Versio 22. tammikuuta 2020 kello 10.03 muokkaa Jni (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, ylläpitäjät 22 384 muokkausta p →‎Syyt: lll ← Vanhempi muutos		Versio 24. helmikuuta 2020 kello 07.01 muokkaa kumoa Putsari (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 30 844 muokkausta prosenttia Uudempi muutos →
Rivi 1: '''Hypokalemia''' tarkoittaa epänormaalin alhaista [[kalium]]pitoisuutta veressä. Aikuisilla ihmisillä hypokalemiana voidaan pitää tilaa, jossa kaliumia on alle 3.4 [[millimooli]]a per litra [[veriseerumi]]a (mmol/l) eli alle 13.3 [[milligramma]]a per desilitra (mg/dl). Aikuisilla normaali seerumin kaliumpitoisuus on noin 3.5–5.0 mmol/l (13.7–19.5 mg/dl).<ref name=a>{{Lehtiviite\|Tekijä=E Kardalas et al\|Otsikko=Hypokalemia: a clinical update\|Julkaisu=Endocrine Connections\|Ajankohta=2018\|Vuosikerta=7\|Numero=4\|Sivut=R135–R146\|Julkaisija=\|Pmid=29540487\|Doi=10.1530/EC-18-0109\|Issn=2049-3614\|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5881435/}}</ref> Lievä hypokalemia usein oireeton. Vakavan hypokalemian (kaliumpitoisuus seerumissa on alle 2.5  mmol/l) oireina voi olla lihasheikkous, [[krampit]], [[ummetus]], [[rytmihäiriö]], [[rabdomyolyysi]], [[sydänhalvaus]] tai hengityskatko.<ref name=a/> [[Diureetit]] eräitä yleisimpiä hypokalemian aiheuttajia, vaikka monia muitakin syitä on. Noin 80% prosenttia diureetteja käyttävistä alkaa potea lievää hypokalemiaa. Noin 20% prosenttia sairaalapotilaista potee hypokalemiaa, mutta vain noin 4–5~~%:lla~~ prosentilla se on terveyden kannalta merkittävää.<ref name=a/> ==Oireet== Rivi 25: ==Hoito== Hypokalemian hoitoon kuuluvat kaliumin menetyksen esto, menetetyn määrän palauttaminen kaliumlisin ja hypokalemiaa aiheuttavan tekijän poisto tai parantaminen. Lievän tai keskivakavan hypokalemian (2.5–3.5 mmol/l kaliumia [[veriseerumi]]ssa) korjaamiseen voivat riittää suun kautta annetut kaliumlisät. Ainakin vakavan hypokalemian (alle 2.5 mmol/l) korjaaminen voi vaatia kaliumia sisältävän [[infuusio]]n ja tämän antamisen jälkeen tulee seurata muun muassa potilaan sydänkäyrää ja seerumin kaliumpitoisuuksia tulee mitata. 1 mmol/l kaliumpitoisuuden lasku seerumissa vastaa noin 200–400 mmol (~~780–1560~~ 780–1 560 g) kaliumin menetystä. [[Munuaisten vajaatoiminta]]a potevilla liian nopeasti annetut kaliumlisät voivat kuitenkin kohottaa veren kaliumpitoisuuksia liikaa (katso [[hyperkalemia]]).<ref name=a/> Jos potilaan sairashistoriasta, lääkityksestä tai oireista ei ilmene selkeää syytä hypokalemialle, voidaan virtsaan erittyvän kaliumpitoisuuden avulla määrittää, että onko syy kaliumin menetykselle esimerkiksi ruuansulatuselimisto- tai munuaisperäinen. Suuri virtsan kaliumpitoisuus kertoo munuaisperäisestä ongelmasta, jolloin voidaan mitata [[verenpaine]]. Korkea verenpaine voi kertoa hormoniperäisestä syystä, jolloin voidaan mitata vaikkapa [[aldosteroni]]n ja [[reniini]]n pitoisuuksia verestä. Korkea aldosteronipitoisuus voi kertoa esimerkiksi [[Primäärinen hyperaldosteronismi\|primäärisestä hyperaldosteronismista]], jonka syy voidaan määrittää tarkemmin muilla keinoin ja hoitaa sopivalla tavalla.<ref name=a/>

Ero sivun ”Hypokalemia” versioiden välillä