Ero sivun ”Metsästäjä-keräilijät” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kuvatekstiä ja koko voi olla suurempi |
kirjasta aluksi laajennusta, ei enää kovinkaan paljon käännös |
||
Rivi 3:
'''Metsästys-keräily''' on ravinnon hankkimista suoraan luonnosta. Tämä oli varhaisin tapa hankkia ravintoa ja sitä esiintyy vieläkin joillain alkuperäiskansoilla. Metsästäjä-keräilijät hankkivat ruokansa metsästämällä, kalastamalla ja esimerkiksi marjoja ja syötäviä simpukoita keräilemällä. Lämpimillä seuduilla kerätty kasviravinto on tärkeämpi osa ruokavaliota kuin metsästetty liha<ref>Afrikan kulttuurien juuret, sivu 201</ref>. Silloin keräily tuottaa 4/5 ravinnosta<ref>Ihmisen suku, s. 142</ref>. Keräily perustuu hyönteisten sekä villikasvien kuten juuresten, siementen, marjojen ja hedelmien hyödyntämiseen. Metsästykseen ja/tai kalastukseen perustuvaa elinkeinoa voidaan kutsua pyyntikulttuuriksi.
==Levinneisyys==
Metsästäjä-keräilijöiden pääasiallisessa ravinnonlähteessä, suurriista, pienriista vai kalastus, on ollut huomattavia eroja: niitä luonnon antimia on käytetty, miltä asuinseudulta parhaiten sai. Useimmat metsästäjä-keräilijäryhmät ovat yhdistäneet monia ravinnonhankintatapoja.<ref name="EB"/> 2000-luvulla metsästys ja keräily ovat tapoja hankkia lisäravintoa palkkatyön tai kotitarveviljelyn lisäksi, tai kulttuuriperinteiden säilyttämistä, eivätkä enää pääasiallisia ravinnonhankintakeinoja.<ref name="EB"/>▼
Vielä kymmenentuhatta vuotta sitten kaikki maailman noin kymmenen miljoonaa ihmistä olivat metsästäjä-keräilijöitä, sillä maanviljelyä ja karjankasvatusta ei vielä ollut [[Maatalouden synty|keksitty]]. Sen jälkeen heidän lukumääränsä on 1970-luvulle tultaessa pudonnut alle neljännesmiljoonaan ja osuutensa ihmiskunnasta laskenut alle 0,003 prosenttiin.<ref>Coon 1971, s. xvii–xviii.</ref>
Joitain metsästäjä-keräilijäyhteisöjä on säilynyt nykyaikaan asti eri puolilla maailmaa hyvin erilaisissa ympäristöissä trooppisista sademetsistä aavikoihin ja arktisiin alueisiin. Jäljelle jääneet metsästäjä-keräilijäyhteisöt asuttavat syrjäisiä alueita, joita ei ole otettu maatalouden käyttöön. Jotkin näistä heimoista ovat säilyttäneet vanhan elämäntapansa siksi, koska heidän asuinalueensa ei sovellu tuottavaan maatalouteen.<ref>Coon 1971, s. 2–4.</ref>
==Elinkeinot==
▲Metsästäjä-keräilijöiden pääasiallisessa ravinnonlähteessä, suurriista, pienriista vai kalastus, on ollut huomattavia eroja: niitä luonnon antimia on käytetty, miltä asuinseudulta parhaiten sai. Useimmat metsästäjä-keräilijäryhmät ovat yhdistäneet monia ravinnonhankintatapoja
2000-luvulla metsästys ja keräily ovat tapoja hankkia lisäravintoa palkkatyön tai kotitarveviljelyn lisäksi, tai kulttuuriperinteiden säilyttämistä, eivätkä enää pääasiallisia ravinnonhankintakeinoja.<ref name="EB"/>
Monilla metsästäjä-keräilijäyhteisöillä on ollut kotieläimenään [[Koira|koiria]], joita on käytetty metsästyksen apuna tai arktisilla seuduilla vetokoirina.<ref>Coon 1971, s. xviii.</ref>
Vettä metsästäjä-keräilijät löytävät aavikolta esimerkiksi maanalaisista puroista tai kasvien juurista. Arktiksen [[eskimot]] saavat vettä sulattamalla lunta. Afrikan aavikoiden [[Sanit]] säilövät vettä strutsinmunankuoriin.<ref>Coon 1971, s. 25–26.</ref>
Jotkin metsästäjä-keräilijäyhteisöt elävät yhä erillään ympäröivistä maanviljelijäyhteisöistä. Toiset yhteisöt ovat alkaneet hyödyntää ulkopuolisilta saamiaan metallisia työkaluja. Kun kauppa ulkopuolisten kanssa laajenee, metsästäjä-keräilijäyhteisön jäseniä alkaa muuttaa asumaan näiden kylien laitamille. Ajan myötä he jättävät vanhan heimonsa, ja heistä tulee ulkopuolisten yhteisöjen alinta kastia.<ref>Coon 1971, s. 10–11.</ref>
== Elämäntapa ja yhteiskuntarakenne==
Metsästäjä-keräilijäyhteisön koko riippuu käytettävissä olevista ruokavarannoista, ja se vaihtelee myös vuodenajan mukaan. Yhteisöt ovat eristäytyneitä ja tiiviitä, ja kaikki jäsenet tuntevat toisensa hyvin. Tarkat säännöt määrittelevät sukulaisuussuhteet, ruoan jakamisen ja puolison valinnan. Yksilön elämänvaiheita erottavat siirtymärituaalit.<ref>Coon 1971, s. 9.</ref>
Metsästäjä-keräilijöiden yhteisöt ovat monesti liikkuvia [[Ryhmä (antropologia)|ryhmiä]] <ref name="juuret">Afrikan kulttuurien juuret, Tietolipas 134,Tammer-Paino Oy, Tampere 1995ISBN 951-717-822-0. ISSN 0562-6129, s. 150.</ref>. Pienemmät ryhmät kokoontuvat monesti yhteen suurriistan metsästystä varten. Tällöin ryhmä noudattaa [[vuotuiskierto|vuosikierto]]a, tiettyinä aikoina metsästetään suurriistaa, toisina vuodenaikoina pienempää. Monesti metsästäjä-keräilijät muuttavat vuodenaikojen mukaan niille alueille, missä kulloinkin on parhaiten saatavilla riistaa, kalaa, keräiltäviä kasveja ja muita luonnon antimia. Jos luonnon antimet, kuten riista- ja/tai kalakanta sen mahdollistavat, metsästäjä-keräilijät usein asuvat paikoillaan. Vuotuiskiertoon liittyvä yhteiskunta on yleensä tasa-arvoinen. [[Sedentismi|Paikoillaan asuvien]] metsästys ja keräily saattaa luoda epätasa-arvoisen, enemmän tai vähemmän perinnöllisiin luokkiin jakautuneen yhteiskunnan, jossa päällikkö johtaa alaisiaan.▼
Metsästäjä-keräilijöiden yhteiskunta koostuu yleensä pienistä ja suhteellisen itsenäisistä leiri- tai kyläyhteisöistä. Koska muiden tuloilla elävää yläluokkaa ja hallintokoneistoa ei ole, heimoyhteisöä suuremman valtakunnan hallitsemiseen vaadittavaa byrokratiaa ja organisaatiota on mahdotonta koota metsästäjä-keräilykulttuurista
Metsästäjä-keräilijän tarvitsee yleensä tehdä työtä korkeintaan 2–3 päivää viikossa<ref name="isu"> Ihmisen suku 5, Nykyisen alkuperäiskansat, WSOY 1955, ISBN 951-0-18783-6, s. 142.</ref>. Vapaa-aikaa käytetään esimerkiksi nukkumiseen, vierailuihin, koruompeleiden tekemiseen ja tanssimiseen. Useilla alueilla ravinnonsaanti perustuu enemmän keräilyyn, joka on usein naisten työtä, kuin metsästykseen, jonka tuotto on sattumanvaraista.<ref>http://shs.westport.k12.ct.us/ward/Latin%20America/Guns,%20Germs,%20and%20Steel%20Hand.doc</ref>▼
▲Metsästäjä-keräilijöiden yhteisöt ovat monesti liikkuvia [[Ryhmä (antropologia)|ryhmiä]] <ref name="juuret">''Afrikan kulttuurien juuret'', Tietolipas 134,Tammer-Paino Oy, Tampere
▲Metsästäjä-keräilijöiden yhteiskunta koostuu yleensä pienistä ja suhteellisen itsenäisistä leiri- tai kyläyhteisöistä. Koska muiden tuloilla elävää yläluokkaa ja hallintokoneistoa ei ole, heimoyhteisöä suuremman valtakunnan hallitsemiseen vaadittavaa byrokratiaa ja organisaatiota on mahdotonta koota metsästäjä-keräilykulttuurista. Muun muassa [[Jared Diamond]] on tarkastellut tätä asiaa teoksessaan ''[[Tykit, taudit ja teräs]]''. [[Joseph Tainter]] käsittelee samaa asiaa yhteiskunnan [[kompleksisuus|kompleksisuuden]] käsitteen kautta. Vastakohtana [[sivilisaatio]]ille metsästäjä-keräilijöiden yhteiskunnan kompleksisuuden aste on erittäin alhainen. Koska lisääntyvä kompleksisuus tuottaa kasvavia kustannuksia henkeä kohden, selittää matala kompleksisuuden aste myös metsästäjä-keräilijöiden runsaan vapaa-ajan.<ref>Joseph Tainter: ''Problem Solving: Complexity, History, Sustainability'', Population and Environment, 2000, 22. vsk, nro 1, s. 3–41.</ref>
▲Metsästäjä-keräilijän tarvitsee yleensä tehdä työtä korkeintaan 2–3 päivää viikossa<ref name="isu">
Joskus metsästäjä-keräilijäyhteisöön tarttuu ulkopuolisten tuoma tuhoisa [[Epidemia|kulkutauti]], jolle heillä ei ole vastustuskykyä.<ref>Coon 1971, s. 10.</ref>
== Suurriistan metsästyksen matematiikkaa ==
Rivi 17 ⟶ 35:
Suurriistan metsästyksen vauhti kiinnostaa tutkijoita, jotka haluavat tietää, missä ajassa muinaiset metsästäjät kykenivät hävittämään suurriistan pois. On väitetty Amerikkaan saapuneiden [[paleointiaanit|paleointiaanien]] hävittäneen pois kymmeniä miljoonia päitä suurriistaa. Jos joku elää suurriistan metsästyksellä, hän tarvitsee 1 kg lihaa henkeä kohden päivässä. Jos heimossa on 100 jäsentä, tarvitsee pyytää 2–3 [[peura]]a päivässä. Suuresta [[hirvi|hirvestä]] riittää ravintoa 100 hengen heimolle jo noin 7 päiväksi, [[biisoni]]sta yli viikoksi<ref>Reino Kero: Intiaanien Amerikka s. 197</ref>. Vuodessa sataa ihmistä kohti tarvitaan ravinnoksi 700–800 peuraa tai 60 hirveä. Suuri biisoni painaa 900 kg<ref>Suuri intiaanikirja s. 63</ref>. Yhtä henkeä kohti tarvitaan riistamaata 18–1 300 km² riippuen paikallisesta ympäristöstä.<ref name="EB">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.britannica.com/EBchecked/topic/277071/hunting-and-gathering-culture | Nimeke = hunting and gathering culture | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Encyclopedia Britannica | Viitattu = 24.2.2013 | Kieli = }}</ref>
==
Trooppisten seutujen metsästäjä-keräilijäyhteisöjen teknologia on alkeellisempaa kuin kylmempien seutujen yhteisöjen, sillä elämä on tropiikissa helpompaa kuin lähempänä napa-alueita.<ref>Coon 1971, s. 52.</ref>
Metsästäjä-keräilijät ovat tehneet työkalunsa puusta, simpukankuorista, kivestä ja luusta. Jotkin harvat ovat löytäneet rautaa ja muita metalleja käyttöönsä. Grönlannin eskimot saivat rautaa [[Meteoriitti|meteoriiteista]] ja andamaanit laivojen hylyistä. Kivityökalujen työstötekniikat ovat olleet hyvin erilaisia, ja ne ovat kehittyneet ajan myötä. Kivityökaluja on valmistettu lohkomalla ja hiomalla erilaisista kovista ja terävistä kivilajeista. Kivestä on tehty esimerkiksi keihäänkärkiä, nuolenpäitä, kirveitä ja [[Kuokkakirves|kuokkakirveitä]].<ref>Coon 1971, s. 14–21.</ref>
Jotkin heimot osaavat [[Tulenteko|tehdä tulen]] puulla tai lyömällä kiviä yhteen. [[Tasmanian aboriginaalit|Tasmanialaiset]], andamaanit ja Iturin metsän [[pygmit]] eivät ole osanneet tehdä tulta vaan ottivat sen vain talteen salamaniskun jälkeen. Monet heimot kantavat tulta mukanaan ja pitävät sitä yllä leirissään, mikä on yleensä naisten työtä. Tulta käytetään ruoanlaitossa, lämmön tuottajana, valonlähteenä ja puiden kaatamisessa.<ref>Coon 1971, s. 6, 23–25.</ref>
==Asumukset==
Joskus metsästäjä-keräilijät yöpyvät luolissa ja muissa kivien antamissa suojissa, tai ontoissa puissa. Lämpöä saadaan nukkumalla nuotion vieressä. Asumuksia on monentyyppisiä yksinkertaisista kehittyneempiin, mutta yhden yhteisön majat ovat aina samankaltaisia. Asumuksia on rakennettu muun muassa puusta, lehdistä, oljista ja nahoista. [[Siperia]]ssa majoja on kaivettu maahan, ja eskimot ovat rakentaneet kupolimaisia [[iglu]]ja lumesta ja jäästä.<ref>Coon 1971, s. 26–38.</ref>
==Vaatetus ja koristelu==
Moni trooppisten seutujen metsästäjä-keräilijäyhteisö ei käytä paljon vaatteita. Jotkut ovat kokonaan alasti, jotkut käyttävät lannevaatetta, jotkut viittaa. Viileimmillä seuduilla pukeudutaan nahkoihin ja turkiksiin, jotka ovat myös vedenpitäviä. Nahkojen työstäminen oli vaativaa ja vei paljon aikaa. Trooppisilla alueilla päähineitä ei juurikaan ole käytetty. Eteläisen Afrikan sanit pystyvät muokkaamaan hiuksistaan suojan paahtavalta auringolta. Myös jalkineita on käytetty vain viileimmillä seuduilla, tai aavikolla sandaaleita suojana kuumalta hiekalta.<ref>Coon 1971, s. 39–47.</ref>
Monet metsästäjä-keräilijät koristelevat itseään [[Ihomaalaus|ihomaalauksilla]] ja [[Kehonmuokkaus|kehonmuokkauksilla]] kuten lävistyksillä.<ref>Coon 1971, s. 40–41.</ref>
== Terveys ==
Metsästäjä-keräilijöillä esiintyy harvoin [[Liikalihavuus|liikalihavuutta]], korkeaa [[verenpaine]]tta tai korkeaa [[kolesteroli]]a.<ref name="longevity" />
Rivi 29 ⟶ 61:
Evoluutiobiologi [[Jared Diamond]]in mukaan maanviljelyyn siirtyminen heikensi metsästäjä-keräilijöiden terveyttä kolmesta syystä. Ensinnäkin, [[Kivikautinen ruokavalio|metsästäjä-keräilijöiden ruokavalio]] oli paljon monipuolisempi kuin vain muutamasta tärkkelyspitoisesta mutta ravintoköyhästä lajista riippuvaisten maanviljelijöiden. Toiseksi, maanviljely oli herkkää satovaihteluille: yksikin epäonnistunut sato merkitsi nälänhätää. Kolmanneksi, maanviljelyä seurannut tiivis asuminen lisäsi [[Loiset|loisten]] ja tartuntatautien määrää.<ref name="mistake" />
==
===Elämäntapansa säilyttäneitä===
* [[Agtat]]
* [[Akat]]
Rivi 40 ⟶ 73:
* [[Semangit]]
* [[Sentinelit]]
===Elämäntavastaan luopuneita===
* [[Ainut]]
* [[Australian alkuperäiskansat|Australian aboriginaalit]]
* [[Eskimot]]
==Lähteet==
* {{Kirjaviite | Tekijä =
* {{Kirjaviite | Tekijä =
* {{Kirjaviite | Tekijä = Taylor, Colin F., Sturtevant, William C. | Nimeke =Suuri intiaanikirja | Vuosi = 1995 | Selite = | Julkaisija =Gummerus | Tunniste =ISBN 951-20-4749-7 }}
=== Viitteet ===
{{viitteet}}
[[Luokka:Antropologia]]
| |||