Ero sivun ”Israel” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Pakolaisongelman synty: stilisointi (tautofonia pois) |
→Pakolaisongelman synty: stilisointi |
||
Rivi 120:
=== Pakolaisongelman synty ===
{{Pääartikkeli|[[Palestiinan pakolaisuus]]}}
Palestiinan 1,3 miljoonasta arabista noin 700 000 –750 000 eli runsas puolet pakeni tai karkotettiin ''(al-nakba)'' YK:n ja brittien arvion mukaan.<ref>Juusola, 2014, 73</ref><ref name="Yliopisto12/2011">{{Lehtiviite | Tekijä = Purje Henri| Otsikko = Palestiinan vaiettu tuho | Julkaisu = Yliopisto | Vuosi = 2011| Vuosikerta = 59| Numero = 12/2011| Sivut = 32-34|Julkaisija = Helsingin yliopisto| Selite= | Tunniste= {{ISSN|0355-6328}}| }}</ref> Heti sodan jälkeen pakolaisongelma nostettiin propagandataistelun välineeksi. Asiasta on sen jälkeen ollut vastakkain kaksi erilaista näkemystä. Arabitulkinnan mukaan lähtijät karkotettiin sionistien alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Tästä ei kuitenkaan ole
Ensimmäinen pakolaisaalto alkoi jo loppuvuodesta 1947, jolloin sisällissota oli käynnissä. Lähtijöiden joukossa oli kaupunkien yläluokkaa ja Israelille kaavaillun rannikkoalueen kyläläisiä. Massapako alkoi huhtikuussa 1948, kun juutalaisten sodankäynti muuttui hyökkääväksi ja arabijoukot alkoivat vetäytyä. Vaikka kyläläiset pakenivat yleensä itse rintamataistelujen alta, paikoilleen jääneitäkin ajettiin pois ja tyhjentyneitä kyliä hävitettiin.<ref>Juusola, 2014, 74–75</ref> Juutalaisten asenne arabeja kohtaan koveni arabimaiden hyökättyä Israeliin. Syinä olivat sekä pelko että kostonhalu mutta myös näköalan avautuminen puhtaasti juutalaisesta valtiosta.<ref>Juusola, 2014, 75–76</ref> Suurimmassa yksittäisessä karkotuksessa Lyddan ja Ramlen kaupungeista karkotettiin heinäkuussa 1948 yhteensä 60 000 asukasta.<ref>Juusola, 2014, 76</ref> Kesästä 1948 lähtien pakolaisten paluu pyrittiin estämään, mutta siitä huolimatta se ilmeisesti onnistui kymmenille tuhansille arabeille.
Rivi 126:
Kansainväliset vaatimukset pakolaisten paluun sallimiselle kiteytyivät vuonna 1948 YK:n päätöslausumaan 194, jonka mukaan paluuoikeus tulee antaa niille pakolaisille, jotka haluavat "elää rauhassa naapureidensa kanssa".<ref>Juusola, 2014, 77</ref> Kesällä 1949 Israel olikin valmis ottamaan vastaan 70 000 pakolaista, mutta ei enempää. Sionistiselle liikkeelle arabiväestön siirtäminen pois oli tärkeä tavoite juutalaisenemmistöisen valtion luomiseksi. Muussa tapauksessa uhkana olisi ollut laaja juutalaisille vihamielinen arabiväestö. Vielä 1920–1940 -luvuilla laajat väestönsiirrot olivat olleet Euroopassakin tavallisia ja hyväksyttyjä.<ref>Juusola, 2014, 78</ref> Esimerkiksi 12–14 miljoonaa saksalaista karkotettiin Itä-Euroopasta suurvaltojen hyväksyessä siirrot.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000004047790.html|nimeke=Suurvallat hyväksyivät "väestönsiirrot"|tekijä=Kaija Virta|julkaisu=Helsingin Sanomat. Ulkomaat. Tausta|ajankohta=24.4.2002|julkaisija=|viitattu=}}</ref>
Näihin päiviin asti jatkuneen Lähi-idän kriisin vuoksi on [[Palestiinan pakolaisuus|pakolaiskysymys]] edelleen ratkaisematta. Sitä on alkanut myös monimutkaistaa 1960-luvulla kehittynyt ajatus palestiinalaisesta identiteetistä eli Palestiinassa asuvasta arabikansallisuudesta. Vielä ennen Israelin itsenäisyyssotaa Palestiinan arabit olivat torjuneet tällaisen identiteetin ja pitäneet itseään syyrialaisina, kuten asia oli ollut Osmanien valtakunnassa.<ref>Spencer, 2019, 90–91</ref> Jordanian hallitsijat taas pitivät Palestiinaa pelkästään Jordanian länsiosana.<ref>Spencer, 2019, 95</ref>
=== Israelin valtio ===
| |||