Ero sivun ”Jimmy Carter” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 70:
Kesäkuussa 1979 Carter solmi Neuvostoliiton kanssa [[SALT II|SALT II -aserajoitussopimuksen]]. [[Neuvostoliiton Afganistanin sota|Neuvostoliiton hyökättyä Afganistaniin]] Yhdysvaltain senaatti ei ratifionut sopimusta, mutta käytännössä maat panivat sopimuksen täytäntöön seuraavien vuosien aikana.<ref>Kantola 2017, s. 130–131.</ref> Afganistanin tapahtumien johdosta Carterin aloitteesta useat länsimaat boikotoivat [[Kesäolympialaiset 1980|Moskovan olympiakisoja 1980]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://web.archive.org/web/20110611121644/http://www.olympic.org.nz/nzoc/news/moscow-1980-story-nz-boycott | Nimeke = Moscow 1980 – A story of the NZ Boycott | Tekijä = | Ajankohta = 2.9.2010 | Julkaisu = New Zealand Olympic Committee | Viitattu = 30.9.2018 {{en}}}}</ref>
Carterin virkakauden loppua varjosti Yhdysvaltain [[Iran]]issa sijaitsevan [[Teheran]]in-suurlähetystön [[Iranin panttivankikriisi|panttivankikriisi]] ja epäonnistunut vapautusyritys.<ref name="EB"/> Kriisi romahdutti Carterin kansansuosion ja vaikutti hänen vaalitappioonsa [[Yhdysvaltain presidentinvaalit 1980|seuraavissa presidentinvaaleissa]].<ref>Kantola 2017, s. 132.</ref> Iran ja Yhdysvallat pääsivät sopimukseen panttivankien vapauttamisesta 19. tammikuuta 1981, jolloin Carterin virkakautta oli jäljellä enää vajaa vuorokausi. Vapautetut yhdysvaltalaiset lähtivät [[Teheran]]ista pian sen jälkeen, kun uusi presidentti [[Ronald Reagan]] oli aloittanut virassaan. Carter tapasi vapautetut [[Wiesbaden]]issa [[Länsi-Saksa]]ssa ja sanoi Iranin syyllistyneen ”uskomattomaan raakuuteen” panttivankeja kohtaan, mikä kuohutti yhdysvaltalaisten mieliä.<ref>''Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1982'', s. 36. Helsinki: Otava, 1981.</ref>
==== Arvostelua ====
| |||