Wikipedia

Ero sivun ”Frankkien valtakunta” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Käyttäjän 176.72.22.229 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Sananiekka57 tekemään versioon.
Merkkaus: Pikapalautus Palauta-työkalulla
vuosilukulinkkejä pois
Rivi 29:
'''Frankkien valtakunta''' oli pitkäaikaisin ja vaikutusvaltaisin [[germaanit|germaaniheimojen]] varhaiskeskiajalla Länsi-Eurooppaan perustamista valtakunnista.
 
Frankkien valtakunnan perustaja oli [[merovingit|merovingien]] sukuun kuulunut saalilaisten [[frankit|frankkien]] kuningas [[Klodvig]], joka vuonna [[486]] lopetti [[Länsi-Rooman valtakunta|roomalaisten]] herruuden [[Gallia]]ssa. Vuonna [[507]] myös ripuaariset frankit tunnustivat hänet kuninkaakseen. Klodvig valloitti [[alemannit|alemanneilta]] [[Main]]in ja [[Neckar]]in alueen ja [[gootit|länsigooteilta]] maan Garonnea myöten.
 
== Merovingit ==
[[Kuva:Division of Gaul - 511.jpg|left|250px|thumb|Frankkien valtakunta jaettuna neljään osaan vuonna 511]]
[[Kuva:Franks expansion.gif|thumb|left|250px|Frankkien valtakunnan laajeneminen]]
Klodvigin kuoltua vuonna [[511]] valtakunta jaettiin vanhan germaanisen tavan mukaan neljään osaan hänen poikiensa [[Teoderik I (Austrasia)|Teoderik I:n]], [[Klodomir|Klodomirin]], [[Kildebert I|Kildebert I:n]] ja [[Klotar I|Klotar I:n]] kesken. Aluksi veljekset toimivat yhdessä, ja vuonna 523 he hyökkäsivät [[Burgundit|burgundien]] valtakuntaan ja surmasivat näiden kuninkaan [[Sigismund (burgundit)|Sigismundin]]. Klodomir sai surmansa taisteluissa burgundeja vastaan, ja Kildebert ja Klotar murhasivat tämän jälkeen Klodomirin pojat sekä jakoivat tämän alueet keskenään. Vuonna 531 frankit hyökkäsivät [[Visigoottien valtakunta|visigoottien valtakuntaan]] ja valloittivat näiden alueet Pyreneiden pohjoispuolella. Teoderik ja Klotar valloittivat lisäksi Thüringenin. Sen jälkeen frankit löivät burgundit lopullisesti Autuinin taistelussa. Vuonna 536 frankit valloittivat [[Ostrogoottien valtakunta|ostrogooteilta]] Provencen. Veljiensä kuoltua Klotarista tuli vuonna 558 koko frankkien valtakunnan kuningas.<ref>Kari 2001, s. 31</ref>
 
Klotarin kuoltua vuonna 561 valtakunta jakautui jälleen, ja hänen poikiensa aikana sisäinen valtataistelu sai laajat mittasuhteet. Klotarin pojat [[Sigebert I]] ja [[Kilperik I]] ajautuivat sotaan keskenään. Sigebert voitti Kilperikin armeijan vuonna 575, mutta Kilperikin vaimon [[Fredegunda|Fredegundan]] lähettämät salamurhaajat onnistuivat tappamaan Sigebertin. Tämän jälkeen frankkien valtakunta kärsi jatkuvista juonitteluista, sukuriidoista ja sisällissodista.<ref>Kari 2001, s. 31–32</ref>
Rivi 41:
 
== Karolingit ==
Austrasian major domus [[Pipin Heristalilainen]] yhdisti lopulta valtakunnan vuonna [[687]], voitettuaan Neustrian kuninkaan [[Teoderik III]]:n Tertryn taistelussa. Pipin ei kuitenkaan ottanut kuninkaan arvonimeä, ja nimellisenä kuninkaana säilyi [[Teoderik III]]. Vasta Pipinin pojanpoika [[Pipin Pieni]] julistautui [[751]] kuninkaaksi [[Soissons]]'ssa ja passitti viimeisen merovingikuninkaan [[Kilderik III|Kilderik III:n]] luostariin. Näin merovingit joutuivat väistymään [[karolingit|karolingien]] kuningassuvun tieltä. Karolingit saivat nimensä Pipin Pienen isän, [[Poitiers’n taistelu (732)|Poitiers’n taistelun]] voittaneen major domus [[Kaarle Martel|Kaarle Martellin]] mukaan.<ref>Kari 2001, s. 32–34</ref>
 
Karolingien ja paavin välille muodostui vahva side. Pipin Pienen vihki kuninkaaksi paavi [[Sakarias|Sakariaan]] legaatti Bonifatius. Vuonna 754 Sakariaan seuraaja [[Stefanus III]] pyysi Pipiniä apuun [[Langobardit|langobardeja]] vastaan, ja frankkien armeija marssi Alppien yli, pakottaen langobardien kuninkaan [[Aistulf|Aistulfin]] luovuttamaan [[Ravenna|Ravennan]] paaville. Kiitokseksi paavi Stefanus nimitti Pipinin Italian suojelijaksi. Langobardit eivät kuitenkaan luopuneet Ravennasta suosiolla, joten Pipin joutui lähettämään uuden sotajoukon näiden kimppuun 756. Aistulf syrjäytettiin ja uudeksi kuninkaaksi valittiin Etrurian herttua [[Desiderius]]. Ravennan alue eli Donatio Pippin, sekä paavin jo hallitsemat alueet Rooman ympäristössä olivat [[Kirkkovaltio|Kirkkovaltion]] perusta.<ref name="kari34">Kari 2001, s. 34</ref>
Rivi 51:
Palattuaan Iberian niemimaalta Kaarle aloitti uuden sodan sakseja vastaan. Nämä kuitenkin puolustautuivat lujasti valloittajia vastaan [[Widukind|Widukindin]] johdolla. Sota oli julmaa, frankit muun muassa surmasivat Verdenin verilöylyssä 4000 saksilaismiestä. Kolmen vuoden sotimisen jälkeen Widukind taipui ja antoi kastaa itsensä kristityksi. Osa sakseista jatkoi vastarintaa vielä tämänkin jälkeen, ja viimeiset heistä alistettiin vasta vuonna 804.<ref>Kari 2001, s. 35</ref>
 
Rooman aatelisto syytti vuonna 795 paavi [[Leo III (paavi)|Leo III:tta]] väärästä valasta ja aviorikoksesta. Leo haki turvaa Kaarlen luota vuonna 799. Seuraavana vuonna Kaarle matkusti Roomaan, Leo vannoi itseensä kohdistuneet syytökset vääriksi, ja hänen vastustajansa karkotettiin. Kiitollinen paavi kruunasi Kaarle Suuren keisariksi joulupäivänä vuonna [[800]] [[Rooma]]n [[Pietarinkirkko|Pietarinkirkossa]].<ref>Kari 2001, s. 35–36</ref>
 
Kaarlen aikana frankkien valtakunnalla ei ollut pääkaupunkia, mutta Kaarlella oli palatsinsa [[Aachen|Aachenissa]], ja sen hoviin hän keräsi useita aikakauden oppineimpia miehiä. Heidän joukkoonsa kuuluivat anglosaksi [[Alkuin]], langobardi [[Paulus Diaconus]] sekä Kaarlen tuleva elämäkerturi [[Einhard]]. Aachenissa kehittyi [[Karolinginen renessanssi|karolingiseksi renessanssiksi]] kutsuttu kirjallisuuden, taiteiden ja oppineisuuden kukoistuskausi.<ref name="ne-karl">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ne.se/uppslagsverk/encyklopedi/l%C3%A5ng/karl-den-store | Nimeke = Karl den store | Tekijä = Dick Harrison | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Nationalencyklopedin | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 23.9.2016 | Kieli = }}</ref>
Rivi 58:
 
== Valtakunnan hajaannus ==
Frankkien valtakunta alkoi hajaantua jo Kaarle Suuren pojan [[Ludvig Hurskas|Ludvig Hurskaan]] aikana. Tällä oli kolme poikaa, jotka vaativat jokainen osansa vallasta. Ludvig Hurskaan kuoleman ([[840]]) jälkeen valtakunta jaettiin [[Verdunin sopimus|Verdunissa]] [[843]] kolmen pojan kesken perintöosiin.
 
[[Kaarle Kaljupää]] sai sopimuksessa hallitakseen valtakunnan länsiosan (suurimman osan nykyisen [[Ranska|Ranskan]] alueesta) ja [[Ludvig Saksalainen]] puolestaan pääosan nykyisen [[Saksa|Saksan]] ja [[Itävalta|Itävallan]] alueista. Veljistä kolmas, [[Lothar I]], sai perinnökseen em. kahden valtakunnan väliin sijoittuneen alueen, joka ulottui nykyisestä [[Alankomaat|Hollannista]] [[Välimeri|Välimerelle]] ja [[Italia|Pohjois-Italiaan]]. Lotharin hallitsemaa aluetta oli kuitenkin mahdotonta puolustaa idästä ja lännestä hyökänneiden sukulaisten valloituksilta ja se hajosikin osiin (nykyinen [[Lothringen|Lothringenin]] alue). <ref>Heikkilä, Niskanen, "Euroopan synty – Keskiajan historia", ISBN 951-37-4182-6, sivu 72.</ref>
 
Itäfrankkien [[karolingit|Karolingi]]-suku sammui vuonna [[911]], länsifrankkien valtakunnassa karolingit syrjäytettiin valtaistuimelta vuonna [[987]]. Kaarle Suuren pojanpoikien valtakunnilla oli kuitenkin kauaskantoiset vaikutukset: niiden pohjalta muodostuivat myöhemmin nykyiset [[Ranska]], [[Saksa]], [[Alankomaat]] ja [[Italia]].
 
== Katso myös ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Frankkien_valtakunta”