Ero sivun ”Emil Aaltonen” versioiden välillä

Helmikuussa [[1905]] tulipalo tuhosi vastavalmistuneen tehdasrakennuksen ja vain osa koneista saatiin pelastettua. Aaltonen päätti siirtää tehtaansa Hattulasta Tampereelle ja osti kesällä 1905 tehdastaan varten konkurssiin joutuneen ''Tampereen keppitehtaan'' kiinteistön Kyllikinkatu 19:stä [[Tammela (Tampere)|Tammela]]n kaupunginosasta läheltä [[Tammelantori]]a. Vuonna [[1906]] uudessa Tampereen kenkätehtaassa oli jo työssä 160 henkilöä ja kenkiä valmistettiin vuoden aikana 20  000 paria. Aaltosen tehdas oli aluksi ainoa kenkätehdas Tampereella, mutta pian kaupunkiin alettiin perustaa muitakin kenkätehtaita ja jo vuonna [[1910]] puolet Suomen teollisesti valmistetuista kengistä tehtiin Tampereella. [[1910]] Aaltosen tehdas siirtyi Tammelantorin pohjoislaidalla sijainneeseen kortteliin, jonka Aaltonen oli ostanut [[1909]] ''Tampereen Tapettitehdas Osakeyhtiöltä''. Tässä vaiheessa tehtaassa siirryttiin järjestelmällisesti sähkökäyttöisiin amerikkalaisiin vuokrakoneisiin. [[1913]] uuden tehtaan tuotanto nousi jo 212  000 kenkäpariin vuodessa; mallistossa oli tällöin noin parikymmentä erilaista kenkää ja tärkein tuotemerkki oli ''Vakuuskenkä''.

Aaltosen omistamaan kortteliin rakennettiin uusi arkkitehti [[Lambert Pettersson|Lambert Petterssonin]] suunnittelema 4–5-kerroksinen tehdasrakennus useassa eri vaiheessa vuosien [[1913]]–[[1928]] välillä. [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] alettua Aaltosen tehdas sai suuria saapastilauksia [[Venäjä]]n armeijalta ja tehtaan työntekijämäärä kasvoi 270:stä vuonna [[1914]] 450:een vuonna [[1917]]. Toukokuussa [[1917]] Aaltonen muutti ''Tampereen Kenkätehtaan'' nimellä kulkeneen tehtaansa osakeyhtiöksi, jonka nimeksi tuli ''Aaltosen Kenkätehdas Oy''. Yhtiön osakepääoma oli 3 miljoonaa markkaa ja tehtaan 30003 000 osakkeesta 2980 oli Emil Aaltosen hallussa.

[[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodasta]] Aaltosen tehdas selvisi suhteellisen pienin vaurioin, vaikka Tampereella käytiinkin ankara [[Tampereen taistelu|taistelu]] maalis-huhtikuussa 1918. Tehtaan tuotanto oli kuitenkin sodan aikana pysähdyksissä. 1920-luvulla koko Suomen kenkäteollisuuden tuotanto kasvoi nopeasti ja oli huippuvuonna [[1928]] 2,8 miljoonaa jalkineparia. Aaltosen Kenkätehtaan palveluksessa oli samana vuonna 700 työntekijää ja siellä valmistettiin 586  000 kenkäparia. Aaltonen teki myös yritysostoja 1920-luvulla. [[1925]] hän osti myyntiin tulleen [[Viialan nahkatehdas|Viialan Nahkatehdas Oy]]:n, joka tuotti tämän jälkeen suurimman osan Aaltosen kenkätehtaiden käyttämästä nahasta. [[1926]] hän osti [[Korkeakoski|Korkeakoskella]] sijainneen, alan kiristyneestä kilpailusta kärsineen ''Suomen Nahka– ja Kenkätehdas Oy'':n, jonka nimeksi muutettiin oston jälkeen ''Korkeakosken Kenkätehdas Oy''.

1930-luvun pulakauden aikana Aaltosen tehtaan tuotanto supistui ja tehdasta jouduttiin pitämään välillä suljettuna menekkivaikeuksien takia, mutta yleisesti ottaen tehtaan taloudellinen asema ei ollut uhattuna. Aaltonen osti [[1931]] toisen tamperelaisen kenkätehtaan [[Attila (yritys)|Attila Oy]]:n, jolla oli myös nahkatehdas [[Pyynikki|Pyynikillä]]. [[1934]] ostettiin ''Solena''-merkkisiä naisten kenkiä valmistanut tamperelainen, [[1920]] perustettu, ''Karisto & Kumpp:n kenkätehdas'', joka oli joutunut laman takia vararikkoon. Kumpikin ostettu yhtiö jatkoi toimintaansa, Karisto & Kumpp:n kenkätehtaan nimeksi vaihtui kuitenkin ''Kenkätehdas Oy Solena''. Aaltosen hankkimien kenkätehtaiden välille tehtiin työnjako niin, että Solena valmisti kevyitä naisten kenkiä, Attila miesten ja naisten reunoskenkiä ja Korkeakoski miesten kenkiä ja saappaita. Vuonna [[1936]] Aaltonen osti lisäksi erilaisia kemiallisia tuotteita, muun muassa kenkävärejä valmistaneen ''Oy Teknika'':n. 1930-luvun lopulla Aaltosen Kenkätehtaan mallistossa oli 45004 500 eri kenkämallia ja noin 600 erilaista värivivahdetta.

[[1940]] yrityksen organisaatiota muutettiin niin, että kaikista kolmesta kenkätehtaasta ja yhdestä nahkatehtaasta tuli muodollisestikin osa Aaltosen Kenkätehdas Oy:tä, jossa oli nyt yli 13001 300 työntekijää. Vuorineuvoksen arvonimen [[1939]] saanut Emil Aaltonen jatkoi yhtiönsä toimitusjohtajana vuoteen [[1947]] saakka. Sen jälkeen hänen seuraajakseen paikalle tuli hänen vävynsä varatuomari [[Lauri Kivekäs (vuorineuvos)|Lauri J. Kivekäs]].

Aaltonen oli mukana osakkeenomistajana ja johtokunnan puheenjohtajana vuonna 1921 perustetussa [[Sarvis]] Oy:ssä, jota voidaan pitää Suomen muoviteollisuuden pioneerina. Tampereen [[Hatanpää]]n alueella sijainnut Sarvis Oy valmisti kuoritusta maidosta valmistetusta [[kaseiini]]sta [[galaliitti]]-nimistä ainetta ja käytti sitä nappien, kampojen, kynänvarsien, lampunvarjostimien ja muiden vastaavien esineiden valmistuksessa. Yhtiön toiminta oli aluksi tappiollista ja muut osakkeenomistajat menettivät uskonsa sen menestykseen, niin että Aaltosen haltuun siirtyi lopulta 14  000 yhtiön 15  000 osakkeesta. Vuodesta [[1927]] lähtien yhtiö alkoikin tuottaa voittoa joka vuosi.

[[Lokomo]] Oy oli [[1916]] perustettu konepaja, jonka tuotantolaitokset sijaitsivat Tampereen Hatanpäällä. Lokomo valmisti [[höyryveturi|höyryvetureita]] ja muita vastaavia raskaan metalliteollisuuden tuotteita. Aaltonen oli tässä yhtiössä mukana osakkeenomistajana ja ajoittain johtokunnan puheenjohtajana. Samoin kun Sarviksellakin Lokomolla oli alkuvaiheessa ongelmia, mutta Aaltonen uskoi sen kehitysmahdollisuuksiin ja kasvatti osuuttaan yhtiössä, niin että hänellä oli vuonna [[1926]] hallussaan 40  000 osaketta yhtiön 50  000 osakkeesta. 1930-luvulla Lokomo sai huomattavia tilauksia selluloosateollisuudelta ja Suomen puolustusvoimilta, sota-aikana sitä työllistivät sotatarviketilaukset ja sodan jälkeen sotakorvaustoimitukset.

Muutamia vuosia Ketaran tilan oston jälkeen [[1917]] Aaltosen haltuun siirtyi [[Mäntsälä]]n [[Ylikartano]]n nimellä tunnettu 26002&nbsp;600 hehtaarin ''Andersbergin'' rappiotila Mäntsälässä. Vuoden [[1918]] [[torpparilaki|torpparivapautus]]laki pienensi tilan kokoa 2160 hehtaariin, josta peltoa oli 850 hehtaaria. Aaltonen aloitti tilalla 1920-luvulla mittavan uudistusohjelman, johon kuului peltojen [[salaojitus]]. Tiilisten salaojaputkien valmistusta varten perustettiin tilalle [[1924]] oma tiilitehdas. Peltojen salaojitus saatiin päätökseen [[1937]]. Tilan meijeristä saatu kaseiini vietiin Sarviksen tehtaan raaka-aineeksi ja Aaltonen rakensi tilalle myös neljä kilometriä pitkän kapearaiteisen rautatien tilan sisäisiä kuljetuksia varten. Ketaran tilan myynnin jälkeen Aaltonen vietti suuren osan vapaa-ajastaan Ylikartanon tilalla. Vuonna [[1945]] säädetyn [[maanhankintalaki|maanhankintalain]] nojalla suurin osa tilan maista lohkaistiin [[siirtoväki|siirtoväen]] asutukseen.<ref name="laitinen"/>