Ero sivun ”Enso-Gutzeit” versioiden välillä

26 merkkiä lisätty ,  5 kuukautta sitten
liimablankoja ajatusviivoja
(liimablankoja)
(liimablankoja ajatusviivoja)
== Valtionyhtiö Enso-Gutzeit ==
 
Alexander Gullichsen kuoli [[1917]] ja hänen seuraajakseen tuli norjalainen [[Herman Heiberg]]. Yhtiön omistuspohja muuttui, kun Suomen valtio osti lokakuussa [[1918]] 4 400 yhtiön osaketta sen norjalaisilta omistajilta ja hankki samalla itselleen osake-enemmistön yhtiössä. Enson johtajasta [[Sölve Thunström]]ista tuli yhtiön uusi toimitusjohtaja [[1921]]. Vuonna [[1924]] Suomen valtiolla oli jo 87 % prosenttia yhtiön osakkeista. Samana vuonna Thunströmin seuraajaksi tuli [[Väinö Kotilainen]], joka keskittyi ensi töikseen vähentämään yhtiön taloutta rasittaneiden lyhytaikaisten lainojen määrää. Yhtiön pääkonttori siirrettiin [[1925]] Ensoon ja [[1927]] yhtiön nimeksi tuli ''Enso-Gutzeit Osakeyhtiö'' kun aiemmin erilliset yhtiöt ''Aktiebolaget W. Gutzeit & Co.'' ja ''Enso Träsliperi Aktiebolaget'' sulautettiin yhteen. Vuotta aiemmin [[1926]] oli erillisenä yhtiönä siihen asti toiminut ''Aktiebolaget Pankakoski'' sulautettu W. Gutzeit-yhtiöön.
 
[[1919]] Gutzeit hankki Savonlinnassa toimineen lähes konkurssikypsän [[Oy Lypsyniemen Konepaja]]n, joka oli perustettu [[1917]] kilpailemaan Gutzeitin omistaman Laitaatsillan Konepajan kanssa. Oston jälkeen konepajaa laajennettiin ja se alkoi myöhemmin erikoistua selluloosatehtaiden tarvitsemien laitteistojen rakentamiseen. Kyseinen konepaja on toiminnassa vielä nykyäänkin. [[Andritz]] osti pajan vuonna 2000 ja vuonna 2004 se yhtiöitettiin nimellä [[Savonlinna Works Oy]], josta tuli Andritzin tytäryhtiö.
[[1963]] Enso-Gutzeit laajensi toimintaansa ulkomaille kun se hankki vähemmistöosuuden [[Alankomaat|hollanti]]laisesta [[Roermondin paperitehdas| Roermondin paperitehtaasta]]. Tehdas siirtyi kokonaisuudessaan Enso-Gutzeitille [[1965]]. Tämä hankinta ei kuitenkaan osoittautunut onnistuneeksi ja tehdas myytiin takaisin hollantilaisille [[1972]]. [[1968]] Enso-Gutzeit oli mukana vähemmistöosakkaana yhdessä Tampella Oy:n kanssa [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] [[Louisiana]]ssa tuotannon aloittaneessa ''Pineville Kraft Corporationin'' omistamassa selluloosa- ja päällyskartonkitehtaassa. Tämäkin omistusosuus myytiin myöhemmin pois.
 
Merkittävin Enso-Gutzeitin 1960-luvun ulkomaisista hankkeista oli [[Kanada]]n länsirannikolle [[Kitimati]]in [[Brittiläinen Kolumbia|Brittiläiseen Kolumbiaan]] [[1965]] perustettu ''Eurocan Pulp & Paper Co. Ltd''. jonka toiminta alkoi [[1970]]–[[1971]]. Tässä yrityksessä Enso-Gutzeitilla oli aluksi 50 % prosentin osuus; muut osakkaat olivat Tampella (25 %) ja [[Kymmene]] (25 %). Eurocanin [[Kitimat]]issa sijainneisiin tuotantolaitoksiin kuului saha, sulfaattiselluloosatehdas sekä voimapaperi- ja päällyskartonkitehdas. Eurocanilla oli vuosia taloudellisia vaikeuksia ja osakkaista Tampella vetäytyi myyden osuutensa Kymmene Oy:lle, joka puolestaan myi osuutensa [[1979]] Ensolle. Enso-Gutzeit solmi [[1980]] yhteistyösopimuksen kanadalaisen ''West Fraser Timber Co. Ltd''. yhtiön kanssa mutta kesti vielä vuosia ennen kuin Eurocan alkoi tuottaa voittoa. Enso-Gutzeit myi pois osuutensa Eurocanista [[1994]].
 
Enso-Gutzeitilla oli näiden hankkeiden lisäksi myöhemmin tuotantotoimintaa [[Barbados|Barbadoksella]], [[Ranska]]ssa, [[Englanti|Englannissa]], Hollannissa ja [[Indonesia]]ssa ja tämän ohella myös myyntikonttorien verkosto ympäri maailmaa.
Kun Pentti Halle jäi eläkkeelle [[1972]] hänen seuraajakseen oli tarkoitus tulla varatoimitusjohtaja [[Aarne Hildén]]. Lopulta kuitenkin poliittiset tekijät tulivat mukaan ja uudeksi pääjohtajaksi tuli [[Olavi J. Mattila]] joka oli myös [[Valmet|Valmet Oy]]:n pääjohtaja. Enso-Gutzeitin toimitusjohtajaksi tuli [[Pentti Salmi (vuorineuvos)|Pentti Salmi]] josta tuli sitten [[1983]] pääjohtaja Mattilan jäätyä eläkkeelle.
 
1970-luvulla Enso-Gutzeit hankki omistukseensa ''Oy Heinolan Faneritehdas''-yhtiön [[1975]] ja ''Pitkäpuu Oy'':n [[1979]]. Yhtiön Kotkan tehtaita uusittiin [[1979]]-[[1981]] ja Kaukopään tehtailla käynnistyi 8. paperikone [[1982]].
 
== Yrityskauppoja 1980- ja 1990-luvulla ==
[[1986]] Enso-Gutzeit osti [[Ahlström|A. Ahlström Osakeyhtiön]] [[Varkaus (kaupunki)|Varkauden]] tehtaat joihin kuului saha sekä vaneri-, selluloosa- ja paperitehtaat. Samalla Enso-Gutzeitin omistama Savonlinnassa sijainnut Lypsyniemen Konepaja siirtyi Ahlströmin haltuun. Enso-Gutzeit edeltäjä W.Gutzeit & Co oli jo [[1909]] aikonut ostaa Varkauden tehtaat ne silloin omistaneelta viipurilaiselta ''[[Paul Wahl]] & Co''-yhtiöltä mutta A. Ahlström ehti tehdä kaupat sillä välin kun Gutzeitin silloinen toimitusjohtaja Alex Gullichsen vasta harkitsi ostoa. Muita vuonna [[1986]] ostettuja yrityksiä olivat [[Tervakoski Oy]], ''Kiteen Saha Oy'' ja pakkausalalla toiminut ''Pakkaus-Piste Oy''.
 
Enso-Gutzeit myi [[1990]] kuitulevy- ja vanerituotantonsa Kymmene-yhtiön tytäryhtiölle [[Schauman Wood|Schauman Wood Oy]]:lle ja [[1993]] ostettiin [[Tampella|Tampella Oy:n]] metsä- ja pakkausteollisuus. [[1989]] Enso-Gutzeit perusti yhdessä neuvostoliittolaisten kanssa ''Enocell Oy'' -nimisen yhteisyrityksen, josta Enso omisti 80 % prosenttia. Tämän yhtiön haltuun siirtyi [[Uimaharju]]n sulfaattiselluloosatehdas joka käynnistyi uudelleenrakennettuna [[1992]]. Tehdas hankki suurimman osan käyttämästään raakapuusta Venäjän puolelta. Toinen Enson yhteisyritys oli [[Karjalan tasavalta]]an perustettu ''Ladenso''.
 
Enso-Gutzeitin muihin ulkomaisiin hankkeisiin näinä vuosina kuului vuonna [[1994]] [[Saksa]]ssa toimintansa aloittanut, ''Sachsen Papier Eilenburg GmbH'' nimisen tytäryhtiön omistama, [[kierrätyspaperi]]a käyttävä sanomalehtipaperitehdas lähellä [[Leipzig]]ia. Vuonna [[1989]] Enso-Gutzeit oli ostanut hollantilaisen ''Berghuizer Papierfabriek N.V.'' yhtiön jolla oli paperitehdas ''Wapenveldissä'' Hollannissa sekä [[1990]] ranskalaisen yhtiön ''Papeteries R. Soustre & Fils S.A''.
 
Vuonna [[1996]] Enso-Gutzeitin haltuun siirtyi valtionyhtiö [[Veitsiluoto|Veitsiluoto Oy]] ja tämän jälkeen Enso-Gutzeit oli jonkin aikaa Suomen suurin metsäteollisuusyhtiö kunnes [[UPM-Kymmene]] -konserni muodostettiin. Tässä yhteydessä Enso-Gutzeitin nimeksi muuttui ''Enso Oyj''. Suomen valtiolla oli edelleen 60 % prosentin omistusosuus yhtiössä. Viimeksi Enso hankki omistukseensa saksalaisen sanoma- ja aikakauslehtipaperin valmistajan ''E. Holtzmann & Cie AG'':n siten että [[1997]] Enso osti 50,4 % prosenttia sen osakkeista ja 1998 loput osakkeista. Tämän kaupan jälkeen Enso oli UPM-Kymmenen jälkeen Euroopan toiseksi suurin metsäteollisuusyhtiö.
 
== Logistiikka ==
 
==Metsäosaston laivasto-osasto==
Vuonna 1920 perustettiin Saimaan vesistöä varten erityinen metsäosaston alainen laivasto-osasto, jonka tehtävänä oli kaikki puunkuljetus Saimaalla. Osaston pääpaikaksi tuli Laitaatsilta. Toiminnan johtajana oli liikennepäällikkö, jonka konttorissa oli kymmenkunta henkeä. Laivasto-osaston ensimmäisenä päällikkönä toimi vuosina 1920-19471920–1947 insinööri Hugo Lakomaa. Suoraan metsäosaston alaisuuteen jäivät Pielisellä, Nuorajärvellä ja Koitereella sekä Puulavedellä ja Iisvedellä toimivat laivat. Tavallisimmin näillä järvillä oli yhdestä kolmeen hinaajaa tai varppauslaivaa ja joukko lotjia. Päijänteellä yhtiöllä oli kaksi hinaajaa ja kymmenkunta lotjaa ja sen ohella vuokrattuja hinaajia käytettiin tilapäisesti lauttojen kuljettamiseen. Kymijoessa uitto oli edelleen Kymin uittoyhdistyksen hoidossa. Epäsuorasti yhtiö oli vielä omaa aluskantaansa suurempi laivanvarustaja Pohjois-Karjalan ja Savon uittoyhdistysten osuuksien johdosta.
 
Laivasto-osaston perustamisen yhteydessä eräiden Saimaan alusten nimiä muutettiin yhtenäisyyden aikaansaamiseksi. Hinaajien nimissä ei tehty suurempaa muutosta, vaan vanhojen hinaajien nimet pysyivät suurelta osin samoina. Laivasto-osaston aikana yhtiön uusille ja uusituille hinaajille oli tapana antaa edelleen yhtiön johtohenkilöiden, metsä- ja laivasto-osaston toiminnassa mukana olleiden henkilöiden nimiä tai tuotantolaitosten tai paikkojen nimiä. Tervahöyryjen ja lotjien nimet muutettiin vuonna 1921. Tervahöyryille annettiin o-kirjaimeen päättyvät viisikirjaimiset miesten nimet, kuten Teuvo, Romeo ja Mikko. Lotjille annettiin naisten nimiä: rahtilotjille viisikirjaimiset a-päätteiset, esim. Elina, Lahja, Tekla, kettinkilotjille viisikirjaimiset i-päätteiset, esim. Helmi, Helvi, Katri. Asuntolotjien nimet muutettiin seitsenkirjaimisiksi a-päätteisiksi, esim. Rosalia, Natalia ja Eulalia. Yhtiön alusten nimet vastasivat, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, yleistä käytäntöä, jonka mukaan voima‑alukset saivat miesten nimet. Perässä kulkijoille, lotjille, annettiin naisten nimiä.
 
== Stora Enso syntyy ==
Kesäkuussa [[1998]] Enso Oyj:n ja ruotsalaisen metsäteollisuusyhtiö [[Stora|Stora AB]]:n johtokunnat sopivat yhtiöiden sulauttamisesta. Sulautuminen toteutui saman vuoden joulukuussa siten että Enso Oyj muutti nimensä [[Stora Enso|Stora Enso Oyj]]:ksi ja Stora AB:stä tuli sen tytäryhtiö. Uuden yhtiön pääkonttori sijaitsi Helsingissä ja sen johtoon nousi Ensoa johtanut [[Jukka Härmälä]]. Uudesta yhtiöstä omistivat Suomen valtio ja [[Wallenberg (suku)|Wallenbergin]] suvun hallitsema [[Investor]] AB kumpikin 24,1 % prosenttia. Stora Enso oli syntyessään Euroopan suurin metsäteollisuusyhtiö ja se keskittyi sanoma-, aikakauslehti- ja hienopaperin sekä pakkauskartonkien tuotantoon.
 
==Kirjallisuutta==