Ero sivun ”Ristiretket” versioiden välillä

{{ristiretki}}

{{Kristinusko}}

 

Ristiretkien sotilaallinen menestys johtui osaltaan siitä, että vastavoimana olleessa [[Seldžukit|seldzukkivaltakunnassa]] oli siirrytty heimorakenteeseen perustuneeseen appanaasi-järjestelmään, jonka tuloksena valtakunta oli murentunut itsenäisten sotaherrojen hallitsemiin pieniin alueisiin.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Esposito, J.L.|Nimeke=The Oxford History of Islam|Vuosi=2000|Sivu=372|Julkaisija=Oxford University Press}}</ref>

== Ristiretkien taustaa ==

=== Arabien valtakunnan synty ===

Kristinusko oli levinnyt ensimmäisinä ajanlaskun jälkeisinä vuosisatoina Lähi-itään, jossa asui kristinuskoon kääntyineitä heimoja kuten [[Ghassanidit|ghassanidi]]<nowiki/>t ja [[lakhmidit]]. Lähi-itä oli jakautunut Bysantin ja sassanidien Persian hallitsemiin alueisiin vielä 600-luvun alussa. Vuonna 622 Bysantille kärsityn sotilaallisen tappion jälkeen Persian suurvalta romahti muutamassa vuodessa, mutta Bysantti ei sen omien voimavarojen loputtua pystynyt käyttämään tilannetta hyväkseen. Valtatyhjiön täyttivät Lähi-idässä asuneet arabiheimot, jotka olivat olleet molempien suurvaltojen liittolaisia. Vuoteen 660 mennessä valta oli keskittynyt Damaskoksessa hallinneen arabikenraali [[Muawija I|Muawijan]] käsiin, joka laajensi valtapiirinsä Atlantin rannikoilta Afganistanin vuorille.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Nevo, Y. E. & Koren, J.|Nimeke=Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state|Vuosi=2003|Sivu=89-172|Julkaisija=Prometheus Books}}</ref> Muawijan kreikankielisen hallinnon uskontona oli [[Johannes Kastaja|Johannes Kastajaan]] kohdistunut kultti, mutta myöhemmin [[Arabien valtakunta|arabien valtakunnan]] valtionuskonto alkoi muuntautua [[Islam|islamiks]]<nowiki/>i. <ref name=":1">{{Kirjaviite|Tekijä=Popp, V.|Nimeke=The Early History of Islam, Following Insxriptional and Numismatic Testimony. Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R-Puin (toim.) The hidden origin of Islam|Vuosi=2010|Sivu=17-124|Julkaisija=Prometheus Books}}</ref>

 

=== Paaviuden ja Euroopan uusi nouseminen ===

 

 

Tilanne helpottui läntisen Euroopan kannalta ensimmäisen vuosituhannen päättymisen aikoihin, jolloin useat Länsi-Eurooppaa uhanneet kansat Espanjan muslimeja lukuun ottamatta kääntyivät kristinuskoon. Samalla väestönkasvu oli läntisessä Euroopassa voimakasta, minkä lisäksi myös talous koheni.<ref name="multiple2" /> Näin myös Länsi-Euroopasta tuli vakavasti otettava poliittinen tekijä Euroopan ja Lähi-idän alueella, missä se saattoi tasavertaisesti haastaa niin Bysantin kuin myös islamin valtapiiriin kuuluneet alueet.<ref name="multiple2" />

 

 

=== Pyhiinvaellukset sekä kolmen uskonnon Jerusalem ===

 

 

Jerusalemissa kohtasivat eri uskontojen väliset ristiriidat. Jerusalem oli juutalaisen uskonnon pyhä kaupunki. Kristityille Jerusalem oli pyhä paitsi Vanhan Testamentin kertomusten nojalla myös Kristuksen ristiinnaulitsemisen paikkana. Arabiuskonnossa Jerusalem nousi keskipisteeksi kalifi [[Abd al-Malik ibn Marwan|Abd al-Malikin]] aikana, jolloin sinne rakennettiin arabivaltion keskuspyhäköksi [[Kalliomoskeija]].<ref name=":1" /> 800-luvun alkuun mennessä islamiksi kiteytyneen arabiuskonnon tärkeimmiksi paikoiksi tulivat Mekka ja Medina, mutta Jerusalem piti asemansa heti niiden jälkeen.<ref name=":1" />

 

== Paavi saarnaa ristiretken puolesta ==

 

 

Urbanus II piti (tai hänen luullaan pitäneen) [[Clermontin kirkolliskokous|Clermontin kirkolliskokouksessa]] vuonna 1095 puheen, jossa hän vaati pyhän haudan vapauttamista. <ref name=":0" /><ref>[http://www.fordham.edu/halsall/source/urban2-5vers.html Medieval Sourcebook: Urban II (1088–1099): Speech at Council of Clermont, 1095, Five versions of the Speech]</ref><ref name="Ristiretket">{{Kirjaviite | Tekijä=Régine Pernoud | Nimike=Ristiretket | Sivu = 23 | Julkaisija= WSOY | Vuosi=1965 |}}</ref> Lisäksi paavi ''"antoi Jumalan hänelle suomalla vallalla kaikkien ristiretkissä menehtyneiden synnit anteeks''i".<ref name="Ristiretket" /> Urbanus II myös lupasi jokaiselle taistelussa kuolleelle kristitylle ikuisen autuuden.<ref name="ristiretket2">''Kristinuskon historia 2000'' s. 142</ref>

 

 

Paavi ei pelkästään pitänyt yhtä puhetta ristiretkien puolesta, vaan hän myös valtuutti useita saarnaajia kiertämään ympäri Eurooppaa ja innostamaan [[Ruhtinas|ruhtinaita]] ja [[Ritari|ritareita]] sotaan. Paavin tavoitteet onnistuivat hyvin, sillä muutamat ruhtinaat vakuuttuivat hankkeesta niin paljon, että myivät omaisuutensa ristiretken rahoittamiseksi.<ref name="ristiretket2" /> Juuri näiden ruhtinaiden ansiosta ensimmäinen ristiretki todella toteutui.<ref name="ristiretket2" /> Esimerkiksi Ala-Lothringenin herttua panttasi linnansa ja myi kaksi omistamaansa maatilaa, joiden tuotoilla hän varusti 1000 ratsumiestä ja 7000 jalkamiestä.<ref name="ristiretket2" /> Eräs Normandian herttua puolestaan panttasi koko herttuakuntansa Englannin kuninkaalle voidakseen varustaa tarpeeksi joukkoja ristiretkeä varten.<ref>''Kristinuskon historia 2000'' s. 143</ref>

== Sydänkeskiajan tärkeimpiä ristiretkiä Lähi-itään==

 

* [[Vuoden 1101 ristiretki]] epäonnistunut sarja ristiretkiä, jolta vain harvat selvisivät Pyhään maahan asti.

 

== Ensimmäinen ristiretki ==

{{Pääartikkeli|[[Ensimmäinen ristiretki]]}}

 

 

Heti alkuun syntyi erimielisyyttä siitä, kuka itse asiassa oli ristiretken johtaja. Paavi Urbanus II oli asettanut oman lähettiläänsä [[Adhemar]]in johtoon. Bysantin keisari Aleksios oli myös hyvin huolestunut, kun suuri ristiretkiarmeija saapui [[Konstantinopoli]]n ulkopuolelle. Hän vaati, että kaikki johtajat vannoisivat uskollisuuttaan keisaria kohtaan ja palauttaisivat takaisin kaikki [[seldžukit|seldžukkien]] Bysantilta valloittamat maat.<ref>Madden s. 40</ref> Ristiretkiaatteen saarnaaminen oli lisännyt myös [[Antisemitismi|juutalaisvastaisuutta]], koska juutalaiset nähtiin samalla tavalla vääräuskoiksi kuin muslimit. Matkalla Lähi-itään ristiretkijoukot pakottivat kohdalleen osuneet juutalaiset ottamaan kasteen kuoleman uhalla, ja ensimmäisen kuuden kuukauden aikana lähes 10&nbsp;000 juutalaista surmattiin.<ref>{{Verkkoviite| Osoite = http://www.humanitas-international.org/holocaust/antisem.htm | Nimeke = A Brief History of Antisemitism | Tekijä = R. H. Perez de Cruet | Viitattu = 9.9. | Kieli = {{en}} }}</ref>

Kun marssi kohti Jerusalemia alkoi, maksoivat useiden kaupunkien johtajat ristiretkeläisille siitä, etteivät nämä hävittäisi matkansa varrella olevia kaupunkeja.<ref>Madden s. 45</ref> Ristiretkeläisten saapuessa [[Tripoli (Libanon)|Tripolin]] alueelle he joutuivat ongelmiin. Aluetta hallitsivat [[Egypti|Egyptin]] [[fatimidit]], joiden kanssa ristiretkeläisillä oli liitto. Tämän johdosta ristiretkeläisten oli lähetettävä delegaatio Egyptiin pyytämään Jerusalemin vapaaehtoista luovuttamista ristiretkeläisille. Kun vastaus oli kieltävä, aloittivat ristiretkeläisjoukot hyökkäyksensä [[Palestiina]]n kaupunkeja vastaan, missä fatimideilla ei ollut silloin lainkaan sotajoukkoja.

 

 

== Ristiretkeläiskuningaskuntia Pyhällä maalla ==

{{Pääartikkeli|[[Jerusalemin kuningaskunta]]|[[Antiokian ruhtinaskunta]]|[[Edessan kreivikunta]]}}

 

Ensimmäisen ristiretken onnistumisen jälkeen ristiretkeläiset olivat saavuttaneet vankat asemat Lähi-idässä, minkä johdosta suuri osa ristiretkille osallistuneista saattoi palata kotiinsa. Godefrey de Bouillonin kuoleman jälkeen 1100 hänen veljensä [[Balduin I (Jerusalem)|Balduin I]] kruunattiin Jerusalemin kuninkaaksi ja ristiretkeläiskuningaskunta syntyi.

 

 

Muutenkin ristiretkeläisvaltiot olivat sotilaalliselta voimaltaan heikkoja, vaikka saattoivatkin siitä huolimatta muodostaa uhan läheisille muslimien hallitsemille kaupungeille.<ref name="multiple10" /> Esimerkiksi Antiokian onnistui eräässä vaiheessa jo uhata [[Aleppo]]n kaupunkia. Myöhemmin Antiokian mahdollisuudet uhata Syyriaa kaatuivat Aleppon voimistumiseen ja sisäisiin vallanperimyskiistoihin Antiokiassa.<ref name="multiple10" />

: ''Katso myös: [[Temppeliherrain ritarikunta]] ja [[Johanniittain ritarikunta]]''

 

 

 

 

== Vuoden 1101 ristiretki ==

== Toinen ristiretki ==

{{Pääartikkeli|[[Toinen ristiretki]]}}

 

Vuonna 1144 muslimiarmeijaa johtavan Zengin onnistui saada [[Şanlıurfa|Edessa]] antautumaan. Ristiretkeläiskuningaskunnat Lähi-idässä olivat heikossa tilassa, eikä eurooppalaisilla ollut Edessassa kunnollista sotilaallista johtoa, eivätkä Jerusalemista tulleet joukot ehtineet apuun ennen kaupungin antautumista.

 

== Taistelut Egyptissä ==

 

Ennen kolmannen ristiretken alkua [[Egyptin keskiaika|Egyptissä]] käytiin sisäistä kamppailua vallasta. Jo ilman ristiretkiä ja niiden mukanaan tuomia ristiretkeläiskuningaskuntia Egyptin sisäpoliittinen tilanne oli sekava, sillä vaikka valta oli periaatteessa [[kalifi]]en hallussa, kuului käskyvalta käytännössä pääministereille eli [[Visiiri|visiireille]].<ref name="multiple15">Madden s. 68</ref> Sisäpoliittisten ongelmiensa takia Egypti osti veroillaan rauhan Jerusalemin kuningaskuntaa johtavalta kuningas [[Balduin III]]:lta.<ref name="multiple15" /> Kun visiiri vaihtui vallankaappauksen seurauksena Egyptissä, myös verojen maksaminen Jerusalemiin lopetettiin.<ref name="multiple15" /> Tämän seurauksena silloinen kuningas [[Amalrik I]] aloitti sodan Egyptiä vastaan.<ref name="multiple15" /> Sota kuitenkin epäonnistui, koska kuninkaan armeija ei päässyt etenemään [[Niili]]n tulvien takia.<ref name="multiple15" />

 

 

 

== Saladinin voimistuminen ja Jerusalemin kuningaskunnan tappio ==

 

Nur al-Dinin kuollessa Saladin alkoi toimia hänen asemansa perimiseksi.<ref name="multiple17">Madden s. 70</ref> Saladin esiintyikin Egyptissä islamin puolustajana ja eurooppalaisten ristiretkeläisten vastustajana, vaikka hän samanaikaisesti soti Nur al-Dinin sukulaisia ja muita muslimeja vastaan.<ref name="multiple17" /> Saladinin seurueeseen kuulunut Baha ad-Din ibn Shaddad kirjoitti teoksessaan ''Saladinin elämä'' Saladinista ja islamissa esiintyvän [[jihad]]in, Pyhän sodan merkityksestä hänen elämälleen:<ref>Baha ad-Din ibn Shaddadin 1100-luvun lopussa kirjoittama ''Saladinin elämä''</ref>

{{Sitaatti|Pyhät kirjoitukset puhuvat paljon Pyhästä sodasta. Saladin oli kaikkein väsymättömimmin ja kiihkeimmin omistautunut sille... Hän tunsi Pyhän sodan ja siihen liittyvät kärsimykset sydämessään ja koko ruumiissaan... Rakkaudesta Pyhään sotaan ja Jumalan tiehen hän jätti perheensä ja poikansa, kotimaansa, kotinsa, kaiken minkä hän omisti, valitsi elämän telttansa katveessa, kaikkien tuulien armoilla...}}

 

 

 

 

== Kolmas ristiretki ==

{{Pääartikkeli|[[Kolmas ristiretki]]}}

 

 

 

 

== Neljäs ristiretki ==

{{Pääartikkeli|[[Neljäs ristiretki]]}}

 

== Viides ristiretki ==

{{Pääartikkeli|[[Viides ristiretki]]}}

 

Viides ristiretki lähti [[Unkari]]sta, [[Itävalta|Itävallasta]] ja [[Baijeri]]sta [[Neljäs lateraanikonsiili|neljännen kirkolliskokouksen]] (1215) siunaamana. Paavi [[Innocentius III]] varusti retken matkaan hyökkäämään nousevaa voimakasta muslimivaltio Egyptiä vastaan. Koska toinen ristiretki oli ollut pettymys, hän halusi välttää kuninkaiden sekaantumista matkajärjestelyihin. [[Fredrik II (keisari)|Fredrik II]] olisi ollut innokas, mutta paavi torjui hänen osallistumisensa.

 

 

== Kuudes ristiretki ==

{{Pääartikkeli|[[Kuudes ristiretki]]}}

 

 

Fredrik II oli halunnut osallistua jo viidennelle ristiretkelle, mutta paavi ei hyväksynyt häntä mukaan, koska pelkäsi auktoriteettinsa kyseenalaistamista. Vuonna 1225 Fredrik nai Jerusalemin Isabellan, joka oli Jerusalemin kuningaskunnan nimellisen hallitsijan tytär. Tämän jälkeen Fredrikillä oli laillinen syy olla kiinnostunut kuningaskunnan palauttamisesta valtaan.

 

 

Akkossa, joka oli Jerusalemin kuningaskunnan nimellinen pääkaupunki, oli erilaisia mielipiteitä Fredrikistä. Hänen oma armeijansa ja iso osa ylimystöstä tuki häntä, mutta patriarkka, Temppeliherrat ja monet tavalliset kansalaiset eivät häntä tukeneet. Tämä liittyi yleiseurooppalaiseen jakaantumiseen paavin ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan kannattajiin. Fredrik sai kuitenkin kaupungin yhtenäistymään.

{{Pääartikkeli|[[Kahdeksas ristiretki]]}}

 

 

Tuohon aikaan [[mamelukit]] laajensivat valtaansa itäisellä Välimerellä. Jerusalemin kuningas oli vetäytynyt Akkoon, ja Ludvig halusi lähteä hänen avukseen. Ludvigin veli Anjoun [[Kaarle I (Anjou ja Sisilia)|Kaarle I]] taivutteli veljensä aloittamaan retken Tunisian valloituksella sillä verukkeella että Tunisiasta käsin olisi helpompi hyökätä Syyriaan ja Egyptiin. Tunisian sulttaanilla oli yhteyksiä [[Espanja|Espanjaan]], joten saattoi kuvitella että hän olisi käännytettävissä kristinuskoon. Tämä palveli ennen kaikkea Kaarlen omia valtapyrkimyksiä, sillä mamelukit havittelivat myös [[Sisilia|Sisiliaa]].

{{Pääartikkeli|[[Yhdeksäs ristiretki]]}}

 

 

 

Suunniteltiin, että Edvard ja Ludvigin veli Anjoun Kaarle veisivät armeijansa Jerusalemin kuningaskunnan pääkaupunkiin Akkoon, minne Baibarsin sotaretki lopulta suuntaisi. Juuri kun he saapuivat kaupunkiin, Baibars oli Tripolin kimpussa, joka oli viimeinen jäljellä oleva alue Tripolin maakunnasta ja täynnä kristittyjä pakolaisia. Päämajoistaan [[Kypros|Kyproksella]] ja Akkossa Edvard ja Kaarle hyökkäsivät Baibarsin sisälinjoihin. Loppuvuoden prinssi odotteli edesmenneen Ludvig IX:n ristiretkeläisiä sekä korjaten ja vahvistaen kaupungin puolustuksia.

Baibars alkoi epäillä, että mereltä oli tulossa hyökkäys Egyptiin, ja koska hän piti tilannetta vaarallisena, hän rakennutti laivaston vastaamaan aavistelemaansa hyökkäykseen. Kun laivasto oli valmis, Baibars ei hyökännyt suoraan ristiretkeläisiä vastaan vaan yritti vuonna 1271 rantautua ensin Kyprokselle toivoen houkuttelevansa esiin Jerusalemin nimellisen kuninkaan, Kyproksen [[Hugo III]]:n ja hänen Akkon laivastonsa. Sulttaani tahtoi valloittaa saaren jättääkseen siten Edvardin ja muut ristiretkeläiset saarroksiin Pyhään maahan. Hyökkäys ei kuitenkaan onnistunut, ja Baibarsin laivasto tuhottiin.

 

 

== Katso myös ==

 

== Lähteet ==

* {{Kirjaviite| Tekijä = Herbert Michaelis | Nimeke = Suuri Maailman Historia 2 | Julkaisija = Kirjayhtymä | Vuosi = 1968 }}

 

=== Viitteet ===