Ero sivun ”Johannes Karhapää” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hylättiin ensimmäinen tekstimuutos (tehnyt 84.253.249.185), joka tehtiin versioon 18403565, jonka on tehnyt Risukarhi; lähteen mukaan kuoli 7. maaliskuuta |
→Toiminta kansanvalistajana: Oikaisuja: runsaasti virheellistä tietoa ja keinotekoisia yhteyksiä faktojen ja fiktiivinarratiivin välillä. Erittäin puutteellinen aikalaisilmapiirin ja tutkimuslähteiden tietämys. Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
Rivi 38:
===Toiminta kansanvalistajana===
Karhapää omaksui jo lapsena vahvan ortodoksisen uskon ja oli mukana [[Pyhäin Sergein ja Hermanin veljeskunta|Pyhäin Sergein ja Hermanin veljeskunnan]] paikallisen nuorisoyhdistyksen toiminnassa. Vuonna 1889 voimaan tulleen [[Eriuskolaislaki|eriuskolaislain]] myötä [[Sortavalan Evankelinen Seura]] oli vuosisadan vaihteessa aloittanut [[Karjala]]ssa kiivaan [[Suomen evankelis-luterilainen kirkko|luterilaistamiskampanjan]], jonka vastavoimaksi perustettiin [[Aunus|Aunuksessa]] vuonna 1907 [[Karjalan veljeskunta]]. Sen alkuperäisenä tarkoituksena oli tehdä voimakasta [[sisälähetys]]työtä, mutta kenraalikuvernööri [[F. A. Seyn]]in hallintokaudella 1909–1917 Karjalan veljeskunta valjastettiin myös [[Venäläistäminen|venäläistämisen]] asialle.<ref name=keinonen>Keinonen, Mikko: ''Oikeauskoisen nousu ja tuho''. Karlik Films, 2008. Viitattu 9.9.2016.</ref>▼
HUOM: Artikkeli on vahvasti puutteellinen, sekoittaa termejä ja vuosilukuja ja tulkinnallista elämänkertanarraatiota. Lisäksi kirjoitelma luo keinotekoisia yhteyksiä sellaisille tapahtumille (mm. eriuskovaislaki 1889, jonka tulkinta on täysin virheellinen), joita ei tutkimuksien mukaan ole olemassa. Terminologia on myös horjuvaa ja yhdistykset sekoittuvat keskenään.
Myös Karhapää huolestui kotiseudulleen leviävästä luterilaisesta lähetystyöstä ja lähestyi vuonna 1906 arkkipiispa [[Sergei (patriarkka)|Sergeitä]] kirjeellä. Hän pyysi tältä apua ortodoksisuuden vahvistamiseen ja muun muassa toivoi Sonkajanrantaan omaa ortodoksista kansakoulua.<ref name=keinonen/> Karhapään toiminnan tuloksena Sonkajanrantaan perustettiin Oikeauskoiskirkollinen seura, joka toimi Pyhien Sergein ja Hermanin Veljeskunnan alaosastona. Arkkipiispa antoi hänelle siunauksensa perustaa ortodoksisen kirkkokoulun yhteistyössä vuonna 1907 perustetun Karjalan Veljeskunnan kanssa. Seuraavana vuonna Sonkajanrantaan rakennettiin veljeskunnan tuella vuonna 1908 ortodoksinen koulu ja koulutalo, jossa opetuskielenä oli [[suomen kieli|suomi]]. Se laajeni vuoteen 1911 mennessä neljäluokkaiseksi. Köyhillä ja kauempaa saapuvilla oppilailla oli mahdollisuus asua ja ruokailla koululla, ja siellä järjestettiin opetus-, valistus- ja juhlatilaisuuksia myös aikuisväestölle.<ref name =ort.fi />▼
Karjalan veljeskunnan ns. alkeiskansakoulut noudattivat Karjalan Veljeskunnan ja Venäjän kansaanvalistusministeriön opetussuunnitelmaa ja tuntijakoa, mutta opetuskielenä oli Suomen suuriruhtinaskunnan Ilomantsissa suomi. Muissa Suomen alueen kansanvalistusminsityeriön kouluissa opetuskielenä oli venäjä, mutta myös muita kieliä opetettiin. Kansanvalistusministeriön kouluissa oli Venäjän kirkon p. synodin yliprokuraattorin kansallistamsikampanjan seurauksena kaikkiaan yli 3 miljoonaa oppilasta Venäjän kesiarikunnan eri raja-alueilla. Veljeskunnan alkeiskouluissa opetettiin venäjää, kirkkoslaavia ja kirkkolaulua, matematiikkaa ja mm. käsitöitä.
Vastoin artikkelin antamaa kuvaa Karjalan veljeskunnan kouluissa oli myös useita suomalaisia ja luterilaisia oppilaita, koska opintososiaaliset edut olivat paremmat (ks. Hämynen (1995: Suomalaiset, venäläiset, rajakarjalaiset; Loima (1999), Esipaimen Siunaa; Merikoski 1939, Taistelua Karjalasta; Hämynen 1995, Suomalaistajat, venäläistäjät ja rajakarjalaiset,Joensuun korkeakoulu, Loima (2001): Muukalaisina Suomessa, Yliopistopaini, Helsinki; Loima (2004): Nationalism and the Orthodox Church in Finland, in J. Loima (ed.) Nationalism and Orthoxdoxy. Two thematic studien on Nationalism and Orthodox Church, University of Helsinki; Pospelovski (1995): Russkaja Pravoslavnaja Tserkov v XX veke, Moskva: Svjateishij Synod (1893): Pravoslavnaja Tserkov v Finljandii, SPB.
▲Karhapää omaksui jo lapsena vahvan ortodoksisen uskon ja oli mukana [[Pyhäin Sergein ja Hermanin veljeskunta|Pyhäin Sergein ja Hermanin veljeskunnan]] paikallisen nuorisoyhdistyksen toiminnassa.
Karhapää toimi myös sisälähetystyössä Pyhäin Sergein ja Hermanin veljeskunnan nimissä Ilomantsissa ja katekeettana [[Karjalan Veljeskunta|Karjalan Veljeskunnan]] alaisuudessa, kierrellen [[Valamon luostari]]n pappismunkki Isaakin kanssa myymässä painokuvia ja kirjallisuutta sekä pitämässä suosittuja hengellisiä tilaisuuksia, ja vuonna 1914 [[Viipurin hengellinen konsistorio]] nimitti itseoppineen Karhapään valtion kustantamaan uskonnonopettajan virkaan, jossa hänen toimialueenaan oli koko silloisen [[Kuopion lääni]]n alue.<ref name =ort.fi /> Karhapään toiminta oli aktiivisimmillaan [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] alkamisen jälkeen vuodesta 1914 lähtien. Samalla vihamiesten määrä kuitenkin lisääntyi, ja hänet leimattiin tsaarivallan kätyriksi ja jopa Venäjän salaisen poliisin vakoojaksi.<ref name=keinonen/>▼
▲Myös Karhapää huolestui kotiseudulleen leviävästä luterilaisesta lähetystyöstä ja lähestyi vuonna 1906 arkkipiispa [[Sergei (patriarkka)|Sergeitä]] kirjeellä. Hän pyysi tältä apua ortodoksisuuden vahvistamiseen ja muun muassa toivoi Sonkajanrantaan omaa ortodoksista kansakoulua.<ref name=keinonen/> Karhapään
▲Karhapää toimi myös sisälähetystyössä (? po.kirkon palveluksessa Pyhäin Sergein ja Hermanin veljeskunnan nimissä Ilomantsissa ja katekeettana (?) [[Karjalan Veljeskunta|Karjalan Veljeskunnan]] alaisuudessa, kierrellen [[Valamon luostari]]n pappismunkki Isaakin kanssa myymässä painokuvia ja kirjallisuutta sekä pitämässä suosittuja hengellisiä tilaisuuksia, ja vuonna 1914 [[Viipurin hengellinen konsistorio]] nimitti itseoppineen Karhapään valtion kustantamaan uskonnonopettajan virkaan, jossa hänen toimialueenaan oli koko silloisen [[Kuopion lääni]]n alue. Karhapää työskenteli Venäjän kansanvalistusministeriön nimeämän koulutarkastaja Grigori Svetlovkij'n (Terijoen kirkkoherra) alaisuudessa.<ref name =ort.fi /> Karhapään toiminta oli aktiivisimmillaan [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] alkamisen jälkeen vuodesta 1914 lähtien. Samalla vihamiesten määrä kuitenkin lisääntyi, ja hänet leimattiin tsaarivallan kätyriksi ja jopa Venäjän salaisen poliisin vakoojaksi.<ref name=keinonen/>
Sonkajanrannan koulun tilanne vaikeutui, kun sitä tukenut [[Sortavalan piispa|apulaispiispa]] [[Kiprian (apulaispiispa)|Kiprian]] kuoli ja Karjalan veljeskunnan työ lamaantui. Seuraavana vuonna kuitenkin pietarilainen kauppias Nesterov lahjoitti 10 000 ruplaa koulun tarpeita varten ja kirkon rakentamiseksi samaan yhteyteen. Kirkko vihittiin syksyllä 1915 ja pyhitettiin profeetta [[Pyhän Hannan kirkko|Hanna]]n muistolle. Kirkon piirustukset laati Valamon luostarin munkki Gennadi.<ref name =ort.fi /> Se ei kuitenkaan ollut alueella toimineen [[Ilomantsin ortodoksinen seurakunta|Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan]], vaan nimenomaan Karjalan veljeskunnan kirkko.<ref name=keinonen/>
Karhapään osuus koulu- ja kirkkohankkeissa oli merkittävä, ja hänelle myönnettiin esimerkillisen kirkollisen ja sivistyksellisen toimintansa vuoksi lukuisia huomionosoituksia, kuten Kasjalan veljeskunnan ansiomerkki. Hänestä kuitenkin myös levitettiin uusia ilkeämielisiä huhuja, ja paikallisten [[Fennomania|fennomaanien]] keskuudessa hänen toimintansa herätti vihaa, kun Karhapäätä pidettiin ”ryssän uskon” levittäjänä.<ref name=keinonen/> Erityistä närää herätti se, että hän oli vuonna 1912 vastaanottanut kotonaan yksityisesti [[Suomen kenraalikuvernööri|kenraalikuvernööri]] [[Franz Albert Seyn|Frans Seynin]]. Vierailun yhteydessä Seyn oli kehottanut Karhapäätä anomaan valtiovallalta varoja kunnollisen tien rakentamiseksi kylälle. Venäjän vallankumouksen jälkeen 1917 venäläistämiskouluina pidetyt
===Vaikeuksissa 1910-luvulla===
| |||