Ero sivun ”Suomalainen siirtolaisuus” versioiden välillä

Suomi onnistui pitkään sisäisellä kolonisaatiolla ja myöhemmin sisäisellä muuttoliikkeellä hillitsemään maastamuuttoa. [[Pohjois-Amerikka]]an lähtijöitä oli ollut ennenkin, samoin lähti yksilöitä ja ryhmiä naapurimaihin [[Ruotsi]]in ja [[Venäjä]]lle ja [[Ruija]]an. Mutta vasta 1800-luvun parantunut tiedonvälitys yhdessä kotimaisten olojen kanssa saivat aikaan joukkomuuton etenkin [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]]. Oma osuutensa oli Yhdysvaltojen tarjoamilla etuisuuksilla, vapaalla maalla, vapaudella elää omaa elämäänsä, mahdollisuudella rikastua nopeahkosti jne. Suomesta muutettiin Pohjois-Amerikkaan selvästi vähemmän kuin [[Norja]]sta ja Ruotsista. Näistä maista lähti muutaman vuoden aikana yli 100&nbsp;000 siirtolaista ja Norjasta ennen 1900-lukua lähtijöitä oli noin 500&nbsp;000 ja Ruotsista 750&nbsp;000 henkeä.{{lähde}} Väitetään, että 80&nbsp;% [[ruotsalaiset|ruotsalaisista]] 1600–1700-luvun Pohjois-Amerikkaan muuttaneista oli alun perin suomalaisia.{{Lähde|16. syyskuuta 2008}} Toisaalla arvioidaan Delawaren Uuden Ruotsin siirtokuntaan muuttaneista uudisasukkaista olleen suomalaisiksi luokiteltavia noin puolet.<ref>{{Kirjaviite| Nimeke = Suureen Länteen. Siirtolaisuus Suomesta Yhdysvaltoihin ja Kanadaan.| Tekijä =Reino Kero| Julkaisija = Siirtolaisinstituutti |Vuosi =1996 | ISBN = 951-9266-51-8}}</ref>

 

 

Yhdysvaltoihin ja Kanadaan kohdistunut siirtolaisuus purki voimakkaasti juuri Pohjanmaan väestöongelmia. [[Savo]]sta Amerikkaan muuttaminen oli vähäisintä. Pohjanmaalla eräät seurakunnat loivat aivan oman instituutionsa eli ns. Amerikan-kirjat, joilla pyrittiin seuraamaan muuttaneiden myöhempiä elämänvaiheita uudessa kotimaassa. Tutkimuksissa{{lähde tarkemmin}} on todettu, että suurimman muuttaneiden ryhmän muodostivat [[Loinen (yhteiskunta)|loiset]] ja vakinaista tointa vailla olevat [[Mäkitupalainen|mäkitupalaiset]], eli juuri ne ihmisryhmät, joiden mahdollisuudet kotimaassa olivat vähäiset ja joiden elämään laillisen suojelun poistaminen eniten vaikutti. Toinen suuri ryhmä olivat sellaiset talollisten pojat ja tyttäret, joille ei riittänyt toimeentuloa kotitilalla, ja joille ei ollut tarjolla edes torppaa tai muuta vastaavaa ”omaa maata”. Nämä kaksi pääryhmää käsittivät yli puolet Suomesta lähteneiden siirtolaisten määrästä. Merkittävä osa siirtolaisista on ollut suomenruotsalaisia, varsinkin ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Esim. 1893–1924 noin 20&nbsp;% Pohjois-Amerikkaan muuttaneista suomalaisista oli ruotsinkielisiä<ref>{{Kirjaviite| Nimeke = Finlandssvenskar i Amerika| Tekijä =Anders Myhrman| Julkaisija = sls |Vuosi =1972 | ISBN = 951-9017-04-6}} </ref>.