Ero sivun ”Asianajaja” versioiden välillä

Asianajajista annetun lain 11  §:n mukaan jos se, joka ei ole '''asianajaja''', käyttää itsestään asianajajan ammattinimitystä tai toimistostaan nimitystä [[asianajotoimisto]] taikka muutoin ilmoittaa ammattialansa siten, että hänen sen perusteella voidaan erheellisesti olettaa olevan yleisen asianajajayhdistyksen jäsen, rangaistakoon sakolla. Rangaistusvaatimuksen saa tehdä virallinen syyttäjä tai asianajajayhdistys.

Asianajajaksi pääsemisen edellytyksistä määrätään asianajajista annetun lain 3  §:ssä ja lain säännöstä täydentävässä Suomen Asianajajaliiton sääntöjen 5  §:ssä. Pätevyysvaatimuksissa on pääkohdittain kyse seuraavista jäseneksi hakijaa koskevista seikoista:

Koulutusvaatimus on ilmaistu laissa käytetyllä sanonnalla ”on suorittanut tuomarinvirkaa varten Suomessa säädetyt opinnäytteet”. Käytännössä vaatimus tarkoittaa ylemmän oikeudellisen korkeakoulututkinnon suorittamista. Vaaditusta taidosta ja käytännöllisestä kokemuksesta säädetään Suomen Asianajajaliiton sääntöjen 5  §:ssä, jonka mukaan hakijan on tullut saavuttaa asianajajan toimen harjoittamiseen tarvittava taito ja käytännöllistä kokemusta siinä toimimalla lakimiestutkinnon suoritettuaan ennen jäseneksi pääsyä vähintään neljän vuoden ajan oikeudenhoidon alalla tai siihen verrattavissa oikeustieteellistä koulutusta edellyttävissä toimissa tai tehtävissä, kuitenkin vähintään kaksi vuotta avustavana lakimiehenä (asianajotoimistossa), julkisena oikeusavustajana tai itsenäisenä asianajotehtävien hoitajana taikka muussa sellaisessa toimessa, jossa hän on vastaavassa määrin hoitanut asianajotehtäviä.

Asianajajan tulee noudattaa ''[[hyvä asianajajatapa|hyvää asianajajatapaa]]'' ja tunnollisesti ja rehellisesti täyttää hänelle uskotut tehtävät. Asianajotoiminnan perusperiaatteet, jotka ovat yleismaailmallisia, on sisällytetty "asianajajalakiin" eli ''lakiin asianajajista'' (5 luku 1&nbsp;§) ja Suomen asianajajaliiton sääntöihin (35 luku 1&nbsp;§).<ref name=":0">{{Kirjaviite|Nimeke = Oikeudenkäynnin perusteet|Julkaisija = Talentum|Tekijä = Antti Jokela|Sivut = 351-370|Vuosi = 2005|Julkaisupaikka = Helsinki|Isbn = 9789521409165}}</ref>

Yleisessä oikeudenkäyntilaissa on myös kaikkia asiamiehiä koskevat vaatimukset [[Rehellisyys|rehellisyydestä]] ja [[ahkeruus|ahkeruudesta]] tehtävien hoidossa ([https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1734/17340004000#L15P10 Oikeudenkäymiskaaren 15. luku 10&nbsp;§]).<ref name=":0" />

Asiakasvarojen erillään pitämisestä ja asianajajan toimen [[harjoittamiskielto|harjoittamiskiellosta]] yhtiössä muun kuin asianajajan kanssa tai [[Osakeyhtiö (Suomi)|osakeyhtiössä]] ilman asianajajayhdistyksen hallituksen lupaa (Laki asianajajista 5.2&nbsp;§). Suomen asianajajaliiton sääntöjen mukaan asianajajan täytyy pitää asianmukaisia tilejä ja luetteloita vastaanottamistaan tehtävistä ja suorittamistaan toimista.<ref name=":0" />

Asianajajalla on ''korostettu [[vaitiolovelvollisuus]]''. Tehtävässään tietoonsa saamaansa salaisuutta asianajaja ei saa luvattomasti ilmaista. Kyseessä voi olla yksityisen henkilön, perheen tai yrityksen salaisuus, esimerkiksi liikesalaisuus tai muu ammattisalaisuus (Laki asianajajista 5c.1 &nbsp;§).<ref name=":0" />

Salassapitovelvollisuuden rikkominen on [[Suomen rikoslaki|rikoslaissa]] tarkoitettu [[salassapitorikos]] tai -rikkomus.<ref name=":0" /> Salassapitorikoksesta voidaan rangaista sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.<ref name=":1">{{Verkkoviite|osoite = https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L38P1|nimeke = Rikoslain 38 luku 1 ja 2&nbsp;§ - Salassapitorikos ja -rikkomus|julkaisu = |julkaisija = Finlex|viitattu = |tekijä = |ajankohta = 1995}}</ref>