Ero sivun ”Lasse Liemola” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ipr1 (keskustelu | muokkaukset)
{{auktoriteettitunnisteet}}
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 30:
'''Lars-Erik ”Lasse” Olavi Liemola''' (s. [[5. syyskuuta]] [[1937]] [[Helsinki]])<ref name="kaleva_20170905" /> on suomalainen iskelmälaulaja. Hän voitti vuonna [[1957]] kykyjenetsintäkilpailut ja pääsi levyttämään singlen ”Sininen kuu” / ”Kadun aurinkoisella puolella”. Liemola nousi nuorisoidoliksi samana vuonna levytetyllä laulullaan ”Diivaillen”<ref>ÄKT:n myydyimpien suomalaisten singlejen tilastossa jaetulla sijalla 37, myyty 20&nbsp;000&nbsp;kpl</ref> (alun perin brittiläisen [[Lonnie Donegan]]in [[skiffle]] ”Puttin’ on the Style”). Muita Liemolan menestyskappaleita olivat ”Anna pois” (yksi Suomen kaikkien aikojen myydyimmistä singleistä<ref>ÄKT:n myydyimpien suomalaisten singlejen tilastossa jaetulla sijalla kaksitoista, myyty 30&nbsp;000&nbsp;kpl</ref>, alun perin ”Hand Me Down”), [[Paul Anka]] -suomennos ”Diana” ja alun perin [[Cliff Richard]]in ”Living Doll”. Suosionsa myötä Liemola pääsi myös mukaan muutamaan elokuvaan kuten ''[[Iskelmäketju]]'' vuodelta [[1959]].
 
[[Viikkosanomat|Viikkosanomien]] vuosittain järjestämässä Suosituin suomalainen -äänestyksessä Liemola sijoittui vuonna 1959 neljänneksi pikaluistelija [[Juhani Järvinen|Juhani Järvisen]], presidentti [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosen]] ja kirjailija [[Väinö Linna]]n jälkeen. Kukaan toinen kevyen musiikin laulaja ei ollut ennen Liemolaa yltänyt kyseisessä äänestyksessä näin korkealle. [[Peter von Bagh]]in ja [[Ilpo Hakasalo]]n mukaan Liemola oli 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa varsinkin aikaansa seuraavan kaupunkilaisnuorison suosikki. Levylistojen kärkeen Liemola ei silti koskaan yltänyt, sillä tuolloin vain harvoilla nuorilla oli varaa ostaa äänilevyjä, levysoittimista puhumattakaan.<ref name="bagh">Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo: ''Iskelmän kultainen kirja'', s. 337–338. Helsinki: Otava, 1986.</ref>
 
1960-luvun alussa Liemola levytti viimeiset menestyslevynsä ''Me nuoret'' (''The Young Ones'' vuonna 1960) ja ''No niin, Mary Lou'' (''Hello Mary Lou'' 1961), mutta sen jälkeen hänen suosionsa alkoi hiipua. Viimeisiksi jääneet levytyksensä hän teki vuonna 1963.<ref name="bagh"/> Hän päätti lopettaa laulajauransa ajettuaan keikkamatkalla kolarin vuonna 1966 ja oltuaan toipumassa sairaalassa puolitoista kuukautta.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.is.fi/viihde/art-2000005353703.html|nimeke=60-luvun nuorisoidoli Lasse Liemola 80 vuotta – lopetti uransa huipulla ja perusti vihannestukun|julkaisu=Ilta-Sanomat|ajankohta=2017-09-05|viitattu=2017-09-06|ietf-kielikoodi=fi-FI}}</ref> Hän ryhtyi opiskelelmaan [[ekonomi]]ksi.