Ero sivun ”Antisemitismi” versioiden välillä

2 797 merkkiä lisätty ,  1 kuukausi sitten
→‎Islamilainen antisemitismi: Muhammedia koskeva kohta korvattu uudella
p (noin se kirjan nimi tosiaan taidetaankin kirjoittaa, korjataan myös toisessa kohdassa)
(→‎Islamilainen antisemitismi: Muhammedia koskeva kohta korvattu uudella)
 
=== Islamilainen antisemitismi ===
Islamiin kuuluva juutalaisvastaisuus tulee ilmi 800-luvulla julkaistusta islamilaisesta kirjallisuudesta, joka pyhien kirjoitusten eli [[Koraani]]<nowiki/>n ja tärkeiden [[Kutub al-Sittah|''hadith'' -kokoelmien]] lisäksi sisälsi profeetta Muhammedin elämäkertoja sekä muita suulliseen tarinaperinteeseen nojautuvia historiateoksia. Varhaisin, [[Ibn Hisham]]<nowiki/>in tekemä [[Muhammed]]<nowiki/>in elämäkerta selostaa, miten ''"juutalaiset olivat kateellisia, pahantahtoisia ja salavihaisia"'' Jumalan lähettiläälle, koska Jumala oli suosinut arabeja nostamalla lähettilään heidän joukostaan.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ibn Hisham|Nimeke=Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila)|Vuosi=1999|Sivu=174|Julkaisija=Basam Books}}</ref> Hisham kertoo, että tultuaan Medinan hallitsijaksi Muhammed antoi juutalaisten säilyttää uskonsa ja omaisuutensa tietyin ehdoin.<ref>Hisham, 1999, 171</ref> Myöhemmässä muslimikirjallisuudessa 850-luvulla nämä ehdot täsmennettiin [[dhimmi]]<nowiki/>en asemaa määrittäväksi niin sanotuksi [[Umarin sopimus|Umarin sopimukseksi]], joka koski myös kristittyjä.<ref name=":1">{{Kirjaviite|Tekijä=Milka Levy-Rubin|Nimeke=Non-muslims in the Early Islamic Empire. From Surrender to Coexistence|Vuosi=2011|Sivu=58–87|Julkaisija=Cambridge University Press|Kieli={{en}}}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.amazon.co.uk/Routledge-Handbook-Christian-Muslim-Relations-Thomas/dp/1138818712|nimeke=The Pact of Umar, s. 89–89|tekijä=Milka-Levy-Rubin|julkaisu=Teoksessa David Thomas (toim.) Routledge Handbook of Christian-Muslim Relations|ajankohta=2018|julkaisija=Routledge|viitattu=|Kieli={{en}}}}</ref> Hishamin elämäkerrassa Medinan juutalaisten kohtalo päättyi kuitenkin joukkomurhaan, kun Muhammed antoi teloittaa heidän viimeiseksi jääneen heimonsa eli quraizalaiset. Ibn Hisham kertoo: ''"Kun quraizalaiset olivat antautuneet, Jumalan lähettiläs vangitsi heidät Bint al-Harithin taloon. Sitten hän lähti Medinan torille - tämä on yhä samalla paikalla - kaivautti sinne kaivantoja ja lähetti hakemaan quraizalaisia. Hän hakkautti heidän kaulansa poikki noiden kaivantojen partaalla. Quraizalaiset tuotiin teloitettavaksi pieninä ryhminä."'' <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ibn Hisham|Nimeke=|Vuosi=1999|Sivu=320|Julkaisija=}}</ref> Ibn Hishamin mukaan surmattujen määrä oli 600-900. Naisten joukosta Muhammed valitsi itselleen jalkavaimoksi juutalaisen naisen [[Raihana bint Amr|Raihana bint Amrin]].<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ibn Hisham|Nimeke=|Vuosi=1999|Sivu=324|Julkaisija=}}</ref> Historiakriittiset tutkijat, jotka eivät pidä Muhammedia koskevia tarinoita luotettavina, ovat nähneet tässä historiallisen tapahtuman sijaan muistuman roomalaisten piirittämien juutalaisten joukkoitsemurhasta Masada-vuorella.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.haqq.com.au/~salam/misc/qurayza.html|nimeke=New light on the story of Banu Qurayza and the jews of Medina|tekijä=Arafat, W.N.|julkaisu=Journal of the Royal Asiatic Society of Great Britain and Ireland, s. 100–107|ajankohta=1976|julkaisija=|viitattu=}}</ref>
Islamilaisen juutalaisvastaisuuden juuret ovat [[profeetta Muhammad]]in ajoissa 600-luvulla. Muhammad pyrki aluksi käännyttämään [[Medina]]n seudun juutalaisheimoja islamiin, mutta huonolla menestyksellä. Hän kääntyi sen jälkeen juutalaisia vastaan ja surmasi heitä taisteluissa.<ref>Laqueur 2006, s. 191–192.</ref> [[Koraani]]ssa on useita kohtia, joissa kehotetaan muslimeja surmaamaan juutalaiset, ”apinan jälkeläiset”, missä heitä näkyykin. Eräs tällainen surmakehotus on nykyisen palestiinalaisen islamistijärjestön [[Hamas]]in perustuskirjassa. Toisaalta Koraanissa kerrotaan Muhammadilla myös olleen juutalaisia ystäviä, ja yhden Koraanikohdan voi tulkita tarkoittavan Jumalan luvanneen [[Jerusalem]]in juutalaisille. Koraanista löytyy toisaalta vihamielisyyttä myös kristittyjä ja muita ei-muslimeja, erityisesti [[Pakanuus|pakanoita]], kohtaan.<ref>Laqueur 2006, s. 192.</ref>
 
Islamilaisen juutalaisvastaisuuden juuret ovat [[profeetta Muhammad]]in ajoissa 600-luvulla. Muhammad pyrki aluksi käännyttämään [[Medina]]n seudun juutalaisheimoja islamiin, mutta huonolla menestyksellä. Hän kääntyi sen jälkeen juutalaisia vastaan ja surmasi heitä taisteluissa.<ref>Laqueur 2006, s. 191–192.</ref> [[Koraani]]ssa on useita kohtia, joissa kehotetaan muslimeja surmaamaan juutalaiset, ”apinan jälkeläiset”, missä heitä näkyykin. Eräs tällainen surmakehotus on nykyisen palestiinalaisen islamistijärjestön [[Hamas]]in perustuskirjassa. Toisaalta Koraanissa kerrotaan Muhammadilla myös olleen juutalaisia ystäviä, ja yhden Koraanikohdan voi tulkita tarkoittavan Jumalan luvanneen [[Jerusalem]]in juutalaisille. Koraanista löytyy toisaalta vihamielisyyttä myös kristittyjä ja muita ei-muslimeja, erityisesti [[Pakanuus|pakanoita]], kohtaan.<ref>Laqueur 2006, s. 192.</ref>
 
Yleisesti ottaen juutalaiset saivat elää islamilaisessa maailmassa paremmassa turvassa kuin kristityn Euroopan juutalaiset. Heidän kohtelunsa vaihteli eri maissa, mutta etenkin [[Al-Andalus|maurien Espanja]] tunnetaan juutalaisen kulttuurin kukoistuskautena.<ref>Laqueur 2006, s. 192–194.</ref> Juutalaiset olivat kuitenkin muslimimaissa aina toisen luokan kansalaisia, [[Dhimmi|dhimmejä]] (”alistettu kansa”). He saivat harjoittaa uskontoaan omissa oloissaan, mutta he joutuivat maksamaan lisäveroa ja kärsivät monenlaisista rajoituksista, nöyryytyksistä ja epätasa-arvosta lain edessä.<ref>Turtiainen 2009, s. 148.</ref> Juutalaisia ei vihattu, vaan heitä halveksuttiin Muhammadin torjumisesta. Suoranaiset vainot ja joukkomurhat olivat melko harvinaisia, ja ne johtuivat usein paikallisista poliittisista syistä. Uuden ajan alun [[Ottomaanien valtakunta|Ottomaanien valtakunnassa]] juutalaisten asema alkoi kohentua aikaisempaan nähden.<ref>Laqueur 2006, s. 192–194.</ref>