Ero sivun ”Pont du Gard” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
w
kh
Merkkaus:  virheellinen wikikoodi 
Rivi 28:
}}
 
'''Pont du Gard''' on siltana toimiva osa [[Rooman valtakunta|roomalaisten]] rakennuttamaa [[akvedukti|akveduktia]]. Se sijaitsee [[Vers-Pont-du-Gard]]in kunnassa etelä-[[Ranska]]ssa, lähellä [[Remoulins]]in kaupunkia [[Gard]]in [[departementti|departementissa]]. Se rakennettiin todennäköisesti 1.ensimmäisen vuosisadan alkupuolella (jaa.) jatkoksi [[Uzès]]istä [[Nîmes]]iin kulkeneelle vesijohdolle, jonka toiminnasta on merkkejä vielä 300-luvun alussa. Pont du Gard lisättiin [[UNESCO]]nUnescon [[maailmanperintöluettelo]]on vuonna [[1985]].
 
Nimi Pont du Gard tarkoittaa kirjaimellisesti Gard-joen siltaa. Se ylittää joen, jonka mukaan [[departementti|hallintoaluekin]] on nimetty. Joki tunnetaan nykyisin ranskaksi myös nimellä [[Gardon]]. Samoin [[oksitaani]]ksi joella on kaksi nimeä: Gard ja Gardon. <!---Joen nimi vaihtelee maakunnittain.--->
 
Pont du Gard on kaikkiaan 48,8 metriä korkea. Se on rakennettu kolmesta kaarikerroksesta, joista ylin, nykyisin 275 metriä pitkä taso sisältää 1,8 metriä korkean ja 1,2 metriä leveän vesikanavan, jossa virtasi aikoinaan päivittäin arviolta 200 miljoonaa litraa vettä Nîmesin kaupungin suihkulähteisiin, kylpylöihin ja koteihin. Akveduktin kallistus on koko pituudeltaan ainoastaan 17 metriä, josta sillan osuus on vain 2,5 senttimetriä. Tämä osoittaa Rooman insinöörien kyenneen suureen tarkkuuteen hyvin yksinkertaisia teknisiä apuvälineitä käyttäen. Akveduktia käytettiin kauan Rooman valtakunnan jo tuhouduttua, ehkä jopa 800-luvulle asti. Ylläpidon puute 300-luvun jälkeen kuitenkin aiheutti kivenäisaineiden ja roskien kertymiä, jotka vähitellen tukkivat veden kulun.
 
Sillan käyttö tullisiltana takasi Pont du Gardin säilymisen keskiaikaan asti. Vaikka osa sen rakennuskivistä vietiin muuhun käyttöön, paikalliset suurmaanomistajat ja piispat olivat vuosisatojen ajan velvollisia huolehtimaan sen ylläpidosta vastikkeeksi oikeudestaan periä maksuja sillan käyttämisestä. 1700-luvulta alkaen Pont du Gard alkoi saada enenevää huomiota historiallisena rakenteena ja siitä tuli vähitellen tärkeä matkailukohde. Aluetta on uudistettu useaan otteeseen; viimeisimmän kerran 2000-luvulla, jolloin avattiin uusi kävijäkeskus ja poistettiin sekä sillalta että sen lähimmästä ympäristöstä liikenne ja rakennelmat. Pont du Gard on nykyään yksi Ranskan merkittävimpiä [[turismi|turistinähtävyyksiä]]: sitä käy vuosittain katsomassa yli miljoona matkailijaa (vuonna 2001 1,4 miljoonaa).
{{Clear}}
[[Tiedosto:Aqueduct-de-nimes.svg|thumbpienoiskuva|Roomalaisen akveduktin reitti Euren lähiston lähteistä [[Nîmes]]in [[Castellum]]iin sijoitettuna nykykaikaiselle karttapohjalle. ]]
 
== Arkkitehtuuri ==
Pont du Gard kohoaa Gard-joen ylle kolme kerrosta korkeana. Se on rakennettu pystytyspaikkaa lähellä sijaitsevan louhoksen kivestä ja on mitoiltaan 49 m korkea ja 275 m pitkä. Pont du Gard on pisin [[Rooman valtakunta|Rooman valtakunnan]] vesijohtoa kannattelevista silloista, sillä vasemman rannan puoleinen pää on lyhentynyt yli 100 m.
 
Silta ylittää hydrologien mukaan nimenomaan juuri Gard-joen, ei Gardonia. [[Anduze]]sta ja [[Alès]]ista virtaavat Gardonin haarat yhdistyvät Cassagnoles-nimisen kylän lähettyvillä muodostaakseen Gard-joen. Yhtymäkohdan alapuolella jokea pitäisikin kutsua nimellä Gard. <!-- Joen nimiasia kuuluisi alaviitaksi, kuinka tehdään? ....Kun Anduzen ja Alèsin asukkaat ovat aina kiistelleet Gard-joen omistuksesta, nimestä vallitsee edelleen päättämättömyys---><!---, joka torjuu rannan asukkaiden turhautumista--->.
 
[[Tiedosto:Pont-du-gard.jpg|thumb|250pxpienoiskuva|Pont du Gard ylittää Gard-joen]]
 
#Alin kerros: 6 kaarta; pituus 142,35 &nbsp;m, leveys 6,36 &nbsp;m, korkeus 21,87 &nbsp;m
[[Tiedosto:Pont-du-gard.jpg|thumb|250px|Pont du Gard ylittää Gard-joen]]
#Keskikerros: 11 kaarta; pituus 242,55 &nbsp;m, leveys 4,56 &nbsp;m, korkeus 19,50 &nbsp;m
#Ylin kerros: 35 kaarta; pituus 275 &nbsp;m, leveys 3,06 &nbsp;m, korkeus 7,40 &nbsp;m.
 
Kahdessa ensimmäisessä kerroksessa kaarten aukot ovat yhtä korkeat, sillä toisen kerroksen pilarit on paremman vakavuuden saavuttamiseksi asetettu ensimmäisen kerroksen pilareiden keskiakselille. Aukkojen korkeudet vaihtelevat sijainnin mukaan: jokea ylittävät ovat 24, 52 &nbsp;m, niitä seuraavat 19,5 &nbsp;m ja matalimmat ovat 15,5 &nbsp;m korkeita. Ylimmässä kerroksessa kaikkien kaarten korkeus on 4,8 &nbsp;m.
#Alin kerros: 6 kaarta; pituus 142,35 m, leveys 6,36 m, korkeus 21,87 m
#Keskikerros: 11 kaarta; pituus 242,55 m, leveys 4,56 m, korkeus 19,50 m
#Ylin kerros: 35 kaarta; pituus 275 m, leveys 3,06 m, korkeus 7,40 m.
 
Kahdessa ensimmäisessä kerroksessa kaarten aukot ovat yhtä korkeat, sillä toisen kerroksen pilarit on paremman vakavuuden saavuttamiseksi asetettu ensimmäisen kerroksen pilareiden keskiakselille. Aukkojen korkeudet vaihtelevat sijainnin mukaan: jokea ylittävät ovat 24, 52 m, niitä seuraavat 19,5 m ja matalimmat ovat 15,5 m korkeita. Ylimmässä kerroksessa kaikkien kaarten korkeus on 4,8 m.
Kaksi ensimmäistä kerrosta on tehty kokonaan suurista kivipaasista, kuten myös kolmannen kerroksen pilarit aina pienten holvikaarten alkuun asti. Nämä paadet ovat vähintään 50 cm paksuja, usein yli 2kaksi mmetriä pitkiä, joten jokaisen täytyy painaa noin kuusi tonnia. Pilareiden sisäpuolilla näkyy selvästi roomalaisten rakentajien työn jälkiä: merkkejä kivenhakkauksen ja rakentamisen tekniikasta. Kivipaasia on käytetty julkisivuna ja sidekivinä, sekä asennettu ulkonemiksi rakennustelineiden kannattelua varten. Kun pintoja katsoo lähempää, huomaa työn tarkkuuden: jokainen kivi on liitetty toisiin paikan päällä hakattujen limitysten avulla.
 
Siltaa on rakennettu Versin kivestä, joka on kotoisin vain puoli kilometriä ylävirtaan sijainneesta louhoksesta. Kyseessä on vaaleankeltainen, simpukankuoria sisältävä [[kalkkikivi]], joka on rakenteeltaan karkeaa ja muokkautuu hyvin. Sillan pintaa kirjovatkin lukuisat merkit ja kaiverrukset. Suurin osa osoittaa hakattujen kivien lukumäärää ja sijaintia rakennelmassa. Tällaisia ovat pilareissa ja holveissa näkyvät merkinnät kuten: I, II, III, IV tai FRSIII, FRDIV, jotka tarkoittivat ”fronte sinistra” eli vasen etupuoli ja ”fronte dextra” eli oikea etupuoli. Sieltä löytyvät myös nämä päällekkäiset ja salaperäiset sanat: MENS TOTUM CORIUM. Se näyttäisi tarkoittavan, että koko työ on mitattu.
Rivi 60 ⟶ 59:
Alimmat pilarit on asennettu suoraan kallioon, joka jää alimman vedenkorkeuden aikana kuiville. Tällä on pyritty estämään eroosio. On mahdollista, että joen pohjaa on ruopattu, ettei vesi tavoittaisi pilareiden perustusta. Mutta roomalaiset tunsivat Gardonin mahtavat vedenkorkeuden vaihtelut ja he ovat siksi varustaneet alimmat pilarit kymmenmetrisillä, kolmion muotoisilla virtaohjaimilla. Vaikka ohjaimet ovat huomiota herättävän korkeita, ne osoittautuivat riittämättömiksi vuoden 1958 tulvassa, joka aiheutti 35 henkilön kuoleman. Vesi ylettyi silloin toisen kerroksen pilareiden juurelle, mutta monumentti kesti lujana, vaikka tämä jättiläismäinen Gardin tulva pyyhkäisi mukaansa useita siltoja, esimerkiksi Remoulins’issa. Ylävirran puolella Gardin silta onkin hiukan kupera, ehkäpä kestääkseen paremmin virtauksen paineen.
Varsinainen vesijohto on rakennettu pienemmistä lohkokivistä. Vesikanava on 1,2 &nbsp;m leveä ja 1,85 &nbsp;m korkea ja siinä on 0,85 &nbsp;m paksut tukimuurit. Kanava on peitetty reunasta reunaan ulottuvilla laatoilla, jotka ovat 0,35 &nbsp;m paksuja, 1 &nbsp;m leveitä ja 3,65 &nbsp;m pitkiä. Huomataan myös, että vesijohdon alkuperäinen sisäkorkeus oli noin 1,30 &nbsp;m. Kun siihen päästettiin vesi, se nousi liian korkealle, saattoi jopa ajoittain valua tuuletusaukoista yli ja tämä pakotti rakentajat korottamaan tukimuureja. He käyttivät nykyisin sisäpuolella hyvin näkyviä lohkokiviä, jotka ovat noin 60 &nbsp;cm paksuja. Muurien korotus näkyy hyvin myös ulkopuolelta, sillä siitä syntyi muuriin toinen reunus.
 
== Historia ==
 
[[Tiedosto:Pontdugard.png|thumb|250pxpienoiskuva|Pont du Gard 1850-luvulla Edouard Baldusin valokuvaamana.]]
 
Gardin silta oli osa lähes 50 &nbsp;km pitkää akveduktia, joka kuljetti vettä [[Uzès]]in lähtettyviltä <!-----U:ssä sijainneesta, tarkalta sijainniltaan tuntemattomasta lähteestä. KATSO ALEMPAA---->''Nemausukseen''. Tämä roomalainen kaupunki tunnetaan nykyisin nimellä [[Nîmes]].
 
Pitkään oltiin sitä mieltä, että Pont du Gard oli rakennettu noin vuonna 19 eaa. Uusimmat kaivaukset osoittavat kuitenkin, että Nîmesin akvedukti rakennettiin vasta [[Ensimmäinen vuosisata|ensimmäisellä vuosisadalla]]. Sitä rakennettaessa on kierretty useita keisari [[Augustus|Augustuksen]] aikaisia tunneleita. Tämä todistaa, että vesijohto rakennettiin niiden jälkeen. Sen lisäksi veden päätealtaasta Nîmes'issä on löydetty kolikoita, jotka ovat peräisin vasta keisari Claudiuksen ajalta (41–54). Vesijohto arvellaan rakennetun 20–40 välissä, tai hiukan sen jälkeen.
Vedenottopaikka sijaitsi vain 12 &nbsp;m ylelmpänä kuin päättöallas. Roomalaiset ovat tehneet tarkkaan työtä saadakseen veden virtaamaan [[painovoima]]n avulla aina Nîmes’iin asti. Koko akveduktin kallistus on 34 &nbsp;cm kilometriä kohti, eli 1/3000, joka on merkittävä tekninen saavutus. Vesijohto on rakennettu kaarrellen ja se hyödyntää tarkasti maaston muodot. Suorinta reittiä etäisyys Uzèsin ja Nîmes’in välillä on vain 20 kilometriä. Pont du Gard on rakennettu ylittämään Gardonin laakso.
 
Nîmesin vesijohdosta yli 90 prosenttia kulki maan alla. Se oli rakenteeltaan lähinnä suuri, kivellä vuorattu ja holvattu oja. Kun vesijohto kohtasi esteen, se tuotiin vähitellen maan pinnalle, jossa se jatkui tukimuurin, pylväikön tai sillan päällä. 50 km:n matkalla on useita rakenteita ja siltoja, mutta niistä Pont du Gard on merkittävin.
 
Akvedukti toi päivittäin 20 &nbsp;000 kuutiometriä vettä ''Nemausukseen''. Kaupungissa oli runsaasti kaivoja sekä lähellä kaupunkia lähde, joten akveduktin rakentaminen ei ollut elinehto, vaan kaupungin arvoa korostava rakennustyö. Vesi oli tarkoitettu [[termit|termeihin]], muihin kylpylöihin ja kaupungin [[suihkulähde|suihkulähteisiin]].
 
Vesi kulki painovoiman kuljettamana kokonaisen päivän matkaa lähellä Uzèsin kaupunkia sijaitsevasta Euren lähteestä päätepisteessä edelleen sijaitsevaan jakoaltaaseen Nîmes'issä. Allas on halkaisijaltaan 5,5 &nbsp;m ja sitä kutsutaan nimellä [[Castellum]]. Siitä vesi jaettiin edelleen 10 putkea myöten. Castellum sijaitsee rue de la Lampèze -kadulla.
 
=== Rakentaminen ===
 
Silta on tehty täysin ilman laastia. Kivet, joista jotkut painavat jopa 6kuusi tonnia, pysyivät paikoillaan rautaisten tankojen avulla. Kiviaines on [[Kalkkikivi|kalkkikiveä]] ja se on saatu alle kilometrin päässä sijainneista louhoksista. Paadet nostettiin paikoilleen käyttämällä pyörää, jonka sisällä työntekijät kävelivät, luoden näin [[vintturi]]in tarvittavan voiman. Rakennuspaikalle tehtiin monimutkaiset rakennustelineet kannattamaan siltaa rakentamisen aikana. Akveduktin julkisivussa näkyvät edelleen telineiden tuet ja pilareiden päällä esiinpistävät reunat, joihin kiinnitettiin rakenteilla olevia holveja kannatelleen puolipyöreät puurakennelmat. Rakentamisen oletetaan vieneen 800–1000800–1&nbsp;000 miehen työmaalta kolmesta viiteen vuotta.
 
Työnjohtajan nimeä ei tiedetä, mutta hänen on täytynyt olla erityisen lahjakas insinööri. Gardin sillan rakenteessa on omalle ajalleen harvinainen rakenne: jokainen sen suurista [[holvi|holveista]] muodostuu itse asiassa yhteen liitetyistä pienistä holveista (neljä alemmassa kerroksessa ja kolme toisessa kerroksessa). Tämä sallii kokonaisuuden mukautua ajan mukana välttämättä tuleviin pieniin muutoksiin ja painumiin. Yhdistettynä perustamis- ja rakennustyön erinomaiseen laatuun. juuri tämä ominaisuus on auttanut Gardin siltaa vastustamaan ikää. Tätä holvin jakamista itsenäisiin renkaisiin ei tavata muualla kuin [[Narbonne]]n seudulla. Samaa rakennetta edustavat roomalaiset sillat Sommières’n, Boisseronin, Ambrussumin, Nages’in ja Solorgues’in kaupungeissa.
 
[[Tiedosto:Aqueduc pont du gard.jpg|thumb|250pxpienoiskuva|Akveduktin sisäkorkeus helpotti huoltotöitä.]]
Kolmannessa kerroksessa sijaitsevaan vesijohtoon on rakennettu lattia laastista ja pienistä kivistä sekä tukiseinät lohkokivistä. Sen tiiviyden takasi toinen laastikerros, joka on väriltään punertavaa (tiivistyslaasti tai putkilaasti). Vesijohto oli juuri sopivan kokoinen, niin että ihminen mahtui tekemään huoltotyön.
 
Tätä rakennustapaa voidaan verrata vuosisatoja myöhemmin rakennettujen [[katedraali| katedraalien]]en tekniikkaan. Yhä edelleen voidaan nähdä yksittäisten kivien paikan osoittaneita merkkejä, esimerkiksi "FRS II" (frons sinistra II), eli "vasen julkisivu 2".
 
=== Vähittäinen tuhoutuminen ===
 
Nîmesin akvedukti oli käytössä vuosisatoja aina [[400-luku|400-luvulle]] asti. Vielä 50 vuotta valmistumisensa jälkeen sitä parannettiin korottamalla vesikanavan kattoa 60 cm kuuden kilometrin matkalla. [[300-luku|300-luvulta]] lähtien akveduktin huoltotöitä laiminlyötiin, mikä heikensi vedentuloa. Sitä saattoi tulla vain ajoittain tai sitä tuli vain vähän. Akvedukti hylättiin 400-luvun lopulla tai [[500-luku|500-luvun]] alussa.
 
Näihin aikoihin sattui samanaikaisesti useita asioita, jotka vaikuttivat akveduktin tarpeellisuuteen. Rooman valtakunnan keskushallinto rappeutui ja reuna-alueet jäivät alttiiksi germaaniheimojen hyökkäyksille. 400-luvulla Nîmes oli [[Gootit|visigoottien]] käsissä, Uzès taas joutui kauhua kylväneiden [[Frankit|frankkien]] haltuun. Nîmes’in väkiluku väheni muutamaan tuhanteen asukkaaseen, eikä akveduktin tuomaa vettä enää tarvittu, sillä oma lähde riitti kattamaan tarpeet. Nîmes tyytyi vuosisatoja pohja- ja sadeveteen, kaivoihin ja vesisäiliöihin, sillä vasta 1800-luvun lopulla kaupunkiin alettiin johtaa vettä suoraan Rhône-joesta.
Rivi 104 ⟶ 103:
Voidaan ajatella, että Rooman valtakunnan sortuessa akveduktia ei enää huollettu eikä valvottu. Itse asiassa 200-luvulta alkaen hylättiin vähitellen monia yleisiä rakennuksia. Erimerkiksi [[Via Domitia]]a, joka liittää Italian Iberian niemimaahan, rakennettiin viimeksi vuonna 365.
 
Yksityishenkilöt alkoivat 200-luvulla jakaa akveduktin vettä omiin tarkoituksiinsa. Kun Nîmes’in väkiluku oli romahtanut ja vesijohto oli käyttökelvoton, alueen ihmiset käyttivät [[800-luku|800-luvulla]] osaa rakennelman kivistä omiin tarkoituksiinsa. Vuosina 1150–1200 akveduktia purettiin järjestelmällisesti, kun maahan rakennettiin paljon uusia rakennuksia.<!--luostareita ja muita uskonnollisia rakennuksia. (Lähdemerkintä puuttuu)--->Pont du Gard on kuitenkin säilynyt melko koskemattomana.
 
Siltaa on ilmeisesti käytetty kulkureittinä lähes aina. Tästä on kirjoittanut jo yli sata vuotta sitten Emile Espérandieu, joka kirjoitti ensimmäisen kokoomateoksen Nîmesin akveduktista. Alun perin Gardin silta rakennettiin ainoastaan kannattelemaan Uzèsistä Nîmes’iin kulkevaa vesijohtoa. Kuitenkin, varmaan jo alusta alkaen, kulkijat käyttivät sitä ylittääkseen Gardon-joen. Tiedetään kuitenkin myös, että joki voitiin ylittää täällä myös lossilla.
Rivi 111 ⟶ 110:
 
=== Huolto- ja korjaustyöt, maailmanperintökohteen restaurointi ===
[[Kaarle IX (Ranska)|Kaarle IX]] kulki sillan editse joulukuussa 1564 tehdessään kuninkaallista Ranskan kiertomatkaansa (1564–1566). Seurueeseen kuului silloin hoviväen lisäksi melkoinen joukko ylintä aatelistoa. <!--- son frère le duc d’Anjou, Henri de Navarre, les cardinaux de Bourbon et de Lorraine1. Des nymphes peu vêtues lui donnent une représentation.------->
1600-luvulla oltiin aivan aiheesta huolestuneita siitä, että pilariston ohentaminen aiheutti koko rakennelman sortumavaaran. Niinpä [[Languedoc|languedocilaiset]] päättivät tukea pilarit ja teettää niihin pystyakselin suuntaiset laajennukset, joita myöten silta voitaisiin ylittää. Niistä tuli kuitenkin liian kapeat vaunujen kulkea.
 
[[Tiedosto:NewPontduGard.jpg|thumb|250pxpienoiskuva|Uusi maantiesilta rakennettiin 1743–1747.]]
 
Puoli vuosisataa myöhemmin ei voitu enää lykätä kunnollisen liikennereitin rakentamista. Niinpä valtion keskushallinto päätti rakentaa siltaan kiinnitetyn tien toisen kerroksen tasolle. Tämä työ tehtiin insinööri [[Henri Pitot|Pitot’n]] johdolla 1743–1747. Valitettavasti tässä vaiheessa ei vielä käynnistetty minkäänlaista restaurointia ja niinpä vanha rakennelma pääsi hyvin huonoon kuntoon. Erityisesti kolmannelta tasolta akveduktista oli kadonnut kokonaisia jaksoja, se oli täynnä koloja ja halkeamia, ja kun vesi muodosti niissä esteettä puroja syövyttäen kalkkikivilohkareita, rakennelmasta oli tullut raunio.
Vuonna [[1834]] kirjailija, historioitsija ja arkeologi [[Prosper Mérimée]]stä oli tullut historiallisten monumenttien ylitarkastaja. Käydessään katsomassa Pont du Gardia hän tuli ajatelleeksi sen täydellistä entistämistä. Mutta se edellyttäisi valtavasti työtä ja merkittäviä kuluja. 1843–1845 hän saattoikin teettää vain pieniä korjauksia.<!---- sous la direction de Charles Questel à qui on doit cependant l'escalier en colimaçon de la rive gauche permettant d'accéder au troisième étage. --->Vuonna 1846 voitiin käynnistää koko akveduktin tutkiminen vesi-insinööri Léon Dombren johdolla.
Entistystöiden aloittaminen sai pikkuhiljaa enemmän kannatusta. Kun [[Napoleon III]] joutui vanhan rakennelman pauloihin käydessään seudulla vuonna 1852, hän antoi kuvan aloittaa menneen keisarikunnan muistomerkin täydellisen restauroinnin.
Rivi 126 ⟶ 125:
Töiden kestäessä asennettiin 2 500 kuutiometriä kiveä, josta enemmän kuin puolet yli 20 metrin korkeuteen. Työt maksoivat lopulta noin 200&nbsp;000 kulta[[frangi]]a. Tästä alkaen Gardin siltaa on valvottu jatkuvasti ja työtä on täydennetty vielä myöhemminkin. Esimerkkinä kahden pilarin vahvistaminen sen jälkeen kun Gardon-joen virtaukset olivat vaurioittaneet niiden perustuksen kalliota.
 
Pont du Gard valittiin vuonna 1985 [[Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö|UNESCOn]] [[Unescon maailmanperintöluettelo|maailmanperintölistalle]]on. Säilyttääkseen tämän poikkeuksellisen ja hyvin suositun kohteen, Ranskan valtio rahoitti vuonna 2000 yhdessä paikallisten viranomaisten, UNESCONUnescon ja [[Euroopan Unioni]]n kanssa alueen kunnostamishankkeen. Kävijöiden määrä onkin vaarana, sillä vaikka sillalle ja sen läheisyyteen pääsevät vain jalankulkijat, matkailijoille tarvitaan erilaisia palveluita, esimerkiksi museo ja huoltorakennuksia. Hanketta on kritisoitu hinnan (32 miljoonaa euroa) ja maisemaa muovaavan luonteensa vuoksi. Toinen epäkohta on, että akveduktin vesikanavassa ei vastedes voi kulkea. Tästä huolimatta kyseessä on edelleen yksi kaikkein suosituimmista ranskalaisnähtävyyksistä. Vuonna 2001 kävijöitä oli 1,4 miljoonaa. Muutostyöt tehdään arkkitehti Jean-Paul Viguierin johdolla.
 
Vuosina 1998 ja 2002 alue kärsi [[tulva|tulvista]], jotka aiheuttivat suurta tuhoa. Akveduktille johtava tie ja viereiset huoltorakennukset kärsivät pahoin, mutta itse akvedukti tai sen perustus ei vaurioitunut vakavasti.
<!-----[[Keskiaika|Keskiajalta]] [[1700-luku|1700-luvulla]] akveduktia käytettiin kävelysiltana joen yli. Toisen kerroksen pilareita pienennettiin, jotta useampi ihminen pystyi käyttämään siltaa, mutta se vaaransi rakennelman vakauden. Vuonna 1702 pilarit palautettiin alkuperäiseen leveyteen. Vuonna 1743 alimman tason kaarien viereen rakennettiin uusi silta, jota tieliikenne pystyi käyttämään. Akvedukti on peruskorjattiin 1700-luvulla, jolloin siitä oli tullut jo merkittävä [[turismi]]nähtävyys ja uudelleen [[Napoleon III]]:sen hallitusajalla [[1800-luku|1800-luvun]] puolivälissä.---->
 
== Lähteet ==
 
*C.I.D.S.Comité Intercommunal de Défense du Site du Pont du Gard [http://www.pontdugard.free.fr/] Teksti useilla kielillä.
*Structurae [http://fr.structurae.de/structures/data/index.cfm?id=s0000256]
Rivi 140 ⟶ 138:
 
== Aiheesta muualla ==
 
{{Commonscat|Pont du Gard|Pont du Gard}}
 
* [http://www.pontdugard.fr/index.php?langue=GB Viralliset sivut] {{en}} {{fr}} {{zh}}
* [http://www.lepontdugard.com/ Turistiopas] {{fr}}