Wikipedia

Ero sivun ”Šiialaisuus” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
→‎Šiialainen kertomus: typo + stilisointi
→‎Šiialainen papisto: stilisointia ja typoa
Rivi 62:
Islam syntyi yhteiskunnassa, joka perustui paimentolaisuuteen ja klaanikulttuuriin. Esimerkiksi Muhammedin kerrotaan kuuluneen [[Quraiš]]-heimon [[Banū Hāshim|Banu Hashim]] -klaaniin.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Haeri, Fadhlalla|Nimeke=Islam|Vuosi=1996|Sivu=21|Julkaisija=Tammi}}</ref> Klaanikulttuureista puuttuu yhteen paikkaan keskittynyt hallintovalta. Niiden tilalla on paimentolaisten vapaus ja demokraattinen päätöksenteko.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Philip Carl Salzman|Nimeke=Culture and Conflict in the Middle East|Vuosi=2008|Sivu=13|Julkaisija=Humanity Books}}</ref> Paimentolaiskulttuurissa kehittynyt islam mukautui klaanirakenteeseen, eikä siinä voinut syntyä Bysantin kirkon kaltaista byrokratiaa. Islamissa uskonoppineet ovat oman yhteisönsä luottomiehiä, joilla on täysi auktoriteetti lausua sanansa uskonnosta ilman, että mikään ylempi taho voi väittää sitä vääräksi. Tässä suhteessa islamilaisen [[Ulama|''ulaman'']] eli papiston autonomia heijasti heimojen ja klaanien riippumattomuutta ylemmästä vallasta ja rinnastui klaaninjohtajan maalliseen asemaan.
 
Šiioilla uskonoppineiden keskuudessa kuitenkin kehittyi 1500-luvulta alkaen hierarkkisia tasoja toisin kuin sunneilla. Tasot ilmaisivat vain arvostuksen määrää, eivät suoraan käskyvaltasuhteita. Ylempiä papillisia tasoja edustavat nykyisessä Iranissa ''[[ajatollah]]'' ja suur-''ajatollah.'' Jälkimmäisten arvonimenä on ''mardza'' (Arab: مرجع‎ ),<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Hannu Juusola|Nimeke=Iranin ja Irakin poliittinen šiialaisuus. Teoksessa: Joonas Maristo & Andrei Segejeff (toim.) Aikamme monta islamia|Vuosi=2015|Sivu=123-139|Julkaisija=Gaudeamus}}</ref> ja heitä on nykyisessä Iranissa alle sata, useimmiten pyhissä kaupungeissa Qoom[[Qom]] ja [[Najaf]].
 
== Šiialainen teologia ==
Šiialainen teologia seurailee 800-luvun alussa virallisen aseman saaneiden ja sittemmin kukistettujen [[Mu'taziliitit|mutaziliittien]] oppeja. Nämä nauttivat aluksi kalifien suojelua ja edustivat rationaalista uskonnollisuutta, joka omaksui malleja kreikkalaisesta filosofiasta. Imaamin aseman korostaminen kuitenkin erottaa šiiat mutaziliiteista.<ref name=":5">Bernheimer & Rippin 2019, 123–124</ref> Šiiojen perusoletukset ovat yhteisiä sunnien kanssa: Jumalan ykseys ja oikeudenmukaisuus, synnittömien profeettojen rooli pelastussanoman tuojina sekä ylösnousemus Viimeisellä tuomiolla. Šiiojen omasta teologiasta ei kuitenkaan ole luotettavia lähteitä ennen 900 -lukua.<ref name=":5" />
 
900-luvulla [[Buijidit|buyijdien]] dynastia alisti Bagdadin abbasidit ja hallitsi sata vuotta (945–1055) Irakia ja Persiaa. Buijidit olivat šiioja, joten tässä vaihessa alkoi näyttää siltä, että šiialaisuus perisiohittaa sunnalaisuudesta voitonsunnalaisuuden, sillä myös Pohjois-Afrikassa valtaan nousseet [[Fatimidit|fatimidi]]<nowiki/>t (910– 1171) olivat šiioja. <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Bennison, A. K.|Nimeke=The Great Caliphs. The Golden Age of Abbasid Empire|Vuosi=2011|Sivu=|Julkaisija=Tauris}}</ref> [[Ibn Bābawayh]] (k. 991) näyttää olleen tuon ajan johtava šiiateologi. Hän ilmeisesti kannatti mutaziliittien mielipidettä ihmisen vapaasta tahdosta, minkä sunnilaisuus oli jyrkästi kieltänyt. Toisaalta hän luotti traditioon ja tuomitsi kreikkalaistyyppisen järjenkäytön, jota edustivat islamilaiset [[Kalam|kalām]] -teologit <ref name=":5" />{{Šiialaisuus}}
 
=== Oppi ===
Rivi 103:
== Šaria ==
[[Tiedosto:Al-Kafi 0000.jpg|thumb|Kitab al-Kafi on käännetty myös englanniksi]]
Šiialaisen lakikoulukunnan synnyssä tärkeä oppinut oli persialainen al-Kulayni (864–941), jonka ''hadith'' -kokoelma ''Kitab al-Kāfī fī ʿIlm al-Dīn'' <ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.holybooks.com/wp-content/uploads/Al-Kafi.pdf|nimeke=Kitab al-Kafi|tekijä=|julkaisu=|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=}}</ref> sisälsi myös šariaa koskevia ''haditheja''.<ref name=":6">Bernheimer & Rippin, 2019, 126</ref> Kirja argumentoi, että imaamia ei enää ole, koska hän on kätkeytynyt. Tämän takia šiiojen piti sunnien tavoin alkaa turvautua elävän tradition asemesta kirjallisiin lähteisiin. <ref name=":6" /> Kirjan ilmestyminen oli osoitus šiialaisen papiston noususta buijidien valtakunnassa. Al-Kulayni kirja oli ensimmäinen šiialaisten neljästä lakikokoelmasta. Sen jälkeen kokoelmansa laativat Ibn Bābawayh ja al-Ṭūsī (joka laati niitä kaksi).<ref name=":6" />
 
==== Lain historiaa ====
Ilman imaamin läsnäoloa joukko velvollisuuksia jäi ilman selvää vasatuuhenkilöä. Näitä olivat pyhän sodan ''(jihad)'' johtaminen, sotasaaliin jakaminen, perjantairukouksen johtaminen, oikeuspäätösten toimeenpano ja uskonnollisten verojen kokoaminen. Vasta 1000-luvulla al-Tūsī loi teorian juridisesta auktoriteetista, joka kuului uskonoppineille ''(fuqahāʾ)''. Vielä sen jälkeenkin kului vuosisatoja kaikenkattavan teorian luomiseen. Vasta 1500-luvulla alettiin katsoa, että ''fuqahāʾ'' oli kätkeytyneen imaamin perillinen kaikissa näissä asioissa paitsi ''jihadin'' julistamisessa hyökkäystarkoituksessa. Tämä jäi kuulumaan vain imaamille.<ref name=":6" />
 
Šiialainen lakiajattelu kehittyi sunneihin verraten myöhään, pääosin vasta 1300-1500 -luvuilla. Tämän takia šiialaisuus seurasi monissa asioissa sunnalaisuutta, eivätkä erot päässeet kasvamaan suuriksi. Niinpä šiialaisuus ei olekaan kovin paljon sen enempää kuin yksi islamilainen lakikoulukunta, joita sunnalaisuuden puolella on neljä (kun lasketaan vain suurimmat). <ref name=":6" />
 
== Eroavaisuudet sunneihin ==
Šiioijen ja sunnien välillä on eroja rukousrituaaleissa ja ramadan-paastossa. Perjantairukous ei ole šiioille yhtä tärkeä kuin sunneille, koska sitä johtamaan tarkoitettu imaami on kätkeytynyt. Šiioilla on omia rituaalejaan, kuten imaamien haudoilla käynti.<ref name=":7">Bernheimer & Rippin, 2019, 127</ref> Joistakin eroista on kehittynyt eräänlaisia erottavia maamerkkejä. Šiioilla on käytössä väliaikainen avioliitto ''(mutʿa)'', jonka katsotaan perustuvan Koraaniin (4:24). Sunnit eivät hyväksy tällaista avioliiton keston rajoittamista etukäteen. Avioeroa ja perintöä koskevat säädökset eroavat myös.
 
Joistakin eroista on kehittynyt erottavia maamerkkejä. Huomattavin ero on uskontunnustus, johon on lisätty lause: "''ja todistan että Ali on Jumalan ystävä [wali]''”. Kyseessä on myöhäinen lisäys; sitä ei esiinny varhaisissa teksteissä lukuunottamatta Ibn Bābawayhia, joka kieltää senkäyttämästä käytön.tällaista lisäystä. Lause omaksuttiin luultavasti vasta 1500-luvulla, kun [[safavidit]] tekivät šiialaisuudesta Iranin valtionuskonnon vuonna 1501.<ref name=":7" /> Kuitenkin jo al-Kulayni katsoi, että perinteinen kaksiosainen šahada ei ollut riittävä vaan tarvitsee jotain täydennystä. 1500-luvulta lähtien šiialaisuus kehittyi nykymuotoonsa oppineiston järjestäydyttyä hierarkiaksi, jonka huipulla on yksi tai useampi ''[[marza'-i taqlid|marza]]'' ("jäljittelyn kohde") ja hänen alapuolellaan ylempien oppineiden (''[[ajatollah]]'') ja tavallisen papiston luokkaluokat.<ref name=":8" />
 
Toinen keskeisin asia, joka erottaa toisistaan šiiat ja sunnit on imaamin virka. Muuan ''hadith'' erityisesti korostaa viran syntyä. Ibn Bābawayh kertoo (1942:61), että kuoleman jälkeen Alin äidin [[Fatima Zahra|Fāṭima]]<nowiki/>n hautaan saapui (islamin tavanomaisen käsityksen mukaiset) kaksi enkeliä ([[Munkar ja Nakir]]), jotka kuulustelivat vainajaa. Fatima vastasi kysymyksiin, että hänen Herransa on Jumala ja profeettansa Muhammed, mutta ei tiennyt kuka oli hänen imaaminsa. Enkelit neuvoivat: "''Sinun poikasi, sinun poikasi!''". Kun Fatima toisti vastauksen, enkelit sanoivat :"''Meillä ei ole valtaa sinuun''".<ref name=":7" /> Enkelit tarkoittivat tällä, ettei heillä ollut oikeutta kiduttaa Fatimaa, kuten he tekivät kaikille vääräuskoisille vainajille. Islamissa vääräuskoisten kidutus alkaa Munkarin ja Nakirin toimesta jo heti haudassa tapahtuvan kuulustelun jälkeen. <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Patrick Sookhdeo|Nimeke=Understanding Islamic Theology|Vuosi=2012|Sivu=109, 237|Julkaisija=Isaac Publishing}}</ref>
 
Kolmas ja näkyvä ero on šiialaisten merkittävin vuotuinen juhlapäivä, joka on Alin pojan Husainin muistoksi vietettävä [[Ašura]]-juhla. PäiväJuhla, joka (Iranissa juhla kestää kolmekin päivää), korostaa Husainin marttyyrikuolemaa. Käynti Husainin haudalla Karbalassa lähestyy tärkeydessä pyhiinvaellusta Mekkaan. Ašuran vietolla on tärkeä symbolinen merkitys šiioille, joille se merkitsee oman, sunneista eroavan identiteetin esiintuomistajuhlintaa.<ref>Bernheimer & Rippin, 2019, 128</ref>
 
=== Šiialaisuuden suuntauksia ===
Rivi 124:
== Šiialaisuus Iranissa ==
[[Tiedosto:Portrait of Ruhollah Khomeini By Mohammad Sayyad.jpg|thumb|Ajatollah Khomeini vuonna 1981]]
Šiialainen valtioteoria oli Iranissa sovitettavissa Persian šaahin maalliseen valtaan, sillä papiston tavoitteeksi riitti ohjatavalvoa hallintoaislamin islamilaiseen suuntaan, mutta ei ottaa valtaa itselleentoteutumista. Šaahin ja uskonoppineiden tasapaino toimi vuoteen 1978, jolloin alkoi Iranin islamilainen vallankumous. SiihenLevottomuuksien vaikuttusyttymiseen vaikutti osaltaan šaahi [[Reza Pahlavi]]n ja hänen seuraajansa [[Muhammad Reza Pahlavi]]n pyrkimys heikentää uskonoppineiden asemiaasemaa. [[Ajatollah Khomeini]] kehitti uuden valtioteorian, jonka mukaan yksi uskonoppinut voisivoi hallita valtiota siihen saakka kunnes kätkeytynyt imaami palaisipalaa ja ottaisiottaa vallan haltuunsa. Iran muuttui Khomeinin hallitsemaksi islamilaiseksi valtioksi 1979. Jotkut näkivät Khomeinissa jopa kätkeytyneen imaamin inkarnaation.<ref name=":8">{{Kirjaviite | Tekijä=Hämeen-Anttila, Jaakko | Nimike=Islamin monimuotoisuus | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 951-662-749-8}}</ref>
 
== Historiakriittinen tutkimus ==
Rivi 131:
Kirjoituksessa Ali esiintyy osana taivaallista viisikkoa, joka oli olemassa valona ennen maailman luomista. Nämä viisi eriväristä valoa olivat Muhammed, Ali, Fatima, Hasan ja Husain.<ref>Dequin, 2012, 177</ref> Dequin katsookin, että Ali oli alun pitäen gnostinen jumaluus, joka vasta myöhemmässä kehitysvaiheessa muuttui "yleväksi kuninkaaksi" maan pinnalle.<ref>Dequin, 2012, 172</ref> Toisessa kirjan kertomuksessa enkeli Gabriel kertoo, että taivaallisella valtaistuimella istuu Fatima kruununaan Muhammed ja korvarenkaineen Hasan ja Husain. Hänen miekkanaan on uskovien ruhtinas Ali.<ref>Dequin, 2012, 178</ref>
 
''Umm al-Kitab'' esittää Alin ennen muuta "ylevänä kuninkaana". Sanan "Ali" merkitys myös on arabiaksi "korkea" tai "ylevä". Alin yhtäläisyys Jeesukseen tulee Dquinin mukaan gnostilaisuudesta. Kuten Jeesus on sekä ihminen että Jumala, myös ylevä kuningas on sekä maallinen hallitsija että jumaluus. Molemmilla on Vapahtajan tehtävä, ja. kutenKuten Jeesuksen ei idässä uskottu kuolleen ristillä, myös Alista kerrotaan, ettei häntä tapettu, vaan Paholainen oli naamioitunut hänen tilalleen. Ali sen sijaan nousi Jeesuksen tavoin taivaaseen, ja hänelle annettiin myös Jeesuksen tavoin eskatologinen tehtävä maailman lopussa.<ref>Dequin, 2012, 179</ref>
 
Kolikoihin "Ali" ilmestyy ensimmäisen kerran vuonna 745–746, jolloin [[Merv|Mervistä]] löytyneestä hopearahasta on löydetty teksti "Alin kannattajat Kirmanissa". Vuonna 817–821 esiintyy teksti "Ali ibn Musa ibn Ali ibn Abi Talib", missä siten esiintyy myöhemmin vakiintunut Alin koko nimi.<ref>Dequin, 2012, 181–183</ref> Dequin olettaa myös, ettei Alin kultti kehittynyt erillään vaan oli aluksi kiinteä osa abbasidihallitsijoiden teologista rakennelmaa.<ref>Dequin, 2012, 221</ref> K-H. Ohlig on arvellut, että Ali olisi esiintynyt islamin kehityksessä välimuotona arabiprofeetasta ennen kuin paikan otti Muhammed.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=K-H. Ohlig|Nimeke=Introduction. Teoksessa: Ohlig, K-H. & Puin, G.R. (toim) The Hidden Origins of Islam.|Vuosi=2010|Sivu=10|Julkaisija=Prometheus Books (englanniksi)}}</ref>
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Šiialaisuus”