Ero sivun ”Paul Kagame” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kekkone (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
päivitetty
Rivi 34:
 
Kagame valittiin ensimmäisissä kansanmurhan jälkeisissä [[Ruandan presidentinvaali 2003|presidentinvaalissa 2003]] presidentiksi. Kagamen kaudella Ruandan talous on kasvanut ja maan olot vakautunut. Hänen aikanaan opposition toimintaa on kuitenkin vaikeutettu. [[Ruandan presidentinvaali 2010|Presidentinvaaliin 2010]] Kagame ei saanut kunnollisia vastaehdokkaita, sillä vaikutusvaltaisimmilta oppositiopoliitikoilta evättiin ehdokkaaksi pääseminen. Neljän ehdokkaan vaalissa Kagame sai yli 90 prosenttia äänistä, ja hänet valittiin siis jatkokaudelle.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2010/08/paul_kagame_voittamassa_ruandan_vaalit_1892931.html| Nimeke = Paul Kagame voittamassa Ruandan vaalit| Tekijä = | Julkaisu = Ylen Uutiset|Ajankohta = 10.8.2010| Viitattu = 12.8.2010}}</ref> Perustuslakimuutoksen jälkeen hänet valittiin elokuussa 2017 kolmannelle kaudelle. Ennen lakimuutosta samaa henkilöä ei voitu valita kolmannelle kaudelle. Kagame sai noin 99 prosenttia äänistä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-9759489 | Nimeke = Paul Kagame on voittanut Ruandan vaalit| Tekijä = Tea Rantanen | Ajankohta = 5.8.2017| Julkaisu = Yle.fi uutiset| Viitattu = 5.8.2017 }}</ref>
 
Viimeisen 25 vuoden aikana Ruandassa on rakennettu ahkerasti yhtenäistä kansallista identiteettiä. Kunnianhimoisen yhtenäisyyspolitiikan tarkoituksena on ollut korvata etniset identiteetit – hutut ja tutsit – joihin kiteytyy yksi viimeisten vuosikymmenien pahimmista kansanmurhista. Vuodesta 2000 vallassa ollut presidentti Kagamen hallitseva puolue RPF on kansanmurhasta lähtien korostanut yhtenäistä ruandalaista identiteettiä etnisten identiteettien sijaan. Ensimmäisinä konkreettisina tekoinaan RPF luopui niin vanhoista etnisyyttä korostavista identiteettikorteista kuin etnisistä kiintiöistä esimerkiksi koulutuksessa ja työnhaussa.Yhtenä keinona yhtenäisyyden rakentamisessa RPF on käyttänyt historiantulkintaa, jonka mukaan siirtomaavallan aikaa edeltäneellä tutsimonarkian ajalla tutsit ja hutut elivät harmoniassa keskenään ja vasta siirtomaaisäntä Belgia aiheutti hutujen ja tusien välisen vihanpidon. Tätä narratiivia menetetystä yhtenäisyydestä ja pyrkimyksestä sen elvyttämiseen RPF korostaa niin retoriikassaan, Ruandan museoissa kuin kansalaisille järjestetyissä koulutuksissa ja tapahtumissa. Yli puolet ruandalaisista on syntynyt kansanmurhan jälkeen.<ref name=":0">{{Verkkoviite|osoite=https://ulkopolitist.fi/2019/04/07/25-vuotta-ruandan-kansanmurhasta/|nimeke=Kuinka kansanmurhasta voi toipua? Ruandassa on pyritty rakentamaan yhtenäistä identiteettiä kohta 25 vuotta|julkaisu=The Ulkopolitist|ajankohta=2019-04-07|viitattu=2020-03-09|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>
 
Vastaus kysymykseen siitä, miten Ruanda on toipunut kansanmurhasta, on yleensä kahtiajakoinen. Ensimmäisen näkökulman mukaan Ruanda on ihme: maa, jossa vain 25 vuotta sitten todistettiin raakaa väkivaltaa jopa naapurien ja sukulaisten kesken, on selvinnyt traumasta paremmin kuin kukaan osasi odottaa. Ruandan nopeaa talouskasvua sekä päähallituspuolue RPF:n ja sen johtajan, presidentti Paul Kagamen tehokasta ja kunnianhimoista hallintoa on ihasteltu jo vuosia. Paljon huomiota on saanut myös sukupuolten välinen tasa-arvo, sillä Ruanda johtaa tilastoja naisten osuudesta parlamentissa. Muina todisteina menestyksestä mainitaan usein pääkaupunki Kigalin siistit kadut, lapsi- ja äitiyskuolleisuuden vähentyminen kolmannekseen ja ilmainen peruskoulutus kaikille. Toisen näkökulman mukaan Ruanda on ihme vain paperilla. Jotkut Ruanda-kriitikot ovat pitäneet esimerkiksi taloustilastoja jopa vääristeltyinä. Monet tutkijat ovat myös löytäneet epätasa-arvoa tilastojen kiiltävän pinnan alta. Ihmisoikeusjärjestöt ovat nostaneet esiin esimerkiksi siistien katujen kulissin taakse kätkeytyvät ”kuntoutuskeskukset”, joiden sisällä istuu niin katumyyjiä, kodittomia kuin seksityöläisiäkin. Jotkut näkevät Ruandan hallinnon pyrkimykset esimerkiksi tasa-arvoon vain savuverhona, jonka tarkoituksena on peittää alleen hallinnon vastustajien vangitsemisia, murhia ja katoamisia, kriittisen journalismin kitkemistä, tavallisten kansalaisten jatkuvaa valvontaa sekä RPF:n harjoittamaa väkivaltaa ennen ja jälkeen kansanmurhan. Entisen tutsikapinallisen, presidentti Kagamen sanotaan olevan taitava rakentamaan kulisseja vaikuttavan pr-koneistonsa ja kansainvälisen neuvonantajalaumansa avustuksella.<ref name=":0" />
 
== Lähteet ==