoraa toimintaa. Radikaalin linjan miehiä olivat mm. kauppaneuvos [[Rafael Haarla]], Lapuan [[kirkkoherra]] [[Kaarlo Reetrikki Kares|K. R. Kares]] ja [[majuri|jääkärimajuri]] [[Gunnar von Hertzen]].<ref>Siltala 1985 s. 64</ref> Eteläpohjalaisen poliitikon [[Hilja Riipinen|Hilja Riipisen]] mukaan ”''Sanojen aika on ohi. Me vaadimme miesten tekoja''.”<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 195</ref>
| otsikko = Mahdollisia projekteja
 
| taustaväri = #E0E0F5
Kommunistien toimintaa ei poliitikkojen lupauksista huolimatta ollut lakkautettu. Suoran toiminnan kannattajien mielestä "isänmaallinen kapina" oli parempi kuin "isänmaaton laillisuus". [[Jääkäriliike|Jääkäritkin]] olivat toimineet aluksi vastoin lakia, mutta silti heidän merkityksensä Suomelle oli ollut suuri.<ref>Siltala 1985 s. 65</ref> Kommunisteiksi tunnettuja kansanedustajia oli valiokunnissa, joissa he pääsivät käsiksi arkaluontoisiin ja salaisiin maanpuolustusta koskeviin tietoihin. Kokous käsitteli pääasiassa kommunistista lehdistöä, jota ei saatu tukahdutetuksi. Eduskunnassa sosiaalidemokraatit, [[Ruotsalainen kansanpuolue|RKP]] ja kommunistit vastustivat painovapauslain rajoituksia. Lapualla ärsytti erityisesti Vaasassa ilmestynyt kommunistinen sanomalehti, [[Työn Ääni]] (1924–1930).
| sijoitus =
 
| oletus = kiinni
Kansanliike oli hajoamassa kahtia, mutta kokous päätti kuitenkin lopulta yksimielisellä päätöksellä perustaa kommunismin- ja työmaaterrorinvastaisen kansalaisjärjestön [[Suomen Lukko|Suomen Lukon]], jonka oli tarkoitus koota kattojärjestönä kaikki kommunisminvastaiset tahot. Kommunismia vastaan päätettiin käydä valistuksella, laillisin keinoin ja eduskuntaa painostamalla.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 195</ref> Yhdistyksen 32-jäsenisen valtuuskunnan koollekutsujaksi valittiin Vihtori Kosola ja puheenjohtajaksi Kosolan ehdotuksesta Artturi Leinonen. Järjestön kotipaikaksi nimettiin Lapua, mutta toimisto sijoitettiin Helsinkiin. Suomen Lukon jäsenistö oli pääasiassa maltillisia maalaisliittolaisia ja kokoomuslaisia, suoran toiminnan kannattajia oli vain muutama. Maalaisliitossa toivottiin, että kansanliike kanavoituisi vain hallituksen tueksi.<ref>Siltala 1985 s. 66</ref> Tosiasiassa rauha oli näennäinen – suoran toiminnan kannattajat eivät innostuneet Suomen Lukon hitaasta yhdistystoiminnasta.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 196</ref>
 
==== Isku Työn Äänen kirjapainoon ====
[[Tiedosto:Työn Ääni.jpg|thumb|249x249px|[[Työn Ääni|Työn Äänen]] kirjapainon rikottu kirjasinregaali ja siitä lattialle pudotettu kirjasinkasti.|oikea]]
Näennäistä yhtenäisyyttä kesti vain 13 päivää. Liikkeen johdossa päätettiin ryhtyä häiritsemään kommunistien toimintaa. Kohteeksi valittiin Vaasassa painettava [[Työn Ääni]] -sanomalehti kirjapainoineen. [[Kustaa Tiitu]] kannatti pientä päiväsaikaista häirintää kirjapainossa, mutta vastusti painokoneiden tuhoamista. Näytti siltä, että suunnitelma oli jo hylätty, mutta Lapuan entinen nimismies ja [[Etelä-Pohjanmaan Pankki|Etelä-Pohjanmaan Pankin]] johtaja [[Yrjö Nikula]] jatkoi iskun suunnittelua. Kauppaneuvos [[Rafael Haarla]] lupasi maksaa mahdolliset vahingonkorvaukset.
 
Yöllä 28. maaliskuuta 1930 suora toiminta aloitettiin. Vaasan satama-alueella maanviljelijä [[Pentti Alasaari]] ampui [[Mauser M1916]] -pistoolillaan pari laukausta ilmaan hämätäkseen poliisia. Samalla Vaasan sisäisiä puhelinyhteyksiä häirittiin. [[Yrjö Nikula]]n sekä ylistarolaisen autoilijan [[Kustaa Vannas|Kustaa Vannaksen]] johdolla 13 lapualaismiestä murtautui sisään Työn Äänen kirjapainon ja hajotti sen. Teko oli tarkkaan suunniteltu, ilmeisesti Nikulan johdolla. Tekijät tulivat pian ilmi, sillä poliisi löysi kirjapainon lattialta kauhavalaispuukon, jossa oli Lapuan patruunatehtaan työntekijän Kullervo Leskisen nimi.<ref>Niinistö 2003, s. 10–137</ref>
 
=== Huhtikuu 1930: Kolmas kansalaiskokous ja Kosolan nousu johtajaksi ===
[[Tiedosto:Lapuan liikkeen johtohahmot 1930. Vasemmalta Vihtori Herttua, Vihtori Kosola, Iivari Koivisto ja Kaarlo Kares.jpg|pienoiskuva|Lapuanliikkeen johtohahmot kuvattuna vuonna 1930. Vasemmalta luettuna [[Vihtori Herttua]], Vihtori Kosola, [[Iivari Koivisto]] ja [[K. R. Kares|Kaarlo Kares]].<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:HK19910119:44#image|nimeke=Lapuan liikkeen etelä-pohjalaiset johtajat|julkaisu=www.finna.fi|viitattu=2020-01-05}}</ref>|alt=]]
Lapualla pidettiin kolmas kansalaiskokous 3. huhtikuuta. Kosolan johdolla kokous valmisteli sähkösanoman, joka lähetettiin [[pääministeri]] [[Kyösti Kallio]]lle. Sähkösanoma vahvisti Lapuan kansanliikkeen ja Kosolan laittoman toiminnan, mutta tekstin mukaan liike ei asettunut hallitusta vastaan.{{Sitaattilaatikko
|lainaus = Samalla kun ... [lyhennetty] ... ilmoitamme, että Työn Äänen kirjapainon hävitys on maakunnassamme järjestetty, vakuutamme samalla täysin hyväksyvämme tekoon pakottaneet vaikutteet. Me valitamme sitä, että Työn Äänen harjoittama kiihotus- ja uskonnon pilkka ovat johtaneet tällaiseen lainvastaiseen tekoon, mutta toivomme samalla, että lainsäännöllisin toimin voitaisiin asettaa sulku sille myrkylliselle työlle, jonka ehkäisemistä Työn Äänen kirjapainonkin hävitys tarkoitti. Täällä pysytään edelleenkin hallituksen takana ja tukemassa sen toimenpiteitä kommunismin vastustamisessa.
|lähde = Kosolan sähke 3. huhtikuuta 1930<ref>Niinistö 2003, s. 10–137</ref>
|leveys = 30%
|sijoitus = left
}}Eduskunta oli tyrmistynyt. Pääministeri Kallio ja Helsingin Sanomat vaativat tekijöiden ankaraa rankaisua. Isku ymmärrettiin lapuanliikkeen epäluottamuslauseeksi eduskunnan toimille. Teko herätti ristiriitoja myös lapuanliikkeen keskuudessa. [[Suomen Lukko]] sanoutui irti laittomuudesta Artturi Leinosen ja Kustaa Tiitun johdolla ja tuomitsi sen rikoksena. Tämän seurauksena kansanliike hajosi kahtia.<ref name=":1" />
 
[[Vihtori Kosola]] ei ollut kannattanut suunnitelmaa sen laatimisvaiheessa, mutta asettui nyt tukemaan tekoa. Hänen mukaansa vastuussa oli itse asiassa eduskunta, joka ei ollut ryhtynyt kitkemään kommunismia vaatimuksista huolimatta. Suoran toiminnan lapuanliike otti johtajakseen Kosolan, joka itse ei ollut pyrkinyt näkyvään asemaan. Hänen kotitalostaan [[Kosolan talo|Kosolasta]] tuli lapuanliikkeen keskuspäämaja.<ref name=":1">Vares & Uola & Majander 2006 s. 198</ref> Liikkeen kannattajat pilkkasivat avoimesti oikeuslaitosta. Työn Äänen tihutyön tekijöiksi ja tukijoiksi ilmoittautui Kosolan, Yrjö Nikulan, Vihtori Herttuan ja ilmajokelaisen pankinjohtajan Iivari Koiviston johdolla 72 miestä. Lopulta varsinaiseksi rikkojiksi ilmoittautuivat lapualaiset maanviljelijä [[Jussi Muilu]], harjoittelija [[Yrjö Hissa]], sekä talonpojat [[Simo Lahdensuo]] ja [[Jussi Perämäki]]. Lapuanliikkeen pää-äänenkannattajan [[Aktivisti (Lapuan liike)|Aktivistin]] ensimmäisessä numerossa teon kannattajiksi ilmoittautui 650 henkilöä.<ref name=":1" />
 
=== Kesäkuu 1930: Väkivalta ja poliittinen terrori ===
==== Vaasan mellakka ====
{{Pääartikkeli|[[Vaasan mellakka]]}}
[[Tiedosto:Eino Niemisen pahoinpitely.jpg|pienoiskuva|Lapualaiset, Iisakki Valkama ja Nuutti Nummikoski, pahoinpitelevät Vaasan oikeustalon ulkopuolella oikeuden todistajaa, [[Työn Ääni|Työn Äänen]] faktoria [[Eino Nieminen|Eino Niemistä]], 4. kesäkuuta 1930.|alt=]]
Vaasan raastuvanoikeudessa Työn Äänen oikeusjutun käsittelyn päivämääräksi oli määrätty 4. kesäkuuta. Vaasaan saapui aikaisin aamulla 1&nbsp;800 lapuanliikkeen kannattajaa [[Suomen lippu|Suomen lipuin]] koristelluilla autoilla. Hallitus oli päättänyt olla provosoimatta tilannetta erityisillä järjestystoimilla.<ref>Siltala 1985 s.75-76</ref> Kesken oikeudenkäynnin mielenosoitus yltyi väkivallaksi. Lapuanliikkeen kannattajat pahoinpitelivät todistajana paikalle kutsutun Työn Äänen faktorin [[Eino Nieminen|Eino Niemisen]] ja noin kymmenen muuta vasemmistolaista, myös vaasalaisen sosiaalidemokraattisen lehden ''[[Nya Folkbladet]]in'' toimittajan [[Allan Asplund]]in. Kohteeksi joutui myös oikeistolaisia sivullisia, jotka yrittivät estää tekoja. Väkijoukko ja poliisi seurasivat tekoa sivusta puuttumatta asiaan.<ref>Siltala 1985 s.76-77</ref>
[[Tiedosto:Asser-Salo-1930.jpg|pienoiskuva|left|Asianajaja [[Asser Salo]] siepataan väkivalloin Vaasan oikeustalon edustalla 4. kesäkuuta 1930.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:HK19790423:16#image|nimeke=asianajaja Asser Salo joutuu lapualaisten muilutettavaksi Vaasan oikeustalon edustalla|julkaisu=www.finna.fi|viitattu=2020-01-05}}</ref>]]
[[Maaherra]] [[Bruno Sarlin]] yritti turhaan vedota käräjärauhaan, kun lapuanliikkeen kannattajat sieppasivat ja kyyditsivät kommunistien kansanedustajan [[Asser Salo|Asser Salon]]. Hänet uhattiin ampua. Salo vietiin Lapualle nuorisoseuran talolle ja lopulta Viitasaarelle, jossa hänet päästettiin vapaaksi.<ref>Siltala 1985 s.77-78</ref>
Laillinen esivalta oli osoittautunut aseettomaksi joukkovoiman edessä. Vasemmistolainen ja ruotsinkielinen lehdistö vaativat toimia. Hallitus asettui lopulta tukemaan lapuanliikettä ja moitti sosiaalidemokraatteja ja ruotsinkielisiä kommunismin vastaisen toiminnan estämisestä. Lapuanliike ymmärsi voimansa ja alkoi vaatia hallitusta ajamaan omia tavoitteitaan yhä voimakkaammin. Tie kohti kesän ja syksyn 1930 väkivaltaa, poliittista terroria ja voimakasta ulkoparlamentaarista painostusta oli avattu.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 199</ref>
 
==== Lapuan laki ja diktatuurihanke ====
Lapuanliike oli nyt lopullisesti radikalisoitunut ja kesästä 1930 tuli hyvin rauhaton. [[Etelä-Pohjanmaan maakunta|Etelä-Pohjanmaalle]] julistettiin 5. kesäkuuta 1930 niin sanottu [[Lapuan laki]].<ref>Siltala 1985 s. 78</ref> Käytännössä tämä tarkoitti laillisen esivallan roolin kieltämistä. Tekojen oikeutus määräytyi sen mukaan, kuinka paljon ne edistivät kommunisminvastaista toimintaa. Liikkeen ajatusmaailman mukaan lapuanliikkeen tulkitsema ”kansan tahto” oli lain yläpuolella.
 
Radikalisoituminen oli hyvin pitkällä myös vallan kulisseissa ja Suomen demokratiaan kohdistui välitön uhka. [[Rafael Haarla]] oli kysynyt jo ensimmäisen kansalliskokouksen jälkeen päivänpolitiikasta vetäytyneen [[Väinö Tanner]]in halukkuutta Suomen diktaattoriksi. Tarkoituksena oli koota hankkeen taakse laajojen maltillisten piirien kannatus.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 194</ref> Kesäkuun alussa [[Martti Pihkala]] kävi esittämässä saman kysymyksen istuvalle pääministerille [[Kyösti Kallio]]lle. Molemmat veteraanipoliitikot kieltäytyivät. Lapuanliikkeen miehet eivät kuitenkaan sietäneet kielteisiä vastauksia. Kallio päätettiin tappaa ja tekijöiksi arvottiin Työn Äänen iskuun osallistuneet [[Yrjö Hissa]] ja [[Jussi Perämäki]]. Valitut eivät Kallion kohdattuaan ja tämän kanssa keskusteltuaan kuitenkaan pystyneet toteuttamaan tehtäväänsä. Epäonnistumisen häpeä oli nuorille miehille liikaa ja aamuyöllä 8. kesäkuuta Hissa ja Perämäki tekivät kaksoisitsemurhan.<ref>Silvennoinen & Tikka & Roselius 2016 s. 165-167</ref>
 
Nuorukaiset laskettiin lapuanliikkeen ensimmäisiksi uhreiksi. Heidät haudattiin sankarihautausmenoin Lapualle ja Kosola laski haudalle seppeleen, jossa lukivat [[Kaarlo Kramsu]]n kirjoittaman [[Ilkka (runo)|Ilkka-runon]] sanat: "Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit' ei hanki". Lauseesta tuli yksi lapuanliikkeen tunnuslauseista. Myöhemmin kesällä toiseksi tunnuslauseeksi muodostui "Me teemme, mitä tahdomme".<ref name=":0">Niinistö 2003, s. 10–137</ref>
 
==== Varjoparlamentti ====
Lapuanliike järjesti sarjan uusia kansalaiskokouksia. Suomen istuva [[Kallion III hallitus|Kallion vähemmistöhallitus]] oli pahassa välikädessä. Lapuanliikkeen johtohahmot laativat 10. kesäkuuta Vientirauhan päämajassa vaatimuslistan, jonka delegaatio vei presidentille. Jos vaatimuksiin ei suostuttaisi kesäkuun puoliväliin mennessä toiminta laajenisi, eikä liike ”voisi enää vastata tilanteen kehittymisestä.”<ref>Siltala 1985 s. 82-83</ref> [[Jalmari Finne]] kirjoitti [[Etsivä keskuspoliisi|Etsivän keskuspoliisin]] johtajalle [[Esko Riekki|Esko Riekille]], että ”mieliala Pohjanmaalla on erittäin kireä.” [[Vaasan mellakka|Vaasan mellakan]] väkivallasta järkyttyneen [[Bruno Sarlin|Bruno Sarlinin]] tilalle Vaasan läänin maaherraksi nimitettiin jääkärieversti [[Erik Heinrichs]]. Nimityksen toivottiin parantavan valtiovallan ja paikallisten välejä.<ref>Siltala 1985 s. 84</ref>
 
{{Sitaattilaatikko
|lainaus = Kommunistiset kirjapainot on heti lakkautettavat;<BR>kommunistiset järjestöt, ilmetkööt missä muodossa tahansa, ovat heti lopetettavat;<BR>kommunistien toimihenkilöt, tunnetuimmat heidän kannattajansa ja heidän kiihottajansa ovat heti pidätettävät; ja<BR>senjälkeen, kun maa on saatu rauhoitettua, kutsuttava uusi eduskunta koolle maan lakeja laatimaan.
|lähde = Lapuanliikkeen maakuntien kansalaiskokouksilla hyväksyttämät ponnet 10. kesäkuuta 1930<ref>Siltala 1985 s. 83</ref>
|leveys = 30%
|sijoitus = left
}}
'''Sivuja, jotka tarvitsevat yleistä parantamista ja/tai neutraaliutta'''<BR>
[[Talvisota]] - [[Isänmaallinen kansanliike]] - [[Muilutus]] (pitäisi olla nimeltään Lapuanliikkeen kyyditykset, ohjaus ''muilutuksesta'' neutraaliin nimeen) - [[Mäntsälän kapina]] - [[Vihtori Kosola]] (visuaalinen muokkaus, jäsentäminen) - [[Rintamamiesliitto]]
 
'''Artikkelitoiveet'''<BR>
Kesäkuun 11.–14. päivinä Helsingissä järjestettiin niin sanottu ''maakunnan miesten kokous'' eli kansalaiskokousten edustajiston kokous. Eduskunta oli ollut tauolla huhtikuusta lähtien, mutta nyt sitä vaadittiin kokoontumaan ja säätämään lait kommunistien toiminnan kieltämiseksi. ”Valkoisen Suomen” aktivistit olivat käytännössä luoneet varjoparlamentin, joka saneli hallituksen ja eduskunnan tehtävälistan.<ref>Siltala 1985 s. 82-83</ref> Hallituksessa ymmärrettiin painostuksen vaarat, mutta sen omat tavoitteet olivat samat kuin liikkeellä.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 201</ref> Ei oltu varmoja voitiinko armeijan ja poliisin tukeen luottaa jos liikehdintää yritettäisiin hillitä voimalla. Liikkeen tavoitteita tukivat hyvin arvovaltaiset tahot. Myöhemmin kenraaliksi noussut [[Paavo Talvela]] totesi puheessaan maakunnan miesten kokouksessa, miten ”sotavoima ei ole tämän hallituksen käsissä, jos se asettuu tätä liikettä vastaan”.<ref>Siltala 1985 s. 86-88</ref> [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|Mannerheim]] kirjoitti veljelleen, miten nyt korjattaisiin [[Suomen sisällissota|sisällissodan]] jälkeen tehdyt virheet.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 200</ref>
[[Wikipedia:Artikkelitoiveet/Yhteiskunta|Yhteiskunta]] -
[[Wikipedia:Artikkelitoiveet/Taide|Taide]] -
[[Wikipedia:Artikkelitoiveet/Historia|Historia]] -
[[Wikipedia:Artikkelitoiveet/Talous|Talous]]
[[https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Tyngät|Tyngät]]
{{AvattavaLoppu}}
 
{{Avattava
Kallio taipui [[Lauri Kristian Relander|presidentti Relanderin]] ja eduskunnan puhemiehen [[Paavo Virkkunen|Paavo Virkkusen]] painostamana. Hallitusmuodon vastaisesti päätettiin kieltää kommunistiset lehdet ja rajoittaa kokoontumisoikeutta.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 201</ref> Lapuanliike oli aktivoinut tuhansia kannattajiaan mielenosoituksiin eri puolilla Suomea painostaakseen poliitikkoja, mutta väkivallalta vältyttiin. Esimerkiksi [[Vaasa|Vaasassa]] marssi 1&nbsp;200 ja [[Oulu|Oulussa]] 3&nbsp;000 liikkeen kannattajaa osoittamassa tyytyväisyyttään päätöksestä suoran toiminnan sijaan.<ref>Siltala 1985 s. 90</ref>
| avattavuus =
 
| väri =
==== Kyyditysten ja terrorin kesäkuu ====
| tekstinväri = black
Kesäkuun puolivälissä lapuanliike toteutti uhkauksensa toiminnan laajenemisesta ja aloitti väkivaltaiset kyyditykset eli [[muilutus|muilutukset]]. Kyydityksissä kommunistiedustajia ja kymmeniä muita vasemmistolaisia siepattiin väkivalloin ja kuljetettiin autolla muualle Suomeen tai itärajalle.<ref>Siltala 1985 s. 92</ref> Kolme kyyditystä päättyi uhrin kuolemaan ja useimpia kyyditettyjä pahoinpideltiin.<ref name="sph95">Osmo Jussila, Seppo Hentilä, Jukka Nevakivi: Suomen poliittinen historia 1809–1995, WSOY, 1995, s. 141–146</ref> Kaikkiaan lapuanliikkeen nimissä tehtiin 254 kyyditystä tai niiden yritystä, joista valtaosa kesäkuun kahden viimeisen viikon aikana. Kesäkuun lopulla joinakin öinä tapahtui jopa 5–10 kyyditystä.<ref>Siltala 1985 s. 92-93</ref> Kyydityksiä tutkineen Juha Siltalan mukaan poliittinen väkivalta alkoi eri puolilla maata samaan aikaan ja kyyditysten reitit oli järjestetty etukäteen.<ref>Siltala 1985 s. 210</ref> Jotkut kyyditetyistä vietiin Neuvostoliiton rajalle ja heidät pakotettiin ylittämään raja, eikä heistä kuultu enää koskaan.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 200</ref>
| leveys = 100%
 
| lisätyylit =
Liike halusi luoda kyydityksillä poliittista painetta ja saada Kallion hallituksen eroamaan. Kulisseissa tilalle valmisteltiin laajapohjaista oikeistohallitusta, jonka pääministeriksi kaavailtiin Kokoomuksen [[Pehr Evind Svinhufvud|Pehr Evind Svinhufvudia]]. Svinhufvud matkusti jo kesäkuun puolivälissä Etelä-Pohjanmaalle kuuntelemaan ja tunnustelemaan liikkeen voimaa ja tavoitteita. Hän vakuuttui siitä, että muutos oli tulossa ja häntä tarvittiin.<ref>Siltala 1985 s. 90-92</ref> Svinhufvud sanoutui kuitenkin irti diktatuurista.<ref>Siltala 1985 s. 89</ref> Oikeistolehdistö rakensi vastoin parempaa tietoaan tarinan, jonka mukaan väkivaltaan syyllistyivät liikkeen sijasta sen reunoilla häärineet epämääräiset lievemiehet. Terrori yritettiin selittää sivuseikkana, vaikka lapuanliikkeen vaikutusvalta perustui juuri voimankäyttöön ja väkivallan uhkaan. Liikkeen omassa lehdessä, [[Aktivisti (Lapuan liike)|Aktivistissa]], kaikki teot kuitenkin tulkittiin liikkeen aatteeseen perustuviksi ja sen tavoitteita edistäviksi.<ref>Siltala 1985 s. 201-203</ref> Edistyspuolue ja Maalaisliitto protestoivat radikalisoitumista ja väkivallantekoja, mutta eivät vetäneet tukeaan lapuanliikkeeltä.<ref name=":0" />
| kuva =
 
| otsikko = Itselleni hyödyllisiä ohjeita
Liikkeessä ryhdyttiin suunnittelemaan uutena painostuskeinona ja voimannäyttönä Helsinkiin suuntautuvaa marssia. Päätös ensin suojeluskuntamarssiksi kutsutusta marssista runnottiin lävitse valtakunnallisessa kokouksessa Lapualla 20.–21. kesäkuuta.<ref>Siltala 1985 s. 98-99</ref> Liikkeen ulkopuolella suunnitelmat herättivät kysymyksiä mahdollisesta vallankaappauksesta. Samalla Lapuanliikkeen toimintaa pyrittiin organisoimaan ja käytännössä vähämerkityksinen [[Lapuan liikkeen valtuuskunta]] perustettiin. [[Vihtori Kosola]]sta, [[Vihtori Herttua]]sta ja [[Iivari Koivisto]]sta tuli [[Lapuanliikkeen johto|Lapuan johto]]. Kokeneemmat organisaattorit pitivät liikkeen ydinryhmän toimintaa kaoottisena, suunnittelemattomana ja reaktiivisena. Valtiolle raportoineen everstiluutnantti [[Eero Kuussaari|Eero Kuussaaren]] mukaan johto ”''ei ollut itsekään selvillä suunnitelmistaan...toimenpiteensä oli näyttänyt olleen aina hetken päätöksen varassa''”.<ref>Siltala 1985 s. 99-100</ref>
| taustaväri = #E0E0F5
 
| sijoitus =
Liikkeen lisääntyvä uhka ei kuitenkaan ollut herättänyt vain [[P. E. Svinhufvud|P. E. Svinhufvudia]]. Vasemmiston, ruotsinkielisten ja maltillisen oikeiston pragmaattiset veteraanit kokoontuivat pohtimaan tilannetta ja vaihtoehtoja 17. ja 26. kesäkuuta 1930. Oikeistodiktatuurin uhka oli todellinen ja maahan oli tulossa jonkinlainen oikeistohallitus. Pahimmassa vaihtoehdossa sitä johtaisivat lapuanliikkeen arvaamattomat ”kolmannen luokan miehet”. Kallion istuva hallitus oli menettämässä vasemmiston ja maltillisten tuen.<ref>Siltala 1985 s. 95-97</ref>
| oletus = kiinni
 
=== Heinäkuu 1930: Demokratian kriisi ja Talonpoikaismarssi ===
{{Pääartikkeli|[[Talonpoikaismarssi]]}}
 
==== Lapuanliike nimittää Suomeen hallituksen ====
[[Tiedosto:P. E. Svinhufvud rautatieasemalla.jpg|pienoiskuva|P. E. Svinhufvud, 4. heinäkuuta 1930 muodostetun uuden oikeistohallituksen pääministeri palaa tiedustelumatkalta Etelä-Pohjanmaalta.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 202</ref> [[Museovirasto]] - Musketti.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:HK19920224:476|nimeke=P. E. Svinhufvud rautatieasemalla|julkaisu=www.finna.fi|viitattu=2020-03-18}}</ref>|vasen|upright=0.7]]
Eduskunta kokoontui 1. heinäkuuta 1930 hyväksymään jo tehdyt päätökset. Hallituksella oli uusi esitys valtion suojelulaiksi. Muutoksia esitettiin myös valtiopäiväjärjestykseen, vaalilakeihin, painovapauslakiin ja rikoslakiin. Oleellisin muutoksista oli valtiopäiväjärjestys. Henkilöiltä ja yhdistyksiltä, jotka toimivat laillisen yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseksi suoraan tai välillisesti voitiin kieltää poliittinen toiminta. Muutoksilla pyrittiin kieltämään täysin kommunistien toiminta.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 203</ref> Kallion hallitus oli kuitenkin kestämättömässä tilanteessa. Tukijoita ei käytännössä ollut. Hallitus jätti eropyyntönsä 2. heinäkuuta.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 204</ref>
 
4. heinäkuuta muodostettiin lapuanliikkeen tavoitteiden mukaisesti P. E. Svinhufvudin johtama yleisporvarillinen hallitus. Eduskuntaryhmiä ei kutsuttu hallitusneuvotteluihin ja hallitus muodostettiin ”etupäässä silmällä pitäen sitä että sillä on lapualaisten luottamus.”<ref>Siltala 1985 s. 110</ref> Uusi hallitus kertoi tukevansa lapuanliikkeen tavoitteita.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 205</ref> Svinhufvud tavoitteli taitavana poliittisena pelurina kuitenkin mahdollisimman laajaa tukea ja vastusti Vihtori Kosolan tuloa hallitukseen. Kosola ja Vihtori Herttua ehtivät olla virallisesti ministereitä neljä tuntia ennen vetäytymistään hallituksesta.<ref>Siltala 1985 s. 112</ref> Taustalla oli ilmeisesti pelko siitä, että hallitusvastuu ilman määräävää asemaa vesittäisi kansanliikkeen. Myös lapuanliikkeen K. R. Kareksen ja opetusministeriksi tulleen [[Paavo Virkkunen|Paavo Virkkusen]] teologisten erimielisyyksien on arvioitu vaikuttaneen hallitussuunnitelman kariutumiseen.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 205</ref>
 
==== Kansanedustajien sieppaus perustuslakivaliokunnasta ====
Ei ollut kuitenkaan varmaa, nauttiko hallitus lapuanliikkeen luottamusta. Kosola oli hyvin pettynyt ministeripaikan menettämisestä.<ref>Siltala 1985 s. 114</ref> Lapuanliike oli nähnyt itsensä alunperin jopa uuden hallituksen johdossa.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 205</ref> Lapuanliikkeen miehet olivat vaatineet hallituksen tukemisen ehtona kaikkien kommunistikansanedustajien vangitsemista, mutta Svinhufvud ei ollut heti suostunut. Ärsyyntynyt Kosola antoi käskyn kommunistien kansanedustajien muiluttamisesta seuraavana päivänä 5. heinäkuuta.<ref>Siltala 1985 s. 114-116</ref> Kun näitä ei löydetty kotoaan, lapualaisjoukko tunkeutui [[Kosti-Paavo Eerolainen|Kosti-Paavo Eerolaisen]] ja [[Artturi Vuorimaa]]n johdolla [[Säätytalo]]on perustuslakivaliokunnan istuntoon siepatakseen kommunistien helsinkiläiset kansanedustajat [[Eino Pekkala]]n ja [[Jalmari Rötkö]]n. Valiokunnan puheenjohtaja [[Väinö Voionmaa]] ([[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|SDP]]) ja [[Ernst von Born]] ([[Ruotsalainen Kansanpuolue|RKP]]) yrittivät estää kaappausta, mutta Eerolainen käytti tilanteessa [[Etsivä keskuspoliisi|Etsivän keskuspoliisin]] (EK) virkamerkkiään.<ref>Niinistö 2003, s. 10–137</ref> Tapaus herätti erittäin laajaa huomiota myös ulkomailla.<ref>Siltala 1985 s. 116</ref>
 
Kansanedustajat kyyditettiin Lapualle Kosolaan. Heidät vapautettiin kun hallitus ilmoitetti, että muussa tapauksessa valtiovalta ei vastaanota Helsinkiin suunniteltua marssia. Svinhufvudin hallitus oli kuitenkin itse asiassa suostunut kommunistien kansanedustajien pidätyksiin jo 4. heinäkuuta hallitusneuvotteluissa, suunnitelmaa ei oltu vain vielä toteutettu. Svinhufvud määräsi seuraavana päivänä 6. heinäkuuta kaikki kommunistien kansanedustajat pidätettäviksi "maanpetoksellisesta toiminnasta epäiltyinä". Eduskunta hyväksyi jälkeenpäin hallituksen toimet sosiaalidemokraattien ja ruotsalaisten esittämistä epäilyksistä huolimatta.<ref>Siltala 1985 s. 116–118, s. 260–265.</ref>
==== Talonpoikaismarssi ====
{{Pääartikkeli|[[Talonpoikaismarssi]]}}
 
[[Tiedosto:Talonpoikaismarssi.jpg|thumb|Vihtori Kosola puhuu [[Talonpoikaismarssi]]n pääjuhlassa 7. heinäkuuta 1930 [[Helsinki|Helsingin]] [[Senaatintori|Senaatintorilla]]. Presidentin ja pääministerin lisäksi paikalla oli [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|C.G.E Mannerheim]].|alt=]]
Alun perin Kallion hallituksen painostamiseksi suunniteltu [[Talonpoikaismarssi]] järjestettiin maanantaina 7. heinäkuuta. Talonpoikaismarssi oli lapuanliikkeen suuri voimannäyttö, jossa 12&nbsp;600 kannattajaa marssi Helsinkiin rykmentteihin, pataljooniin ja komppanioihin jaettuna suojeluskuntakurissa sekä -järjestyksessä.<ref>Siltala 1985 s. 120</ref> Esikuva oli [[Italia]]n fasistien mustapaitojen marssi Roomaan vuonna 1922, vaikka puhuttiin myös Ruotsin talonpoikien maanpuolustusmarssista vuonna 1914. Kosola joutui etukäteen selittämään vuolaasti, että kyse ei ollut fasismista tai oikeistodiktatuurista.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 205</ref> Alun perin marssin nimeksi oli suunniteltu "Suojeluskuntamarssi", mutta Suojeluskuntien komentaja [[Lauri Malmberg]] oli kieltänyt suojeluskuntaunivormun käytön.<ref>Niinistö 2003, s. 10–137</ref> Ajatuksena oli järjestää uusi tapahtuma, joka muistuttaisi valkoisen armeijan voitonparaatia 16. toukokuuta 1918.<ref>Siltala 1985 s. 122</ref>
 
Ennen talonpoikaismarssia sisäpoliittinen tilanne oli ollut erittäin jännittynyt. Pidettiin mahdollisena jopa vallankaappausta. Lapuanliike yritti rauhoitella yleistä mielipidettä tiedotteella, jossa vallankaappaushalut kiellettiin. Vallanvaihto oli kuitenkin ollut alkuperäinen tavoite. Marssia edeltäneiden päivien Svinhufvudin hallituksen muodostaminen ja kommunistien kansanedustajien pidättäminen olivat kuitenkin vieneet vaatimuksilta pohjan. Marssista tuli nyt voimannäyttö uuden hallituksen tueksi.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 206</ref> Marssijoilla oli mukana myös kätkettyjä aseita, joten toisenlaiseenkin vastaanottoon ja toimintaan oli varauduttu.<ref>Silvennoinen & Tikka & Roselius 2016 s. 183-184</ref>
 
==== Eduskunnan hajottaminen ja kommunistien toiminnan estäminen ====
[[File:Kommunistit poistuvat Tampereen kaupunginvaltuustosta.jpg|thumb|Kommunistit poistuvat Tampereen kaupunginvaltuustosta kesäloman jälkeen 1930. Valokuva E.M.Staf 1930. [[Museokeskus Vapriikki]].]]
Kommunistit poistettiin parlamentista kaikkien porvaripuolueiden tuella. Eduskunnassa tulivat nyt äänestykseen Kallion hallituksen lakimuutokset. Lapuanliikkeelle esitykset eivät riittäneet, vaan sen tavoitteet olivat entisestäänkin radikalisoituneet. Vaadittiin suuria muutoksia perustuslakiin: enemmistövaaleja, äänioikeuden sitomista veronmaksukykyyn, eduskunnan istuntokauden lyhentämistä ja kansanedustajien määrän vähentämistä.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 208-210</ref> Haluttiin karsia myös tulonsiirrot, koulujärjestelmä, työlainsäädäntö ja osuustoiminta. Valtio huolehtisi vain maanpuolustuksesta ja järjestyksen ylläpidosta. Paine kohdistui koko parlamentaristiseen järjestelmään ja tavoitteena oli paluu sääty-yhteiskuntaan.<ref>Siltala 1985 s. 125-126</ref>
 
Liikkeen radikaalimmat tavoitteet eivät kuitenkaan päässeet virallisiin lakiesityksiin. Sosiaalidemokraatit pelkäsivät aiheellisestikin olevansa lapuanliiton seuraava kohde. Painostuksesta huolimatta sosiaalidemokraattien ja ruotsinkielisten vähemmistö riitti estämään lakimuutokset, jotka siirrettiin seuraavaan vaalikauteen. Eduskunta hyväksyi vain muutoksia painovapauslakiin ja poisti lakimuutoksilla kommunistien oikeuden osallistua kunnallisvaaleihin.<ref>Siltala 1985 s. 130-131</ref><ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 208-210</ref> Äänestyksen seurauksena presidentti Relander hajotti eduskunnan 15. heinäkuuta 1930 ja määräsi vaalit pidettäväksi 1.–2. lokakuuta.<ref>Siltala 1985 s. 133-134</ref> Lapuanliike onnistui painostuksellaan näin sekä vaihtamaan hallituksen, että hajottamaan eduskunnan. Liikkeen seuraavaksi tavoitteeksi tuli saada oikeistolle kahden kolmasosan määräenemmistö lakimuutosten hyväksymiseksi.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 211</ref>[[Tiedosto:Vaino Hakkila.jpg|pienoiskuva|Eduskunnan puhemies, [[Väinö Hakkila]], jonka kyyditys 18. heinäkuuta 1930 tuomittiin laajasti.|alt=|vasen|upright=0.7]]
 
==== Eduskunnan varapuhemiehen kyyditys ja pahoinpitely ====
Lapuanliike kiinnitti seuraavaksi huomionsa sosiaalidemokraatteihin, kuten he olivat lakimuutoksista äänestettäessä aavistaneet. Ensimmäinen merkki tulevasta oli entisen eduskunnan sosiaalidemokraattisen puhemiehen ja Tampereen pormestarin [[Väinö Hakkila|Väinö Hakkilan]] kyyditys. Hän oli puhunut erittäin voimakkaasti lakiesityksiä vastaan eduskunnassa.<ref>Siltala 1985 s. 132, s. 135</ref> Hakkila oli 18. heinäkuuta 1930 matkalla kesähuvilalleen Tampereen [[Teisko]]on, kun hänet pysäytettiin aseilla uhaten ja pakotettiin toiseen autoon. Hänet kyyditettiin [[Teisko]]sta [[Lapua]]n kautta [[Kuortane]]elle. Väinö Hakkila muilutettiin siitä huolimatta, että hän kuului puolueensa oikeistosiipeen, koska hän oli arvostellut kansanliikkeen toimintatapoja, erityisesti muilutuksia. Matkan aikana [[Kuortane]]elle Hakkila pahoinpideltiin ja häntä nöyryytettiin. Hänet uhattiin viedä Neuvostoliittoon ja häntä myös istutettiin muurahaispesässä. [[Jussi Muilu]] esti kuitenkin Hakkilan tappamisen. Lopulta Hakkila ilmaisi tukensa lapuanliikkeelle ja lupasi vetäytyä politiikasta, jolloin hänet vapautettiin. Väinö Hakkilan kyydityksestä tuli käännekohta. Liikkeen tulkittiin nyt menneen liian pitkälle.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 212</ref><ref>Siltala 1985 s. 284-286</ref>
 
Hakkilan kyyditystä on usein jälkikäteen selitetty lievemiesten tekona, mutta sen tekijät ja suunnittelijat olivat lapuanliikkeen ydinhenkilöitä, kuten liikkeen rahoittajan ja tukijan [[Rafael Haarla]]n poika ja [[Vapaussodan Rintamamiesten Liitto|Vapaussodan Rintamamiesten Liiton]] puheenjohtaja [[Eino Haarla]], sekä saman järjestön sihteeri ja Aamulehden toimittaja [[Eero Rekola]].<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 215</ref> Haarla ja Rekola värväsivät viisi muiluttajaa, joita johti myöhemmin [[Suomen Kansan Järjestö]]n johtajana toiminut jääkärikapteeni [[Arvi Kalsta]].<ref>Siltala 1985 s. 284</ref> Kalsta tuomittiin kyydityksen pääsuorittajana kahdeksan kuukauden kuritushuonerangaistukseen. Vapaussodan Rintamamiesliitonkin maine kärsi pahasti kyydityksen myötä. Teko tuomittiin laajasti ja liikettä tukivat sen jälkeen suurista lehdistä vain [[Uusi Suomi]] ja [[Aamulehti]].<ref>Niinistö 2003, s. 10–137</ref>
 
=== Syksy 1930: Eduskuntavaalit ja maltillisten lähtö ===
[[Tiedosto:Vuoden_1930_eduskuntavaalien_vaalimainoksia_Heikinesplanadilla_(=_Mannerheimintie),_vas_Vanha_ylioppilastalo.jpg|pienoiskuva|Vuoden 1930 eduskuntavaalien vaalimainoksia Heikinesplanadilla eli [[Mannerheimintie (Helsinki)|Mannerheimintiellä]], Helsingissä. Kuvassa vasemmalla [[Vanha ylioppilastalo]].<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:000008ji|nimeke=Eduskuntavaalit 1930: Vaalimainoksia Heikinesplanadilla (= Mannerheimintie), vas Vanha ylioppilastalo.|tekijä=valokuvaaja Rönnberg A|julkaisu=www.finna.fi|viitattu=2020-01-05}}</ref>]]
Paine lapuanliikettä kohtaan alkoi kasvaa. Tapaamisessa 23. heinäkuuta 1930 pääministeri Svinhufvud vaati yhteistyön ehtona liikkeen luopumista väkivallasta. Lapuanliikkeen miehet olivat kuitenkin edelleen voimansa tunnossa ja pyysivät Svinhufvudia ryhtymään Suomen diktaattoriksi. Pääministeri kieltäytyi.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 212</ref> Lapuanliikkeen valtuuskunta äänesti 24. heinäkuuta liikkeen ydinryhmään nousseen [[Kai Donner]]in esityksen diktaattorimaisesta vaalilaista kumoon. Keskityttiin rakentamaan yhteistä oikeistolaista rintamaa isänmaallisen vaaliliiton kautta. Lapuanliike ei lähtenyt vaaleihin puolueena.<ref>Siltala 1985 s. 143-144</ref>
 
Lapuanliikkeen uhkailu ja painostus sävytti eduskuntavaalitaistelua. Iskulauseeksi muodostui ”Me teemme mitä tahdomme.”<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 214</ref> Enimmäkseen paikallisilla kyydityksillä ja väkivallan uhalla noin 70 kunnan kunnanvaltuustot ”puhdistettiin” kommunisteista jo ennen uuden kunnallislain voimaan tuloa.<ref>Siltala 1985 s. 148</ref> Hallituskaan ei odotellut lakeja vaan ylitti demokratian ja valtaoikeuksiensa rajat. Kommunistien kansanedustajat oli jo pidätetty ja nyt maaherroille annettiin valtuudet sulkea kaikki kommunistien tilat sekä kieltää kokoontumiset. Kommunistiset kunnallispoliitikot painostettiin eroamaan valtuustoista.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 211</ref> Kesän 1930 jälkeen suurin osa johtavista kommunisteista istui vankilassa, työväenlehdet oli lakkautettu, työväentalot suljettu ja kommunisteiksi epäillyiltä henkilöiltä oli kielletty [[Suomen perustuslaki|Suomen perustuslain]] mukainen oikeus osallistua vaaleihin.<ref>Suomen perustuslaki, 14§ Vaali- ja osallistumisoikeus</ref><ref>Siltala 1985 s. 148-151</ref> Lapuanliikkeen suora painostus oli näkyvää. Vasemmistolaisia ehdokkaita seurattiin ja äänestäjiä käytiin uhkailemassa kotona.<ref>Siltala 1985 s. 173-174</ref> Yleinen mielipide oli kuitenkin kääntymässä kyyditysten ja väkivallan vastaiseksi. Tilanteen rauhoittamiseksi 15. syyskuuta julkaistiin lopulta [[Vihtori Kosola]]n, [[Iivari Koivisto]]n ja Matti Rantasen vetoomus ”yksityisluontoisten väkivallan tekojen” lopettamiseksi.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 215</ref>
 
Presidentti Relander kehotti kansaa äänestämään ehdokkaita, jotka hyväksyisivät kommunistilait. Vaaleissa Kokoomus ja SDP lisäsivät paikkalukuaan, mutta äärivasemmiston kadottua eduskunnasta vasemmiston paikat eivät riittäneet. Vuoden [[Eduskuntavaalit 1930|1930 eduskuntavaaleissa]] 1.–2. lokakuuta oikeisto sai vaadittavan kaksi kolmasosaa paikoista. Uusi eduskunta äänesti pienimmällä mahdollisella määräenemmistöllä voimaan tasavallan suojelulain, jolla virallisesti kiellettiin kommunistien toiminta.<ref>Siltala 1985 s. 178-179</ref> Liikkeen keskeisimmät tavoitteet oli saatu läpi. Lapuanliikkeen kannatus alkoi laskea.<ref>Niinistö 2003, s. 10–137</ref>
[[Tiedosto:Entinen tasavallan presidentti K.J. Ståhlberg ja rouva Ester Ståhlberg Helsingin rautatieasemalla kyyditysmatkalta palattuaan 16.10.1930.jpg|pienoiskuva|Presidentti [[K. J. Ståhlberg|K.J. Ståhlberg]] ja rouva [[Ester Ståhlberg]] Helsingin rautatieasemalla kyyditysmatkalta Joensuusta palattuaan 16. lokakuuta 1930.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:00000ulg#image|nimeke=Lapuan liike; entinen tasavallan presidentti K.J. Ståhlberg ja rouva Ester Ståhlberg Helsingin rautatieasemalla kyyditysmatkalta (14-16.10.1930) palattuaan.|tekijä=valokuvaaja Tuntematon|julkaisu=www.finna.fi|viitattu=2020-01-05}}</ref>|alt=|vasen|upright=0.7]]
==== Presidentti K. J. Ståhlbergin kyyditys ====
{{Pääartikkeli|[[K. J. Ståhlbergin kyyditys]]}}
Suomen ensimmäisen presidentin [[K. J. Ståhlberg]]in [[K. J.Ståhlbergin kyyditys|kyyditys]] [[Joensuu]]hun 14. lokakuuta 1930 oli paha isku lapuanliikkeen kannatukselle. Ståhlberg oli ollut radikaalin oikeiston hampaissa jo kauan. Hän oli perustuslaillisen hallintomuodon tärkeimpiä puolustajia Suomessa ja oli vastustanut julkisuudessa lapuanliikkeen väkivaltaa ja kyydityksiä.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 216</ref> Kyyditysidea oli yleisesikunnan päällikön jääkärikenraalimajuri [[Kurt Martti Wallenius|Kurt Martti Walleniuksen]] alaisen jääkärieverstiluutnantti [[Eero Kuussaari|Eero Kuussaaren]] hanke. Myös Walleniuksen itsensä katsottiin sekaantuneen kyyditykseen. Hän oli hakeutunut lapuanliikkeen piiriin vakuututtuaan sen tulevaisuudesta Suomessa.<ref>Siltala 1985 s. 188-189</ref> Hän menetti virkansa ja istui vankilatuomiota heinäkuuhun 1931, kunnes korkein oikeus vapautti hänet syyttömänä.<ref>Siltala 1985 s. 190</ref>
 
Lapuanliikkeen johto kielsi osallisuutensa kyyditykseen. Liikkeessä ymmärrettiin kyydityksen näyttäneen huonolta ja siitä haluttiin erottautua.<ref>Siltala 1985 s. 187</ref> Kun Svinhufvudin hallitus päätti, että kyydittäjät oli saatava oikeuden eteen ja vaati liikettä lopettamaan heidän suojelunsa, yritettiin teko kuitata jälleen 400 syyllisen joukkoilmoittautumisella. Koeteltu keino ei enää saanutkaan haluttua huomiota ja tehonnut odotetulla tavalla. Ilmapiiri oli kääntynyt selvästi liikkeen menetelmiä ja sen harjoittamaa väkivaltaista terroria vastaan.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 217</ref> Julkinen reaktio oli erittäin voimakas. Ståhlbergin kyydityksen jälkeen Maalaisliitto ja [[Kansallinen Edistyspuolue]] irtautuivat lapuanliikkeen kannattajaryhmästä. Puolueet muodostivat Ruotsalaisen kansanpuolueen kanssa [[laillisuusrintama]]n, jonka ulkojäsenenä olivat myös sosiaalidemokraatit. Kesän ja syksyn 1930 radikalisoitumisen myötä maltilliset piirit jättivät nyt lapuanliikkeen.<ref>Siltala 1985 s. 190-192</ref> Liike oli alettu nähdä samanlaisena häiriötekijänä kuin kommunistit aiemmin.<ref>Siltala 1985 s. 197</ref>
 
=== Talvi 1930–1931: Liikkeen yritys järjestäytyä ja presidentinvaalit ===
[[Tiedosto:Presidentin valitsijamiesvaalit 15.-16.1.1931, Suomen Sosialidemokraattisen puolueen vaalimainoksia.jpg|pienoiskuva|Tammikuun [[Suomen presidentinvaali 1931|1931 presidentinvaalien]] Suomen Sosialidemokraattisen puolueen ehdokkaan, [[Väinö Tanner|Väinö Tannerin]], vaalimainoksia.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:HK19670603:1313#image|nimeke=presidentin valitsijamiesvaalit 15. - 16.1.1931, Suomen Sosialidemokraattisen puolueen vaalimainoksia|tekijä=kuvaaja Pietinen|julkaisu=www.finna.fi|viitattu=2020-01-05}}</ref>]]
22.–23. marraskuuta 1930 pidetyssä kokouksessa radikaalisiiven edustajat perustivat Lapuan Liike Ry:n. Tavoitteena oli järjestömäisempi liike ja epäselvän johdon selkiyttäminen. Uusi järjestö otti käyttöön suojeluskuntapiirien mukaisen piirijaon ja paikallisosastot. Vuodenvaihteessa järjestön jäsenmäärä oli noin 30&nbsp;000, todennäköisesti huomattavasti vähemmän kuin aiempi tukijoiden joukko.<ref>Niinistö 2003, s. 10–137</ref> Pääsihteeriksi valittiin Ståhlbergin kyyditysjupakassa ryvettynyt entinen yleisesikunnan päällikkö [[Kurt Martti Wallenius]].<ref>Niinistö 2003, s. 10–137</ref>
 
Lapuan Liike Ry:ksi muuttunut lapuanliike onnistui vaikuttamaan maan politiikkaan vielä maaliskuun [[Suomen presidentinvaali 1931|1931 presidentinvaalissa]]. Vaaleista oli muodostumassa poliittinen kriisi, sillä vastakkain olivat liikkeen tukema Svinhufvud ja laillisuusrintaman Ståhlberg. Svinhufvudin kannatus perustui pelkoon siitä, että Ståhlbergin valinta johtaisi levottomuuksiin ja pahaan kriisiin. Hänen uskottiin arvovallallaan pitävän lapuanliikkeen ja ääriainekset kurissa. Svinhufvud yrittikin viilentää jyrkimpiä tunteita julkaisemalla helmikuussa [[STT]]:n kautta tiedonannon. Kaikkien tulisi hyväksyä mikä tahansa vaalitulos. Muutama päivää myöhemmin lapuanliikkeen jyrkän linjan Aktivisti-lehti julkaisi kirjoituksen, jonka tulkittiin tarkoittavan, että Ståhlberg pitäisi ampua, jos Svinhufvudia ei valittaisi.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 223-224</ref> Uusi Suomi yritti edelleen ymmärtää liikettä pääkirjoituksessaan, sillä "levottoman mielialan voi viimeaikaisten valtiollisten tapausten valossa käsittää". Maalaisliittolainen sisäministeri [[Erkki Kuokkanen|Erkki V. Kuokkanen]] määräsi koko painoksen takavarikoitavaksi ja päätoimittajan pidätettäväksi. Koska lehden muodollinen päätoimittaja oli Vihtori Kosola, ei pidätystä kuitenkaan uskallettu tehdä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.vapaamielistenklubi.fi/lapuanliike.htm| Nimeke =Lapuanliike ja IKL 1929–1944: Aktivisti-lehden kehotus Ståhlbergin ampumiseksi | Tekijä =Risto Laine | Selite = | Julkaisu =Vapaamielisten klubi | Ajankohta =28.11.2005 | Julkaisija =Risto Laine | Viitattu =4.5.2008 }}</ref><ref>Niinistö 2003, s. 10–137</ref>
[[File:Presidentti Svinhufvud Kauppatorilla virkaanastujaispäivänä 3.3.1931, taustalla Ellen Svinhufvud.jpg|thumb|left|Presidentti [[P. E. Svinhufvud|Svinhufvud]] Kauppatorilla virkaanastujaispäivänä 3. maaliskuuta 1931. Taustalla presidentin vaimo, kansanedustaja ja kihlakunnantuomari [[Ellen Svinhufvud]].<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:HK19670603:4168#image|nimeke=presidentti Svinhufvud Kauppatorilla virkaanastujaispäivänä, taustalla Ellen Svinhufvud|tekijä=kuvaaja Pietinen|julkaisu=www.finna.fi|viitattu=2020-01-05}}</ref>]]
Lopulta presidentinvaalien kolmannella kierroksella Svinhufvud valittiin äänin 151–149.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 226</ref> Väistyvä presidentti Relander piti tulosta helpotuksena ja kirjoitti päiväkirjaansa, miten "isänmaan asia tuli pelastetuksi". Myöhemmin on tultu siihen tulokseen, että Ståhlbergin valinta olisi saattanut nostaa uuden laittomuusaallon.<ref>Niinistö 2003, s. 10–137</ref><ref name="laine_pre">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.vapaamielistenklubi.fi/lapuanliike.htm#Presidentinvaalit_1931_ja_tilanteen_rauhoittuminen | Nimeke =Lapuanliike ja IKL 1929–1944: Presidentinvaalit 1931 ja tilanteen rauhoittuminen| Tekijä =Risto Laine | Selite = | Julkaisu =Vapaamielisten klubi | Ajankohta =28.11.2005 | Julkaisija =Risto Laine | Viitattu =4.5.2008 }}</ref>
 
Lapuanliikkeen kannatus laski nyt entisestään kun sen viimeinenkin laajasti kannatettu tavoite oli saavutettu. Liike kuitenkin keskittyi seuraavaan tavoitteeseensa sosiaalidemokratian kitkemiseen. Marraskuussa Lapuan Liike Ry:n perustamiskokouksessa se oli ottanut viralliseksi tavoitteekseen SDP:n lakkauttamisen. Sosiaalidemokratian hävittämistä perusteltiin sillä, että SDP oli äänestänyt tasavallan suojelulakia vastaan ja yrittänyt hidastaa kommunistilainsäädännön toimeenpanemista. Liikkeessä katsottiin, että kommunistit tai muut äärivasemmistolaiset olivat soluttautuneet ainoaan jäljelle jääneeseen vasemmistopuolueeseen ja oli tarpeellista hävittää koko vasemmisto. Ääriradikaalit suunnittelivat myös SDP:n kanssa yhteistyössä olleesta laillisuusrintamasta eroon pääsyä. Suomalaisten enemmistö ei kuitenkaan pitänyt sosiaalidemokraatteja uhkana. Lapuanliike hiljenikin seuraavaksi puoleksi vuodeksi.<ref>Niinistö 2003, s. 10–137</ref>
 
=== Syksy 1931–kevät 1932: Tilanteen kärjistyminen ja lapuanliikkeen loppu ===
 
==== Lapuan työväentalon naulaus ====
[[File:Lapuan työväenyhdistyksen talo laudoitettuna 1931.jpg|thumb|Lapuan työväenyhdistyksen talo laudoitettuna 1931. |alt=]]
17. syyskuuta 1931 RKP:läinen sisäministeri [[Ernst von Born]] antoi käskyn avata Sosiaalidemokraattien haltuun siirtynyt Lapuan työväentalon, jonka sulkeminen oli ollut koko liikkeen alku. Born kysyi Vaasa-sanomalehden haastattelussa ”kumpi täällä määräsi, hallitus vai Kosola”. Liike vastasi haasteeseen. Lapualla järjestettiin uusi kansalaiskokous, jonka päätteeksi 21. syyskuuta 1931 työväentalon naulasi ja laudoitti umpeen 2&nbsp;000 miestä.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 233</ref> Maassa kiersi jälleen huhuja vallankaappauksesta, jonka suunnittelijoiksi epäiltiin [[Vapaussodan rintamamiesten liitto|Vapaussodan Rintamamiesten Liittoa]] ja [[Maakuntien liike|Maakuntien liikettä]]. Lapuanliike julkaisi lausuntoja, joissa puhuttiin epämääräisesti valtiojärjestyksen muuttamistarpeesta. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 7. marraskuuta 1931 [[Eljas Erkko]] kirjoitti, että maassa suunniteltiin vallankaappausta, jonka johdossa olivat luultavasti K. M. Wallenius ja [[Ajan Suunta]]-lehden päätoimittaja [[Arne Somersalo]]. Etsivän Keskuspoliisin (EK) päällikön [[Esko Riekki|Esko Riekin]] mielestä maassa kuitenkin suunniteltiin korkeintaan ilkivallan tasoista toimintaa.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 230</ref> Etsivään Keskuspoliisiin ei kuitenkaan luotettu. Syksyllä 1931 oli perustettu hallituksen tuella [[Isänmaan ja Lain Puolesta|''Pro Patria et Lege –'' Isänmaan ja Lain Puolesta]] -salaseura, joka seurasi lapualaisten toimintaa.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 229</ref>
 
Lapualla pidettiin 14. marraskuuta kokous, jonka ohjelmajulistus osoitti liikkeen siirtyneen äärioikealle. Vaadittiin siirtymistä [[enemmistövaali]]järjestelmään, äänioikeuden sitomista verojen maksukykyyn, sosiaalisista uudistuksista luopumista, eduskunnan vallan siirtämistä hallitukselle, maataloustuotannon tukemista tullein, lapuanliikkeen laittomaan toimintaan osallistuneiden vapauttamista ja sosiaalidemokraattien toiminnan kieltämistä.<ref name="laine_lap">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.vapaamielistenklubi.fi/lapuanliike.htm#Lapuanliikkeen_ohjelma | Nimeke =Lapuanliike ja IKL 1929–1944: Lapuanliikkeen ohjelma | Tekijä =Risto Laine | Selite = | Julkaisu =Vapaamielisten klubi | Ajankohta =28.11.2005 | Julkaisija =Risto Laine | Viitattu =4.5.2008 }}</ref>
 
==== Mäntsälän kapina ja lapuanliikkeen lakkauttaminen ====
{{Pääartikkeli|[[Mäntsälän kapina]]}}
[[File:Mäntsälän kapinallisia Mäntsälän suojeluskuntatalolla kapinan aikaan.jpg|thumb|Mäntsälän kapinallisia Mäntsälän suojeluskuntatalolla kapinan aikaan maaliskuussa 1932.|alt=]]
25. tammikuuta 1932 [[Mäntsälä]]ssä pidettiin kansalaiskokous, jonka päätteeksi päätettiin naulata kiinni kaikki Mäntsälän työväentalot. Useita työväentaloja ehdittiinkin sulkea ja Uudenmaan läänin maaherra [[Bruno Jalander]] lähetti paikalle poliisiosaston rauhoittamaan tilannetta. Lapuanliikkeen kannattajat näkivät maaherran suojelevan sosialisteja. Mäntsälän Ohkolan työväentalolla oli tarkoitus pitää 27. helmikuuta Kokoomuksesta SDP:hen loikanneen kansanedustajan [[Mikko Erich]]in puhetilaisuus. Erichiä pidettiin loikkansa vuoksi maanpetturina. Mäntsälään oli saapunut tilaisuuden johdosta 24. helmikuuta lapuanliikkeen tukijoita. Suojeluskuntien päällikkö [[Lauri Malmberg]] pyysi perumaan Erichin puhetilaisuuden mahdollisten levottomuuksien vuoksi. Pyynnöstä kieltäydyttiin.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 234-235</ref>
 
27. helmikuuta arviolta 400–700 suojeluskuntalaista keskeytti Erichin puhetilaisuuden ammuskelemalla Ohkolan työväentalolla. Suojeluskuntalaiset siirtyivät luutnantti [[Artturi Vuorimaa|Artturi Vuorimaan]] johdolla Mäntsälän suojeluskuntatalolle ja kieltäytyivät antautumasta viranomaisille. Vuorimaa antoi 28. helmikuuta kapinajulistuksen ja [[Mäntsälän kapina|Mäntsälän kapinana]] tunnettu hallituksen ja lapuanliikkeen välinen hermotaistelu alkoi. ''Pro Patria et Lege – Isänmaan ja Lain Puolesta''-liike aktivoitui. Lapuan Liike Ry:n johto päätti yön yli pohdittuaan tukea kapinaa 29. helmikuuta. Seuraavana päivänä myös Kokoomus asettui tukemaan kapinallisia ja kapinalliset näyttivät olevan niskan päällä. Mäntsälään saapui pohjalaisia joukkoja. Koko maassa oli liikkeellä 5&nbsp;000–7&nbsp;000 suojeluskuntalaista.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 236-237</ref> Kapinallisten hallussa oli [[Jyväskylä]], Salossa liikehdittiin ja [[Pori]]n suojeluskuntatalolle oli kokoontunut 1&nbsp;000 aseistautunutta miestä.<ref>Niinistö 2003, s. 10–137</ref>
{{Sitaattilaatikko
|lainaus = Minä olen läpi pitkän elämäni taistellut lain ja oikeuden ylläpitämiseksi ja minä en voi sallia, että laki nyt tallataan jalkojen alle ja kansalaiset johdetaan aseelliseen taisteluun toisiaan vastaan. Suojeluskuntalaitos tulee kärsimään vastaisuudessa arvaamattomia vaurioita, jos osa suojeluskuntalaisista nyt unohtaa valansa ja ryhtyy taistelemaan yhteiskuntajärjestystä vastaan, jota he ovat vannoneet henkeen ja vereen puolustavansa... Vielä tahdon sanoa niille monille, jotka katuen hairahdustaan ovat huolissaan heitä uhkaavasta rangaistuksesta, että jos he hetimiten palaavat kotoisiin askareisiinsa, heitä ei uhkaa mikään rangaistus, mikäli he eivät ole olleet kapinaan yllyttäjiä....
|lähde = Presidentti Svinhufvudin radiopuhe 3. maaliskuuta 1932<ref>Siltala 1985 s. 83</ref>
|leveys = 30%
|sijoitus = left
}}
'''Lähteistys Wikipedian ohjeissa'''
Presidentti Svinhufvud oli oikeistolainen, mutta ei voinut sallia uutta sisällissotaa ja demokratian romuttumista. Hän piti 3. maaliskuuta 1932 kuuluisan radiopuheensa, jossa vetosi suojeluskuntalaisiin.<ref>Niinistö 2003, s. 10–137</ref><ref>Eepos, Suomen historian käsikirja.WSOY</ref> Puheen jälkeen kapinapesäkkeet hajosivat ja miehet palasivat koteihinsa. Lapuanliikkeen johto päätti lopettaa kapinan 4.–5. maaliskuuta. Jyväskylän kapinapesäke hajosi 5. maaliskuuta, ja seuraavana yönä ilmoitettiin Mäntsälän kapinallisten antautuvan. Kapinajohto ilmoittautui 7. maaliskuuta aamuun klo 10.00 mennessä.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 238-239</ref> Kapinan jälkeen lapuanliikkeen johto tuomittiin lieviin vankeusrangaistuksiin. Lapuan Liike Ry:n toiminta oli kielletty käytännössä jo 29. helmikuuta kommunismin kitkemiseksi laaditun uuden tasavallan suojelulain nojalla. Sisäministeri [[Arvo Manner]] lakkautti järjestön 24. maaliskuuta ja raastuvanoikeus vahvisti päätöksen 28. toukokuuta. Lapuanliikkeen vuodet olivat ohitse.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 240-241</ref>
[[Wikipedia:Yksinkertaiset_lähdemerkinnät|Lähdemerkinnät]] -
 
[[Wikipedia:Merkitse lähteet|Merkitse lähteet (lähdeviitemallineet)]] - [[Malline:Kirjaviite]] - [[Malline:Lehtiviite]] - [[Malline:Verkkoviite]] - [[Wikipedia:Tarkistettavuus|Tarkistettavuus]] - [[Wikiprojekti:Lähteet|Lähteitä]] - [[Wikiprojekti:Lähteet/Kuvataiteen suomenkieliset tiedonlähteet|Kuvataide]] - [[Wikiprojekti:Lähteet/Kirjallisuuden suomenkieliset tiedonlähteet|Kirjallisuus]] - [[Wikipedia:Wikipedian Lähdekirjasto/Avoimet aineistot|Avoimet aineistot]] - [[Wikipedia:Wikipedian Lähdekirjasto|Wikipedian lähdekirjasto]]<BR>
==== Isänmaallinen Kansanliike IKL ====
'''Artikkeli'''
{{Pääartikkeli|[[Isänmaallinen kansanliike]]}}
[[Ohje:Artikkelin rakenne|Artikkelin rakenne]]
 
<BR>
Lapuanliikkeen ideologiseksi perillikseksi perustettiin [[Isänmaallinen Kansanliike]] (IKL) 5. kesäkuuta 1932. Avoimesti fasistinen IKL aloitti toimintansa 14. kesäkuuta 1932 edustajainkokouksessa Lapualla. Siitä ei kuitenkaan koskaan muodostunut lapuanliikkeen kaltaista vaikutusvaltaista kansanliikettä. Puolueena toimineen IKL:n tavoite oli sosiaalidemokratian kitkeminen ainakin muodollisesti demokratian ja parlamentarismin pelisääntöjä noudattaen. Monille lapuanliikkeen suoran toiminnan radikaaleista ajatus oli vastenmielinen. Vuoden [[eduskuntavaalit 1933|1933 eduskuntavaaleissa]] IKL solmi Kokoomuksen kanssa ”isänmaallisen vaaliliiton". IKL sai 14 kansanedustajaa ja Kokoomuksen kannatus putosi 42 edustajasta 18 kansanedustajaan. Myöhemmissä 1930-luvun vaaleissa IKL sai 14 ja 9 kansanedustajaa ja istui [[Rangellin hallitus|Rangellin hallituksessa]] 4. tammikuuta 1941 – 5. maaliskuuta 1943. [[Moskovan välirauha]]nsopimuksen 21. artiklan mukaisesti Isänmaallinen Kansanliike lakkautettiin "hitleriläismielisenä järjestönä" neljä päivää rauhansopimuksen solmimisen jälkeen 23. syyskuuta 1944.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 247-258</ref> Samalla lakkautettiin myös esimerkiksi Akateeminen Karjala-Seura, [[lotat|Lotta-Svärd]], Suojeluskunta ja [[Suomen Aseveljien Liitto]].
'''Tyyli'''
 
[[Ohje:Kielioppi]] - [[Ohje:Linkit]] - [[Ohje:Merkitsemiskäytännöt]] - [[Ohje:Välimerkit ja typografia]] - [[Ohje:Ylisanat]]
== Lapuanliikkeen perintö ==
<BR>
[[Tiedosto:Kosolan kanslia.jpg|thumb|250px|Kansanliikkeen kansliahuone Kosolan nurkkakamarissa. Puhelimessa [[Vihtori Kosola]] ja kirjoituskoneen ääressä hänen sihteerinsä [[Kauno Kangas]].|alt=]]
'''Yleisesti lähteistä'''
Lapuanliikkeen jälkeen Suomen poliittinen elämä tasaantui. 1920-luvun lopun ja 1930-luvun alun kuohuvien vuosien jälkeen yhteiskunnallisesta elämästä oli uusien suojelulakien avulla kitketty pois sekä oikeisto- että vasemmistoradikalismi.<ref>Hentilä 2018 s. 190</ref> Molemmat olivat toiminnallaan pyrkineet murtamaan maan hallitusmuodon ja parlamentarismin perusteita. Poliittiset voimasuhteet oli nyt muotoiltu vastaamaan tilannetta sisällissodan jälkeen.<ref>Ylikangas 1986 s. 182</ref> Tie oli avattu tulevalle konsensus- ja eheyttämispolitiikalle. Poliittisten äärilaitojen kannatus hupeni 1930-luvulla, suomalaisten elintaso koheni ja ryhdyttiin luomaan suomalaisen hyvinvointivaltion perusteita. Nousun mahdollisti erityisesti maltillisen vasemmiston aseman tunnustaminen parlamentaristisena toimijana.<ref>Hentilä 2018 s. 198</ref>
[[Lähdeviittaus]] - [[Primäärilähde]] - [[Sekundäärilähde]] - [[Tertiäärilähde]] - [[Lähdekritiikki]] - [[http://web.archive.org/web/20060118052435/http://www.htk.fi/kirjasto/kritiikki.htm|Lähdekritiikistä]]
 
<BR>
Eurooppaan nousi maailmansotien välisenä aikana 12 oikeistodiktatuuria. Lisäksi viisi maata menetti itsenäisyytensä.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 260</ref> Väkivallasta ja laittomasta vallankäytöstä huolimatta suomalainen yhteiskunta selvisi oikeistoradikalismin aallosta eurooppalaisiin valtioihin verrattuna melko pienin kolhuin.<ref>Ylikangas 1986 s. 191</ref> Lapuanliike oli saavuttanut painostuksellaan kaikki kommunismin kieltämistä koskeneet tavoitteensa.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 220</ref> Liike epäonnistui kuitenkin tavoitteessaan muuttaa suomalaisen yhteiskunnan luonnetta. Maltillinen oikeisto ei lopulta lähtenyt tukemaan äärioikeiston radikaaleimpia pyrkimyksiä vaan ryhmittyi [[Laillisuusrintama|laillisuusrintamaan]].<ref>Ylikangas 1986 s. 180-182</ref> Valtiovalta ja poliitikot myötäilivät osin pakostakin liikettä ja tekivät näin radikaalien ajaman vallankumouksen tarpeettomaksi. Kun lapuanliike sai kriittisillä hetkillä tahtonsa lävitse sen vaatimuksilta ja toiminnalta mureni pohja.<ref>Weurlander 2019</ref>
'''Muita'''
 
[[Ohje:Kuvien lisääminen]] - [[Malline:Työstetään]]
[[File:Lapuan liikkeen käsivarsinauha 1929–1932.jpg|thumb|left|Lapuanliikkeen sinimusta käsivarsinauha, jota kaikkien talonpoikaismarssin osallistujien oli pidettävä. Vihtori Kosolan tulkinnan mukaan isänmaan väri ja fasismin kommunisminvastainen väri.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 205</ref><ref name=":2">{{Verkkoviite|osoite=https://www.finna.fi/Record/musketti_lahti.M44:LHMLHME2009002:132#image|nimeke=Käsivarsinauha; Lapuan liike|julkaisu=www.finna.fi|viitattu=2020-01-05}}</ref>]]
{{AvattavaLoppu}}
Toisena syynä siihen, että Suomesta ei tullut oikeistodiktatuuria on pidetty liikkeen järjestäytymättömyyttä ja johdon reaktiivisuutta. Liikkeen keskukseksi muodostuneesta [[Kosolan talo|Kosolasta]] pidettiin yhteyttä sähkeillä ja puhelimella maanlaajuiseen verkostoon, joka ei kuitenkaan ollut keskusjohdon komennettavissa. Vihtori Kosolasta henkilönä ei ollut suureksi kansanjohtajaksi<ref>Siltala 1985 s. 100, s. 215-220</ref>, eikä liike löytänyt vahvaa johtajaa, vaikka sellaista taustalla etsittiinkin. Veteraanipoliitikot eivät ryhtyneet liikkeen keulakuviksi houkuttelusta huolimatta.<ref>Hentilä 2018 s. 175</ref> Lapuanliikkeen voimaa ja vaikutusvaltaa määritteli viime kädessä kommunisteja kohtaan tunnettu viha, joka yhdisti henkilöitä, yhdistyksiä ja muita organisaatioita. Kun kommunistien toiminta oli kielletty, myös liikkeen voima laantui.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 220-222, s. 260</ref> Lapuanliike sai myös voimansa järjestäytymättömyydestään. Sen todellista kannattajien määrää ei tiedetty, sillä liikettä ei oltu valittu asemaansa vaaleilla. Tämä hahmoton painostus teki lapuanliikkeestä vaikutusvaltaisen, sillä sen väittämiä laajasta kansan tuesta ei voitu todistaa vääräksi. Liikkeen tavoitteisiin kohdistettu kritiikki taas voitiin selittää sen vastustajien puheeksi.<ref>Ruuskanen 2006 s. 28-29</ref>
 
Liikkeen löyhästä organisaatiosta huolimatta sen taustalla olleiden organisaatioiden vaikuttajat olivat kiinteä äärioikeistolaisten aktivistien joukko. Liikkeen syntyminen ei ollut niin spontaani tapahtuma kuin usein on annettu ymmärtää. Lapuanliikkeet aktivistit olivat myös esimerkiksi laajan kannattajakunnan [[Vapaussodan Rintamamiesliitto|Vapaussodan Rintamamiesliiton]] vaikuttajia.<ref>Silvennoinen & Tikka & Roselius 2016 s. 138-145, s.151-154</ref> Historiankirjoitus ja varsinkin osa yleisestä keskustelusta on myöhemmin toisinaan vähätellyt lapuanliikkeen oikeistoradikalismia ja sen harjoittamaa poliittista väkivaltaa. On varottu lausumasta ääneen fasismi-sanaa. Suomalaista äärioikeistolaisuutta on vähätelty leimaamalla se harvojen radikaalien toiminnaksi. Keskustelu lainehti 2000-luvulle saakka, jolloin se jälleen voimistui politiikan uuspatrioottisen aallon ja itsenäisyyden varhaisvuosien radikalismia tutkineen uuden historiankirjoituksen myötä. Liikkeen poliittista terroria on vähätelty esimerkiksi sanomalla sen olleen ”juurevalla kansanhuumorilla ryyditettyä hevosenleikkiä.”<ref>Hentilä 2018 s. 178-180</ref><ref>Silvennoinen & Tikka & Roselius 2016 s. 18-23, s. 453-455</ref> Fasismi-syytöksellä oli sotienjälkeisessä Suomessa kuitenkin myös helppo lyödä poliittisia vastustajia ja näin usein tehtiinkin.<ref>Silvennoinen & Tikka & Roselius 2016 s. 20</ref>
 
On varmaa, että kaikki lapuanliikkeen kannattajat eivät olleet fasisteja. Lapuanliikkeessä he kuitenkin osallistuivat toimintaan, joka oli varsinkin liikkeen loppuvaiheissa luonteeltaan fasistista.<ref>Hentilä 2018 s. 181-182, s. 179</ref> Liikettä tutkittaessa ja sitä käsittelevässä kirjallisuudessa on poikkeuksetta jouduttu analysoimaan lapuanliikkeen suhdetta fasismiin. On keskusteltu siitä, täyttääkö lapuanliike yleisesti käytetyt fasismin määritelmät.<ref>Ruuskanen 2006 s. 9-24</ref><ref>Ohtonen 2003 s. 19-28, s. 86-92</ref> Uusin historiankirjoitus käsittelee lapuanliikettä osana ajankohtansa fasistista ja äärikoikeistolaista eurooppalaista liikehdintää.<ref>Silvennoinen & Tikka & Roselius 2016 s. 20-22</ref> Sen tulkinnan mukaan löyhästä protestiliikkeestä ei lopulta tullut avoimen fasistista vain siksi, että sen ydinaktivistit epäonnistuivat tavoitteissaan. Valtiovalta myötäili liikkeen toimintaa ja onnistui syleilemään sen kuoliaaksi.<ref>Weurlander 2019</ref>
 
==Lähteet==
*{{Kirjaviite
| Tekijä = Edgren, Torsten & Manninen, Merja & Ukkonen, Jari
| Nimeke = Eepos, Suomen historian käsikirja
| Vuosi = 2003
| Sivu=
| Selite =
| Julkaisupaikka = Helsinki
| Julkaisija = WSOY
| Tunniste = ISBN 951-0-27651-0
| Viitattu =
}}
* {{Kirjaviite
| Tekijä = [[Seppo Hentilä|Hentilä, Seppo]]
| Nimeke = Pitkät varjot : muistamisen historia ja politiikka
| Vuosi = 2018
| Julkaisupaikka = Helsinki
| Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Siltala
| Isbn = 9789522345141
| Kieli = {{fi}}
}}
* {{Kirjaviite
| Tekijä = [[Jussi Niinistö|Niinistö, Jussi]]
| Nimike= Lapuan Liike – Kuvahistoria kansannoususta 1929–1932
| Julkaisija= NIMOX KY
| Julkaisupaikka= Helsinki
| Vuosi= 2003
}}
* {{Lehtiviite
| Tekijä = Ohtonen, Kalle
| Ajankohta = 2003
| Otsikko = Tutkimuksen tulkinta suomalaisesta äärioikeistosta
| Julkaisu = Pro Gradu-työ
| Julkaisupaikka = Jyväskylä
| Julkaisija = Jyväskylän yliopisto, Historian ja etnologian laitos
| www = https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/12113/G0000327.pdf?sequence=1&isAllowed=y
| Tiedostomuoto = PDF
| Viitattu = 13.3.2020
| Kieli = {{fi}}
}}
* {{Kirjaviite
| Tekijä = [[Reijo Perälä|Perälä, Reijo]]
| Nimeke = Lapuan liike ja sanan mahti
| Vuosi = 1998
| Julkaisupaikka = Rovaniemi
| Julkaisija = Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys
| Isbn = 9529888120
| Kieli = {{fi}}
}}
* {{Kirjaviite
| Tekijä = Ruuskanen, Esa
| Nimeke = Viholliskuviin ja viranomaisiin vetoamalla vaiennetut työväentalot : Kuinka Pohjois-Savon Lapuan liike sai nimismiehet ja maaherran sulkemaan 59 kommunistista työväentaloa Pohjois-Savossa vuosina 1930–1932
| Selite = Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto
| Vuosi = 2006
| Julkaisupaikka = Jyväskylä
| Julkaisija = University of Jyväskylä
| www = https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/13408/9513926931.pdf?sequence=1&isAllowed=y
| www-teksti = Väitöskirjan verkkoversio
| Tiedostomuoto = PDF
| Isbn = 951-39-293-1
| Kieli = {{fi}}
}}
* {{Kirjaviite
| Tekijä = [[Juha Siltala|Siltala, Juha]]
| Nimeke = Lapuan liike ja kyyditykset 1930
| Vuosi = 1985
| Julkaisupaikka = Helsinki
| Julkaisija = Otava
| Isbn = 9511087169
| Kieli = {{fi}}
}}
* {{Kirjaviite
| Tekijä = [[Oula Silvennoinen|Silvennoinen, Oula]] & [[Marko Tikka|Tikka, Marko]] & [[Aapo Roselius|Roselius, Aapo]]
| Nimeke = Suomalaiset fasistit : mustan sarastuksen airuet
| Vuosi = 2016
| Julkaisupaikka = Helsinki
| Julkaisija = WSOY
| Isbn = 9789510401323
| Kieli = {{fi}}
}}
* {{Kirjaviite
| Tekijä = [[Vesa Vares|Vares, Vesa]] & [[Mikko Uola|Uola, Mikko]] & Majander, Mikko
| Nimeke = Kansanvalta koetuksella
| Vuosi = 2006
| Julkaisupaikka = Helsinki
| Selite = Sarjassa Suomen eduskunta 100 vuotta, Osa 3
| Julkaisija = Edita
| Isbn = 9513745430
| Kieli = {{fi}}
}}
* {{Verkkoviite
| Osoite = https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/03/11/vuosi-jolloin-suomea-uhkasi-fasistinen-vallankaappaus-lapuan-liikkeen
| Nimeke = Vuosi jolloin Suomea uhkasi fasistinen vallankaappaus
| Tekijä = Weurlander, Mikaela
| Ajankohta = 1.03.2019
| Julkaisija = YLE
| Viitattu = 11.3.2020
| Kieli = {{fi}}
}}
* {{Kirjaviite
| Tekijä = Virtanen, Aarni
| Nimeke = "Toimikaa, älkää odottako" : Vihtori Kosolan puheiden muutokset 1929-1936
| Selite = Väitöskirja, julkaistu sarjassa Jyväskylä studies in humanities
| Vuosi = 2015
| Julkaisupaikka = Jyväskylä
| Julkaisija = University of Jyväskylä
| www = https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/47880/978-951-39-6396-5_vaitos16122015.pdf?sequence=1&isAllowed=y
| www-teksti = Väitöskirjan verkkoversio
| Tiedostomuoto = PDF
| Isbn = 978-951-39-6396-5
| Kieli = {{fi}}
}}
* {{Kirjaviite
| Tekijä = [[Heikki Ylikangas|Ylikangas, Heikki]]
| Nimeke = Käännekohdat Suomen historiassa : pohdiskeluja kehityslinjoista ja niiden muutoksista uudella ajalla
| Vuosi = 1986
| Julkaisupaikka = Juva
| Julkaisija = WSOY
| Isbn = 951-0-13745-6
| Kieli = {{fi}}
}}
* {{Kirjaviite
| Tekijä = [[Heikki Ylikangas|Ylikangas, Heikki]]
| Nimeke = Suomen historian solmukohdat
| Vuosi = 2007
| Julkaisupaikka = Porvoo, Helsinki, Juva
| Julkaisija = WSOY
| Isbn = 978-951-0-32864-4
| Kieli = {{fi}}
}}
 
 
===Viitteet===
{{Div col|colwidth=20em}}
{{Viitteet}}
{{div col end}}
 
== Aiheesta muualla ==
{{commonscat-rivi|Lapua Movement}}
 
'''Artikkeleita'''
* [https://svenska.yle.fi/artikel/2018/10/20/lappororelsen-ville-kuva-vanstern-med-vald-och-terror Yle Arkivet: Lapporörelsen ville kuva vänstern med våld och terror]
* {{Verkkoviite
| Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-11068956
| Nimeke = Lapuan­liike 1929–1932
| Tekijä = Leiwo, Hannele & Niemistö, Elina
| Ajankohta = 21.12.2019
| Julkaisija = YLE
| Viitattu = 11.3.2020
| Kieli = {{fi}}
}}
* {{Verkkoviite
| Osoite = https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/laillisuusmies-stahlberg-lapuan-liikkeen-hampaissa
| Nimeke = Laillisuusmies Ståhlberg Lapuan liikkeen hampaissa
| Tekijä = Perälä, Reijo
| Ajankohta = 08.09.2006
| Julkaisija = YLE
| Viitattu = 11.3.2020
| Kieli = {{fi}}
}}
* {{Verkkoviite
| Osoite = https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/03/15/mantsalan-kapina-kukistettiin-radion-avulla
| Nimeke = Mäntsälän kapina kukistettiin radion avulla
| Tekijä = Perälä, Reijo & Lindfors, Jukka
| Ajankohta = 15.03.2010
| Julkaisija = YLE
| Viitattu = 11.3.2020
| Kieli = {{fi}}
}}
* {{Verkkoviite
| Osoite = https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/talonpoikaismarssi
| Nimeke = Talonpoikaismarssin tarkoituksena oli osoittaa, miten valkoista Suomea piti hallita
| Tekijä = Perälä, Reijo
| Ajankohta = 08.09.2006
| Julkaisija = YLE
| Viitattu = 11.3.2020
| Kieli = {{fi}}
}}
* {{Verkkoviite
| Osoite = https://seura.fi/ilmiot/historia/pelon-henki-toi-fasismin-suomeen-vihtori-kosola-jai-kauas-hitlerista-mussolinista/
| Nimeke = Pelon henki toi fasismin Suomeen: Vihtori Kosola jäi kauas Hitleristä ja Mussolinista
| Tekijä = Raevuori, Antero
| Ajankohta = 16.02.2016
| Julkaisija = Seura
| Viitattu = 11.3.2020
| Kieli = {{fi}}
}}
* {{Verkkoviite
| Osoite = https://seura.fi/ilmiot/historia/valkoinen-uhotyo-lapuan-liike-isanmaan-asialla-talonpoikaismarssilla-heinakuussa-1930/
| Nimeke = Valkoinen uhotyö – Lapuan liike isänmaan asialla talonpoikaismarssilla heinäkuussa 1930
| Tekijä = Raevuori, Antero
| Ajankohta = 20.07.2019
| Julkaisija = Seura
| Viitattu = 11.3.2020
| Kieli = {{fi}}
}}
 
[[Käyttäjä:Ta_eis_heauton/projektit|tsp]]-[[Käyttäjä:Ta_eis_heauton/drafts|drf]]-[[Käyttäjä:Ta_eis_heauton/int|int]]-[[Käyttäjä:Ta_eis_heauton/draftsivu|draft1]]-[[Käyttäjä:Ta_eis_heauton/draftsivu2|draft2]]-[[Käyttäjä:Ta_eis_heauton/draftsivu3|draft3]]-[[Käyttäjä:Ta_eis_heauton/draftsivu4|draft4]]
'''Podcasteja, radiodokumentteja ja dokumentteja'''
* {{Verkkoviite
| Osoite = https://areena.yle.fi/1-1475306
| Nimeke = Mäntsälän kapina
| Tekijä = Heikkinen, Seppo
| Selite = Radiodokumentti
| Ajankohta = 6.12.2012
| Julkaisija = Yle Areena
| Viitattu = 11.3.2020
| Kieli = {{fi}}
}}
* {{Verkkoviite
| Osoite = https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/03/15/mantsalan-kapina-kukistettiin-radion-avulla
| Nimeke = Svinhufvudin puheen toisinto (lukijana Esko Salervo)
| Tekijä = Perälä, Reijo & Lindfors, Jukka
| Ajankohta = 15.03.2010
| Julkaisija = YLE
| Viitattu = 11.3.2020
| Kieli = {{fi}}
}}
* {{Verkkoviite
| Osoite = https://areena.yle.fi/1-4477209
| Nimeke = Lapuan liike ja sanan mahti - tohtorit ja toimittajat Reijo Perälä ja Olli Seuri keskustelevat
| Tekijä = Seuri, Olli
| Selite = Radiokeskustelu
| Ajankohta = 2.7.2018
| Julkaisija = Yle Areena
| Viitattu = 11.3.2020
| Kieli = {{fi}}
}}
* {{Verkkoviite
| Osoite = https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/11/17/musta-murha-valkoinen-totuus-tapaus-onni-happonen
| Nimeke = Musta murha, valkoinen totuus – tapaus Onni Happonen
| Selite = Jakso dokumenttisarjassa Ei vanhene koskaan
| Ajankohta = 2.7.2018
| Julkaisija = YLE Elävä Arkisto
| Viitattu = 11.3.2020
| Kieli = {{fi}}
}}
* {{Verkkoviite
| Osoite = https://areena.yle.fi/1-4392290
| Nimeke = Fasismia mustassa autossa
| Tekijä = Weurlander, Mikaela
| Selite = TV-dokumentti
| Ajankohta = 11.3.2019
| Julkaisija = Yle Teema Fem
| Viitattu = 11.3.2020
| Kieli = {{sv}}
}}
* {{Verkkoviite
| Osoite = https://areena.yle.fi/1-4392290
| Nimeke = Presidentti on siepattu!
| Tekijä = Weurlander, Mikaela
| Selite = Radiodokumentti
| Ajankohta = 27.10.2019
| Julkaisija = Yle Teema Fem
| Viitattu = 11.3.2020
| Kieli = {{fi}}
}}
{{Metatieto}}
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Käyttäjä:Ta_eis_heauton/drafts”