Ero sivun ”Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset” versioiden välillä

Pommin räjähdyksessä syntyneen tulipallon lämpötila oli yli miljoona astetta. Pommin kehittämä kuumuus oli niin suuri, että kattotiilet sulivat 600 metrin päässä, mikä vaatii 2&nbsp;000 astetta. 510 metrin päässä sulivat savitiilet yli 1&nbsp;300 asteessa. Hautakivien kiille suli 380 metrin päässä 900 asteen lämpötilassa<ref>Hershey 20015, s. 120</ref>. Kiillotettu graniitti muuttui karkeaksi suorasta säteilystä.

Pommin räjähdyspaikan kohdalla maanpinnassa lämpötila oli noin 3&nbsp;000–4&nbsp;000 tai 5&nbsp;000–6&nbsp;000 celsiusastetta, mikä sulatti raudan. Lähellä räjähdyksen maanpintakeskustaa ihmisistä jäi vain varjokuvia asfalttiin noin 500 metriin asti, kun ruumis höyrystyi.<ref>Thomas & Witts, 1976/1981: s. 343–344.</ref> Yhden kilometrin päässä vallitsi seitsemän kertaa mustan paperin polttamiseen tarvittava lämpötila{{selvennä|Tarkoitetaanko celsiuslämpötilan kertolaskua (ei yleensä mielekästä) vai termodynaamisen lämpötilan? Parempi olisi ilmaista lämpötila suoraan lämpötilana.}}. Noin yhden kilometrin säteellä suojaamattomat ihmiset saivat kolmannen asteen palovammoja, jotka tappoivat heidät viikossa. Palovammat tappoivat käytännöllisesti kaikki suojattomat noin 2&nbsp;km säteellä.<ref name="YK_1983_78">Kokonaistutkimus ydinaseista 1983, s. 78</ref> 1,2 kilometrin säteellä ihmisten sisäelimet paloivat suorasta lämpöaallosta.

Varjovaikutukset olivat tavallisia, tummat kuviot paloivat puhki ja kasvojen toinen puoli saattoi palaa. Laajalla alueella tapahtui hiiltymistä tyypillisesti tulipalloon päin olevilla paljailla pinnoilla, sillä räjähdysenergia vapautui lyhyessä ajassa. Vielä 2,9–3,2 kilometrin päässä puhelinpylväät hiiltyivät mutta tavallisempaa tämä oli 1,65–2,4 kilometrin päässä. Puiden lehdet muuttuivat ruskeiksi vielä 2,4 kilometrin päässä. Iho paloi vielä 3,5–4 kilometrin päässä. Tyypillinen paloetäisyys oli 2,3 kilometriä. Tulipallon läpimitta oli lopulta yksi kilometri. Puhelinpylväät hiiltyivät 240 asteessa noin 4&nbsp;km päässä<ref name="Hershey_2005_120">Hershey 2005, s. 120</ref>.

Laajeneva tulipallo käynnisti paineaallon. Shiman sairaalan kivipylväät upposivat paineen voimasta maahan. Paine räjähdyksen alla oli 4,5–6,7 tonnia/m&sup2;. Betonirakennukset tuhoutuivat noin 500 metrin päässä ja tiilirakennukset vielä 1,5 kilometrin päässä<ref name="Hamai_2015_1">Hamai 2015, s. 1</ref>.

Tuho oli täydellinen 750 metrin säteellä ja kaikki rakennukset tuhoutuivat kokonaan. Pahoja tuhoja oli 1,5 kilometriin asti, ja siitä kahteen kilometriin saakka kohtalaista. 1,8–2&nbsp;km päässä rakennusvauriot olivat vakavia. Kolmen kilometrin päässä tuho oli osittaista. Mutta puurakennuksia ei pystytty täällä jälkikäteen korjaamaan. Paineaalto eteni 3&nbsp;km päähän alle 6 sekunnissa<ref name="YK_1983_79">Kokonaistutkimus ydinaseista 1983, s. 79</ref>. Paineaallon jälkeen tuli ulospäin puhaltava tuuli, jonka voima 1,5&nbsp;km päässä oli 90&nbsp;m/s. Tuuli kuljetti avomaalla ihmisiä, ja ihmisiin pirstaleita, jotka vammauttivat ja tappoivat<ref name="YK_1983_79"/>. Paineaalto ja tuuli sortivat rakennuksia. Niinpä paine tappoi lähes kaikki noin 1,5&nbsp;km säteellä<ref name="YK_1983_80">Kokonaistutkimus ydinaseista 1983, s. 80</ref>.

Pommin alkusäteily tappoi alle 1,3–1,4&nbsp;km päässä kuukauden kuluessa, mutta 1,8&nbsp;km päässä alkusäteily oli merkityksetön<ref name="YK_1983_81">Kokonaistutkimus ydinaseista 1983, s. 81</ref>. Alkusäteily aiheutti tajuttomuuden noin 800&nbsp;m päässä maanpintakeskipisteestä, mutta tällä alueella tappoivat enemmän paineaalto ja kuumuus.

Hiroshimassa kuoli heti 70&nbsp;000 ja 80&nbsp;000 haavoittui. 1&nbsp;km säteellä kuoli väestöstä 95&nbsp;%. Joulukuuhun mennessä pommi oli tappanut jälkivaikutuksillaan 130&nbsp;000–150&nbsp;000, ja vuoteen 1950 mennessä 200&nbsp;000. Yhteensä pommi vaikutti 310&nbsp;000–320&nbsp;000 ihmiseen<ref name="YK_1983_85">Kokonaistutkimus ydinaseista 1983, s. 85 s. 85</ref>.

Nagasakin pommi tuhosi paikan teollisuusalasta 68,3&nbsp;%, eli paljon enemmän kuin Hiroshiman pommi.<ref>Bauer 1976. s. 211</ref>.

Kaupungin keskusta syttyi pommin kuumuuden takia tuleen. Pommin tuhoalueella henkiin jääneet muistuttivat [[palovamma|palovammojen]] takia kauhukertomusten hahmoja: iho paloi valtaville rakoille, nahkaa roikkui ja uhreilla oli valtava jano. Paineaalto saattoi kuoria vaatteet pois<ref name="NHK_1983_8">Hiroshiman tuli, 1983, s. 8</ref>. Ihmiset huusivat ”vettä!” viimeisiksi sanoikseen. Elävillä oli valtavia tuskia palohaavojen ja paineaallon aiheuttamien vammojen takia<ref name="NHK_1983_8"/>. Monilta paineaalto kuori vaatteet pois. Joiltakin paloi päälaki mustaksi. Monien sukupuolta oli vammojen takia vaikea tunnistaa. Vammautuneilta saattoi puuttua leuka ja jotkut raahasivat paineaallon kuorimaa ihoa perässään. Paineaalto repi uhreilta ihon ja kuumuus puhkaisi silmät. Vaatteet paloivat kiinni ihoon. [[Kimono]]jen kuviot syöpyivät ruumiiseen.<ref>Thomas & Witts: s. 344</ref>. Tuli levisi puutaloissa räjähdysmäisen nopeasti. Romahtaneissa taloissa loukkuun jääneet ihmiset huusivat apua, kunnes tuli poltti heidät<ref name="Hamai_2015_29">Hamai 2015, s. 29</ref>. Monet läntisillä alueilla juoksivat veteen helpotusta saadakseen, mutta hukkuivat. Kuolemaisillaan olevia ihmisiä makasi maassa. Kuolevissa kuhisi toukkia. <ref name="NHK_1983_8"/> Elävät lapset huusivat kuolleiden äitiensä sylissä. Ruumiita oli joka puolella.