Ero sivun ”Flamenco” versioiden välillä

Flamenco oli alun perin laulua ilman soitinsäestystä, mutta myöhemmin sille vakiintuivat säestyssoittimiksi [[kitara|flamencokitara]] ja [[lyömäsoitin|lyömäsoittimia]]. Flamencoon toisinaan yhdistetyt [[kastanjetti|kastanjetit]] kuuluvat itse asiassa andalusialaiseen kansantanssiperinteeseen, ja niitä käytetään nykyään flamencossa harvemmin. Flamencon, ja erityisesti tanssin ja kitaran käytön huima kehitys 70-luvusta tähän päivään on luonut termin ''nuevo flamenco'' (uusi flamenco) erotuksena perinteiselle flamencolle tai Francon suosimalle viihteellisemmälle ”turistiflamencolle”. Nykyflamencon yleisimmät vaikutteet ovat musiikissa Latinalaisen Amerikan salsa ja rumba, joiden vaikutukset kuuluivat jo 1900-luvun alun ns. ''ida y vuelta'' -lauluissa (suom. meno/paluu) kuten colombiana- ja guajira-tyylilajeissa. Myöhempiin vaikutteisiin kuuluvat jazz, pop sekä rock. Nykyflamencoa toteutetaan käytännössä lähes kaikilla mahdollisilla instrumentaatioilla eri yhteyksissä, mutta vaikka esimerkiksi alun perin perulainen rytmisoitin [[Cajon]] (esp. Cajón) on saanutkin flamencomuusikoiden keskuudessa yleisen hyväksynnän ”flamencosoittimena”, se oli Paco de Lucian 70-luvun lopulla lanseeraama ”tuliainen” Etelä-Amerikan kiertueeltaan. Tanssiin on vaikuttanut viime vuosikymmeninä lähinnä nykytanssi ja baletti.

 

 

Flamencon ”kultainen kausi” ajoittui 1800- ja 1900-luvun taitteeseen, jolloin Andalusian kaupunkien kahviloista alkoi nousta suosittuja esiintyjiä, jotka myös mullistivat taidetta merkittävästi. Tähän aikakauteen ajoittui myös naisten ja miesten tanssien eroavaisuuksien selkeytyminen, jotka sata vuotta myöhemmin ovat taas hyvin lähellä toisiaan.