Ero sivun ”Al-Ghazali” versioiden välillä

Teos merkitsi käännekohtaa islamilaisessa [[filosofia]]ssa. Ilmapiiri muuttui torjuvaksi [[Aristoteles|Aristoteleen]] ja [[Platon]]in teoksia kohtaan. Teos on suunnattu kritiikiksi ''falasifa''-filosofien koulukuntaa kohtaan. Falasifa toimi 900-luvulta 1200-luvulle ja sen huomattavimpia ajattelijoita olivat [[Avicenna]] ja [[Al-Farabi]]. Heille oli leimaa antavaa ammentaminen [[antiikin filosofia|kreikkalaisesta filosofiasta]]. Ghazali arvosteli aristoteelisia falasifa-oppineita siitä, että nämä korostivat elitistisesti aristoteelista tietoteoriaa ja loogista analyysia, mutta omaksuivat pitkälti kritiikittä aristoteelisen kosmologian, johon kuului muun muassa harhaoppinen väite maailman ikuisuudesta. Ghazalin arvostelu ei perustunut uskonnollisiin oppeihin, vaan hän kumoaa Aristoteleelta peräisin olevat todistukset maailman ikuisuudesta loogisen analyysin keinoin. Seuraavalla vuosisadalla [[Averroës]] kirjoitti pitkän vastateoksen Al-Ghazalin teokselle ja nimesi sen ''Epäjohdonmukaisuuden epäjohdonmukaisuus''. Kuitenkaan teos ei saanut tarkoitettua muutosta aikaan.

 

== Lähteet ==

{{Viitteet}}