Ero sivun ”Carl Enckell” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
lis lähdeteos |
||
Rivi 34:
Suomen ulkopolitiikan pariin Enckell palasi kohtalokkaana aikana vuonna 1944. Kyseisen vuoden helmikuussa hän kävi [[J. K. Paasikivi|J. K. Paasikiven]] kanssa epävirallisissa rauhantunnusteluissa Moskovassa, jotka eivät kuitenkaan vielä johtaneet rauhaan [[Linkomiehen hallitus|Linkomiehen hallituksen]] torjuessa Neuvostoliiton kovat ehdot. Elokuussa nimitettiin [[Antti Hackzell]]in – toisen tsaarinaikaina Venäjään liikesuhteiden kautta tutustuneen – johtama [[Hackzellin hallitus|uusi hallitus]] rauhan solmimista varten ja Enckell palasi pitkän tauon jälkeen ulkoministeriksi. Pääministerin saatua halvauskohtauksen kesken [[Moskovan välirauha|välirauhanneuvotteluiden]] Enckell joutui dramaattisissa oloissa matkustamaan Moskovaan asettuakseen Suomen valtuuskunnan johtoon. Neuvotteluissa ei paljoa neuvoteltu, mutta rauha saatiin.
Enckell jatkoi sen jälkeen ulkoministerinä yhtäjaksoisesti kaikissa sotien jälkeisissä hallituksissa aina Fagerholmin [[Fagerholmin I hallitus|sosiaalidemokraattista vähemmistöhallitusta]] myöten, yhteensä viiden ja puolen vuoden ajan. Näinä vuosina hän oli yksi [[Paasikiven linja]]n keskeisistä arkkitehdeista. <ref>Uola, s. 63, 152 ja 343.</ref> Enckellin ja toisen ulkoministerin [[Reinhold Svento]]n asemaa presidentti J. K. Paasikiven avustajina ja neuvonantajina korosti kummankin täydellinen [[venäjän kieli|venäjän]] taito ja se, että ulkoministeriön korkeimman virkamiehen, poliittisen osaston päällikön virka oli Enckellin koko ulkoministerikauden ajan ilman haltijaa. Enckellillä ja Sventolla oli kielitaitonsa ylläpitämiseksi tapana jopa keskustella ja käydä kirjeenvaihtoa keskenään [[Venäjän kieli|venäjäksi]].<ref>Jakobson, Max: ''Pelon ja toivon aika'', s. 152. Helsinki: Otava, 2001.</ref> Enckell oli Suomen valtuuskunnan varapuheenjohtajana sekä Pariisin (uudessa) rauhankonferenssissa elokuussa 1946 että YYA-sopimuksesta neuvoteltaessa Moskovassa huhtikuussa 1948. Hän allekirjoitti Suomen edustajana [[Pariisin rauhansopimus (1947)|Pariisin rauhansopimuksen]] 10. helmikuuta 1947 – ja yhtenä edustajista myös [[YYA-sopimus|YYA-sopimuksen]] 6. huhtikuuta 1948. Enckell jäi eläkkeelle viimein vasta 73-vuotiaana.<ref name="KB"/>
Enckell kuoli 82-vuotiaana Helsingissä. Hän sai kahdesti sekä 1. luokan [[Vapaudenristin ritarikunta|Vapaudenristin]] (jälkimmäisellä kerralla rintatähden kera) että [[Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta|Valkoisen Ruusun suurristin]] (jälkimmäisellä kerralla jalokivien kera) ja myös useita korkeita ulkomaisia kunniamerkkejä.<ref name="KB"/> Enckell julkaisi vuonna 1956 kaksiosaiset muistelmat, jotka keskittyivät Suomen itsenäistymisen aikoihin ja 1920-lukuun.
Rivi 51:
* Enckell, Carl: ''Poliittiset muistelmani 1''. WSOY, Helsinki 1956.
* {{Kansallisbiografia|id=3273|nimi=Enckell, Carl|osa=2 | tekijä=af Forselles, Cecilia | sivu = 570–572}}
* {{Kirjaviite | Tekijä= Uola, Mikko| Nimeke= Unelma kommunistisesta Suomesta 1944–1953 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Minerva Kustannus Oy| Vuosi=2013| Isbn=978-952-492-768-0 }}
=== Viitteet ===
| |||