Ero sivun ”Eino Kaila” versioiden välillä

1910- ja 1920-luvuilla Kaila toimi ahkerana filosofisena kirjoittajana ja osallistui [[Suomen filosofinen yhdistys|Suomen filosofisen yhdistyksen]] toimintaan. [[Promootio|Tohtorinpromootion]] Kaila sai vuonna 1919. Samalla hänet nimitettiin yliopiston psykologian dosentiksi.<ref name="Niiniluoto-1990-9-17"/>

 

 

[[Wien]] nousi [[positivismi]]n keskukseksi 1900-luvun alusta lähtien. [[Moritz Schlick]]in ympärille kerääntyneet filosofit muodostivat niin kutsutun [[Wienin piiri]]n vuonna 1929. Kaila oli päätynyt omalla [[Verifikationistinen merkitysteoria|verifikaatioperiaatteellaan]] lähelle Schlickin verifikaatioperiaatetta, ja erotti piirin tavoin tieteen ja [[Metafysiikka|metafysiikan]] tiukasti toisistaan. Kaila kutsui omaa käsitystään ”[[Looginen empirismi|loogiseksi empirismiksi]]” jo vuonna 1926, ja kutsui Wienin piirin ohjelmaa ”loogiseksi uuspositivismiksi”.<ref name="Niiniluoto-1990-25-30">Niiniluoto 1990, s. 25–30.</ref>

Kailan aloitteesta psykologia sai oman professuurin Helsingin yliopistoon 1951. Oppituolin ensimmäinen haltija oli [[Kai von Fieandt]]. Kailan oppilaista psykologian professoreiksi nimitettiin myös [[Arvo Lehtovaara]], [[Ohto Oksala]], [[Kullervo Rainio]] ja [[Martti Takala]].<ref name="logos"/> Kailan ruotsiksi käännetty teos ''Persoonallisuus'' teki vaikutuksen muun muassa elokuvaohjaaja [[Ingmar Bergman]]iin.<ref name="calendar"/>

 

 

Kailan teoksista on julkaistu uusintapainoksia ja valikoimia. Kailan tutkimuksia koskeva akateeminen konferenssi pidettiin 1990 ja artikkelikokoelma ilmestyi 1992. Niiniluoto on Kailan ''Valittujen teosten'' johdantoluvuissa kuvannut Kailan tieteellistä kehitystä ja [[Mikko Salmela]] on käsitellyt Kailan ajattelua väitöskirjassaan ''Suomalaisen kulttuurifilosofian vuosisata''. Kailan elämäkertakirjaa tai koottuja teoksia ei kuitenkaan ole julkaistu.<ref name="Lagerspetz_37" />