Ero sivun ”Bunny Berigan” versioiden välillä

[[Paul Whiteman]] palkkasi Beriganin yhtyeeseensä trumpetisti [[Bix Beiderbecke]]n korvaajaksi, mutta orkesterin soittotyyli ja rajoitettu rooli yhtyeessä ei sopinut Beriganille ja hän lähti yhtyeestä.<ref name="Down Beat"/> Hän soitti 1930-luvun puolivälissä myös Benny Goodmanin orkesterissa. Beriganin sooloista kappaleissa ”King Porter Stomp” ja ”Sometimes I’m Happy” tuli todella kuuluisia, ja hän oli mukana myös Goodmanin menestyksekkäällä kiertueella Yhdysvaltojen länsiosassa vuonna 1935. Samana vuonna hän soitti [[Glenn Miller]]in ensimmäisessä itse johtamassa kokoonpanossa. Hän nauhoitti vuonna 1936 Tommy Dorseyn orkesterin kanssa kappaleet ”Marie” ja ”Song of India”. Näistä kappaleista tuli orkesterin kaksi suurinta hittiä, ja Beriganin soolot olivat niin oleellinen osa niiden suosiota että trumpetistin lähdettyä yhtyeestä Dorsey sovitti soolot koko trumpettisektion soitettaviksi.<ref name="Allmusic"/>

 

 

1940-luvulla Berigan kärsi terveydellisistä ja taloudellisista vaikeuksista. Hän palasi lyhyeksi ajaksi Tommy Dorseyn yhtyeeseen ja muodosti vielä omankin kokoonpanonsa, mutta oli toisinaan niin huonossa kunnossa että joutui soittamaan konserteissa istuallaan.<ref name="Down Beat"/> Lääkärien varoituksista huolimatta hän ei missään vaiheessa vähentänyt työntekoa eikä alkoholinkulutustaan. Hän kuoli New Yorkissa 2. kesäkuuta 1942 [[kirroosi]]in ja sisäiseen verenvuotoon.<ref name="Allmusic"/><ref name="Rough Guide"/>