[[Suomen vesilaki (1961)|Suomen vanhan vesilain]] mukaan virtaavan veden virtavesistöä pidettiin jokena, jos siinä vuoden vähävetistä aikaa lukuun ottamatta voitiin kulkea soutamalla, mikäli koski tai kari ei ollut esteenä. Virtavesi, jossa keskivirtaama oli vähintään kaksi kuutiometriä sekunnissa, katsottiin kuitenkin aina joeksi. Jokea vähäisempi virtavesi oli puro.<ref name=vesilaki_1961/>
Uusi, vuonna 2012 voimaan tullut [[Suomen vesilaki (2011)|vesilaki]] määrittelee joen eri tavalla kuin ennen. Uudessa laissa joella tarkoitetaan virtavesiä, joiden valuma-alue on vähintään sata [[neliökilometri]]ä. Käytännössä jotkut purot muuttuivat nyt joiksi. Purolla tarkoitetaan jokea pienempiä virtavesiä, joiden valuma-alueen pinta-ala jää alle sataan neliökilometriin. Jos valuma-alueen pinta-ala jää alle 10 neliökilometriin eikä siinä virtaa jatkuvasti vettä eikä siinä kulje merkittävästi kalaa, on se silloin noro. Jos joku noron määritelmistä ei päde, so on kuitenkinse silloin puro. Uusi laki muuttaa jotkin norot puroiksi. Laki ei määrittele ojaa tai muuta kaivettua uomaa mitenkään, mutta laissa ojituksella tarkoitetaan maan, noron ja puron kaivamista vedenvirtaamisenveden virtaamisen turvaamiseksi. Luontaisiin virtavesiin kajoaminen on luvanvaraista ja samoin merkittävä maaperän ojitus,. muttaVaikka uusinoro lakiei jättääolekaan norotuuden lain soveltamisenmukaan ulkopuolellevesistö, voidaan sitä suojella [[luontotyyppi|vesiluontotyyppinä]].<ref name=vesilaki_2011/><ref name=valpasvuo/><ref name=kemppainen/><ref name=tolonen_13/>
