Ero sivun ”Osakeanti” versioiden välillä

Osakeanteja käytettiin Suomessa aiemmin osingonmaksun lisäämiseen. Ainakin vielä 1970-luvulla yhtiöt halusivat välttää osakekohtaisen [[Osinko|osingon]] korottamista. Tuolloin nimittäin [[osinkotuotto]] ilmoitettiin prosentteina osakkeen nimellisarvosta eikä [[Efektiivinen tuotto|efektiivisenä]] eli todellisena tuottona kuten nykyisin. Koska nimellisarvo tavallisesti alitti pörssikurssin, osinkoprosentti näytti todellista tuottoa korkeammalta. Jotta osinkosummaa voitiin kasvattaa korottamatta osinkoprosenttia entisestään, yhtiöt nostivat osakkeiden lukumäärää osakeanneilla. Kun osakkeita oli annin jälkeen entistä enemmän, osingon kokonaissumma nousi, vaikka osakekohtainen osinko ja nimellinen osinkoprosentti pysyivät entisellään.<ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=Seppänen, Esko|Nimeke=Oy Suomi Ab|Vuosi=1974|Luku=Osakeannit|Sivu=138|Selite=|Julkaisupaikka=Helsinki|Julkaisija=Kansankulttuuri Oy|Isbn=951-615-75-6}}</ref>

 

 

Toistuvista osakeanneista johtuen osakkeiden kokonaistuotto kasvoi pelkkää osinkotuottoa suuremmaksi. Tämä hyödytti sijoittajia, ja osakeanteihin kannatti osallistua.<ref name="riihimaki" /> 1980-luvulla parhaiden yhtiöiden osakeannit olivat sijoittajan kannalta erityisen houkuttelevia: osakkeiden määrä lisääntyi, osinkoja tuli enemmän ja samaan aikaan vielä [[Pörssikurssi|pörssikurssikin]] nousi.<ref name="sinkko">{{Lehtiviite|Tekijä=Sinkko, Erkki|Otsikko=Osakesäästäjäksi|Julkaisu=Markat tuottamaan. Piensijoittajan opas|Ajankohta=1987|Julkaisupaikka=Helsinki|Julkaisija=Otava}}</ref> Sijoittajan kannalta osakeantien ongelmana oli se, että annin ajankohtaa ei voinut etukäteen tietää.<ref name="riihimaki">{{Kirjaviite|Tekijä=Riihimäki, Antti|Nimeke=Piensijoittajan niksikirja|Vuosi=1970|Sivu=|Julkaisupaikka=Helsinki|Julkaisija=WSOY|Isbn=}}</ref>