Wikipedia

Ero sivun ”Sorsan IV hallitus” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
tarkennus
vuosilukulinkkejä pois
Rivi 1:
'''Sorsan IV hallitus''' oli [[Suomen tasavalta|Suomen tasavallan]] 63. [[hallitus]], [[punamultahallitus]], jonka muodostivat [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|SDP]], [[Suomen Keskusta|Keskusta]], [[Ruotsalainen kansanpuolue|RKP]] ja [[Suomen Maaseudun Puolue|SMP]]. Vuoden [[eduskuntavaalit 1983|1983 eduskuntavaalien]] tuloksen perusteella aloittanut hallitus toimi [[6. toukokuuta]] [[1983]] – [[30. huhtikuuta]] [[1987]] ja oli Suomen ensimmäinen koko nelivuotisen vaalikauden toiminut hallitus.
 
Sorsan IV hallitus oli erotessaan kaikkien aikojen pitkäikäisin suomalainen hallitus: se ohitti ennätyksen edellisen haltijan eli [[Kivimäen hallitus|Kivimäen hallituksen]] ([[1932]]–[[1936]]1932–1936) 62 päivällä. Se kuitenkin menetti ennätyksen seuraajalleen [[Holkerin hallitus|Holkerin hallitukselle]]. Nykyisin Sorsan IV hallitus on ikätilastossa viidennellä sijalla. Sorsan IV hallitus aloitti 20 vuotta kestäneen, koko vaalikauden ikäisten hallitusten sarjan. Kyseessä oli vuoteen 2019 saakka viimeisin hallitus, jossa Keskusta oli toisena hallituspuolueena. Tämän jälkeisillä vaalikausilla Keskusta toimi aina joko pääministeripuolueena (1991–1995, 2003–2011 ja 2015–2019) tai jäi oppositioon (1987–1991, 1995–2003 ja 2011–2015).
 
Hallituksen syntyvaiheista on erilaisia näkemyksiä. Helsingin Sanomien [[Unto Hämäläinen]] kirjoittaa, että "ainakin vuodesta 1983 oli tapana, että kaksi suurinta keskustelivat etukäteen hallituskumppaneista".<ref>Unto Hämäläinen, Näkökulma, Miten ennen hallitus tehtiinkään, Helsingin Sanomat 15.5.2011 sivu A 5</ref> [[Pekka Vennamo]]n mukaan etukäteen eivät keskustelleet Keskusta ja SDP vaan SDP ja SMP, ja Keskustalle SMP:n tulo neuvotteluihin oli yllätys. Vennamon mukaan Sorsa ei antanut periksi, vaikka Väyrynen yritti torjua SMP:n mukaantulon, ja SMP tuli neuvotteluihin ja hallitukseen.<ref>Pekka Vennamo, Suuret puolueet eivät puhuneet SMP:stä, Helsingin Sanomat 17.5.2011 sivu C 8</ref> Kalevi Sorsa oli heti eduskuntavaalien jälkeen varmistanut Pekka Vennamolta, että SMP olisi käytettävissä hallitusneuvotteluissa. Antti Blåfieldin ja Pekka Vuoriston mukaan Keskusta asetti kynnyskysymykseksi hallitukseen tulolleen puolueen puheenjohtajan [[Paavo Väyrynen|Paavo Väyrysen]] pääsyn ulkoministeriksi; samaan aikaan SDP pyrki hallitusneuvotteluissa rikkomaan "keskipuolueiden" rintaman ja pelaamaan hallituksessa SMP:n avulla Keskustaa ja RKP:ta vastaan. Tämän varmistaakseen Sorsa asetti SMP:n pääsylle hallitukseen kaksi ehtoa: puolueen oli noudatettava hallituksen linjaa kaikissa keskeisissä asioissa eikä [[Veikko Vennamo]] saanut tulla hallitukseen. Pekka Vennamo hyväksyi molemmat ehdot.<ref> Antti Blåfield – Pekka Vuoristo: ''Kalevi Sorsan suuri rooli'', s. 177–178. Helsinki: Kirjayhtymä, 1985. </ref> [[Johannes Virolainen]] on kirjoittanut, että SDP veti vennamolaiset hallitukseen toisaalta palkkioksi SMP:n tuesta [[Mauno Koivisto]]n presidenttiehdokkuudelle edellisvuonna pidetyssä [[Suomen presidentinvaali 1982|vaalissa]], mutta toisaalta SDP halusi sitoa vennamolaiset kannattamaan vasemmistolaista politiikkaa.<ref> Johannes Virolainen: ''Politiikan puolustus: pohdintoja Suomen poliittisesta järjestelmästä ja sen toteuttajista'', s. 206–207. Helsinki: Otava, 1996. </ref>
 
Sorsan neljännen hallituksen aloittaessa toimintansa Suomessa elettiin voimakkaan talouskasvun aikaa. Suomen [[bruttokansantuote]] nousi vuosina [[1979]]–[[1984]]1979–1984 yhteensä 28 prosenttia, mitä lähelle [[OECD]]-maista pääsi ainoastaan [[Japani]]. Kasvun ripeys oli hämmästyttänyt talousasiantuntijatkin, koska Euroopan maissa vastaava kasvu oli keskimäärin vain yhdeksän prosentin luokkaa. [[Raakaöljy]]n hinnan nousu johti [[Idänkauppa|idänkaupan]] nousuun, ja samaan aikaan tapahtunut [[Yhdysvaltain dollari]]n kallistuminen lisäsi yritysten vientituloja, vaikkakin myös kasvatti raaka-ainekustannuksia. Talouden myönteisiin piirteisiin kuului myös [[inflaatio]]n talttuminen. Vuonna 1984 Suomen [[kauppatase]] oli ennätykselliset kuusi miljardia markkaa ylijäämäinen. 1980-luvun puolivälissä kävi selväksi, että Suomen kilpailukyvyn ylläpitäminen edellytti [[konsensus]]ta eli kansalaispiirien neuvotteluhalukkuutta ja keskinäistä luottamusta. Toisaalta tämä merkitsi päätöksenteon keskittymistä ja suurtenkin kysymysten ratkaisemista suppeassa piirissä, mistä seurasi puolueiden ja hallituksen roolin korostuminen ja vastaavasti eduskunnan budjetti- ja muunkin vallan kaventuminen.<ref> Seppo Zetterberg (toim.): ''Suomen historian Pikkujättiläinen'', s. 892–893. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14263-0.</ref>
 
Eduskunnan syksyllä 1982 tekemän päätöksen mukaisesti perustettu ympäristöministeriö aloitti toimintansa lokakuun alussa 1983, ja ensimmäiseksi ympäristöministeriksi tuli sisäministeri [[Matti Ahde]].<ref> ''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1985'', s. 17. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-07992-1.</ref> Toinen sosiaali- ja terveysministeri [[Vappu Taipale]] siirtyi joulukuun alussa 1984 [[sosiaalihallitus|sosiaalihallituksen]] pääjohtajaksi, ja tässä yhteydessä SDP päätyi kierrättämään ministeriensä salkkuja siten, että Taipaleen paikan peri liikenneministeri [[Matti Puhakka]], uudeksi liikenneministeriksi siirtyi sisäministeri [[Matti Luttinen]] ja uudeksi sisäministeriksi nousi kansanedustaja [[Kaisa Raatikainen]].<ref> ''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1986,'' s. 172. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08527-1.</ref> [[Ahti Pekkala]], joka oli toiminut valtiovarainministerinä kauemmin kuin kukaan hänen edeltäjistään, siirtyi helmikuun alussa 1986 [[Oulun lääni]]n maaherraksi, ja hänen tilalleen hallitukseen tuli [[Suomen Pankki|Suomen Pankin]] johtokunnan jäsen [[Esko Ollila]]. Opetusministeri [[Kaarina Suonio]] siirtyi kesäkuun alussa 1986 [[Tampere]]en apulaiskaupunginjohtajaksi ja hänen tilalleen tuli kansanedustaja [[Pirjo Ala-Kapee]].<ref> ''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1987'', s. 161. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08999-4.</ref>
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Sorsan_IV_hallitus”