Ero sivun ”Sergio Osmeña” versioiden välillä

Osmeña kävi Colegio de San Juan de Letran -koulua Manilassa ja suoritti oikeustieteellisen tutkinnon katolisessa [[Santo Tomasin yliopisto]]ssa vuonna 1903. [[Filippiinien vallankumous|Filippiinien vallankumouksen]] aikana 1890-luvulla hän oli kansallismielisen ''El Nuevo Dia'' -sanomalehden toimittajana. Hänet nimitettiin vuonna 1904 [[Cebun provinssi]]n vt. kuvernööriksi, mistä hän siirtyi Cebun ja [[Negros Oriental]]in [[viskaali]]ksi. Vuonna 1906 Osmeña valittiin vaaleilla Cebun kuvernööriksi. Seuraavana vuonna hänet valittiin edustajaksi uuteen Filippiinien kansalliskokoukseen. Siellä hän perusti vaikutusvaltaiseksi muodostuneen [[Nationalistipuolue (Filippiinit)|nationalistipuolueen]] yhdessä [[Manuel L. Quezon]]in ja muiden kanssa.<ref name="EWB">[https://www.encyclopedia.com/people/history/philippines-history-biographies/sergio-osmena Sergio Osmeña] {{en}} ''Encyclopedia of World Biography'', Encyclopedia.com. Viitattu 25.2.2020.</ref><ref name="brit" /> Osmeña oli puolueen puheenjohtaja vuoteen 1921, jolloin Quezon tuli hänen tilalleen.<ref name="brit" /> Hän oli myös kansalliskokouksen ensimmäisenä puhemiehenä vuosina 1907–1916,<ref name="EWB" /> sen seuraajaksi perustetun [[Filippiinien edustajainhuone]]en ensimmäisenä puhemiehenä 1916–1923,<ref name="brit" /> Filippiinien valtioneuvoston varapuheenjohtajana vuosina 1918–1922<ref name="EWB" /> ja sen jälkeen [[Filippiinien senaatti|senaattorina]].<ref name="brit" />

Puoluetoveruudesta huolimatta Osmeña ja Quezon olivat pitkään poliittisia kilpailijoita, muttaja vuonnaheidän 1924keskinäinen hevihanpitonsa hallitsi Filippiinien politiikkaa usean vuosikymmenen ajan.<ref name="history">[https://www.britannica.com/place/Philippines/The-period-of-U-S-influence Philippines: History] {{en}} ''Encyclopædia Britannica''. Viitattu 26.2.2020.</ref> Vuonna 1924 yhdistivätheidän johtamansa ryhmäkunnat yhdistyivät uudeksi nationalistipuolueeksi (''Partido Nacionalista Consolidado'') voidakseen tehokkaammin vastustaa kenraalikuvernööri [[Leonard Wood]]in politiikkaa.<ref name="EWB" /> Osmeña ja [[Manuel Roxas]] matkustivat vuonna 1931 [[Washington (DC)|Washingtoniin]] tekemään Filippiinien itsenäisyyttä koskeneen toivomusaloitteen, jonka pohjalta [[Yhdysvaltain kongressi]] hyväksyi vuonna 1933 Hare–Hawes–Cutting Act -lain. Quezon vastusti lakia, koska se takasi [[Yhdysvallat|Yhdysvalloille]] pysyvän oikeuden sotilastukikohtiin Filippiineillä, joten Quezonin kannattajat estivät lain hyväksynnän Filippiinien kansalliskokouksessa. Seuraavana vuonna kaikki osapuolet hyväksyivät uuden [[Tydings–McDuffie Act]] -lain, jonka nojalla perustettiin itsehallinnollinen [[Filippiinien kansainyhteisö]] kymmenen vuoden siirtymäajaksi ennen täyttä itsenäisyyttä. Vuonna 1935 Quezon valittiin kansainyhteisön ensimmäiseksi presidentiksi ja Osmeña hänen varapresidentikseen.<ref name="EWB" /><ref name="brit" /> Osmeña oli myös kansanvalistusministerinä Quezonin hallituksessa.<ref name="EWB" />

[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] japanilaismiehityksen aikana Quezon ja Osmeña siirtyivät johtamaan pakolaishallitusta Washingtoniin. Osmeñasta tuli presidentti maanpaossa Quezonin kuoltua 1. elokuuta 1944.<ref name="EWB" /><ref name="brit" /> HänenSamaan valtansaaikaan [[José P. Laurel]] toimi Manilassa japanilaisten asettaman nukkevaltion presidenttinä.<ref name="history" /> Pakolaishallinnon valta Filippiineillä palautui sitä mukaan kun amerikkalaisjoukot [[Filippiinien taistelut (1944–1945)|valtasivat saaret takaisin]]. Osmeña ja hänen hallituksensa palasivat Manilaan helmikuussa 1945. Hän pyrki palauttamaan sotaa edeltäneen yhteiskuntajärjestyksen ja [[Feodalismi|puolifeodaalisen]] maanomistuksen sekä tuomitsemaan sota-ajan [[kollaboraattori]]t kansantuomioistuimessa.<ref name="EWB" /> Osmeña hävisi huhtikuun 1946 presidentinvaalit Roxasille, josta tuli itsenäisten Filippiinien ensimmäinen presidentti, kun itsenäisyys astui voimaan kaksi kuukautta myöhemmin.<ref name="EWB" /><ref name="brit" />