[[Kuva:Gebhard-leberecht-blucher.jpg|thumb|Preussilainen sotapäällikkö Gebhard Leberecht von Blücher.]]
'''Gebhard Leberecht von Blücher''' (s. [[16. joulukuuta]] [[1742]] [[Rostock]], [[Preussi]] – k. [[12. syyskuuta]] [[1819]] Krieblowitz, [[Preussi]]) oli Wahlstattin ruhtinas ja preussilainen sotapäällikkö, arvoltaan sotamarsalkka. Hänet muistetaan etenkin tärkeästä roolistaan [[Waterloo]]n taistelussa.
BlüchnerBlücher kunnostautui ratsuväen päällikkönä sodissa Ranskaa vastaan, ensin vallankumoussodissa [[1792]]–[[1802]] ja sen jälkeen [[Napoleonin sodat|Napoleonin sodissa]]. Preussin hävittyä Auerstedtin taistelun [[1806]] hän joutui antautumaan ranskalaisille. Kun laaja liittouma aloitti uuden sodan Napoleonia vastaan [[1813]], Blücher nimitettiin ensin Preussin armeijakunnan komentajaksi ja sitten preussilais-venäläisen Sleesian armeijan ylipäälliköksi. Hänen johdollaan Sleesian armeija voitti Katzbachin ja Möckernin taistelut ja oli auttamassa liittokunnan voittoon [[Leipzigin taistelu|Leipzigin kansaintaistelussa]].
Kun [[Napoleon]]in palasi Elbalta [[1815]] ja perusti ns. satapäiväisen keisarikuntansa, BlüchnerinBlücherin komentamat preussilaiset joukot kärsivät hänelle tappion Lignyssä. BlüchnerBlücher joukkoineen kuitenkin ehti ajoissa [[Arthur Wellesley|Wellingtonin herttuan]] avuksi [[Waterloon taistelu]]un, mikä käänsi taistelun kulun Napoleonin tappioksi. BlüchnerBlücher sai aktiivisuutensa ja rohkeutensa ansiosta sotilailta lempinimen ''Marschall Vorwärts'', "Marsalkka Eteenpäin".
