Ero sivun ”Intianlentäväkoira” versioiden välillä

'''Intianlentäväkoira'''<ref name="nisäkäsnimistö" /> eli '''intianlenkko'''<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = McGhee, Karen & McKay, George| Nimeke = Maailmamme eläimet| Vuosi = 2007| Sivu = 38| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Gummerus| Suomentaja = Marja-Leena & Pertti Hiltunen| Isbn = 978-951-20-7373-3 }}</ref> (''Pteropus giganteus'') on [[hedelmälepakot|hedelmälepakkojen]] heimoon kuuluva [[lepakot|lepakko]]. Sen siipien kärkiväli on yli metrin. Intianlentäväkoira on [[kasvinsyöjä]], joka herkutteleesyö monenlaisillamm. hedelmämehuillahedelmämehuja. [[Nisäkäsnimistötoimikunta|Nisäkäsnimistötoimikunnan]] ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on ''kaljulenkko''.<ref name="nisäkäsnimistö">{{Verkkoviite | Tekijä= Nisäkäsnimistötoimikunta | Nimeke= Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet | Osoite= https://koivu.luomus.fi/nisakkaat/index.php?name=Pteropus%20giganteus| Ajankohta= 2008 | Julkaisija= Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto | Luettu= 22.6.2018}}</ref>

Intianlentävätkoirat lepäävät päivisin suurina parvina roikkuen pää alaspäin puista. Lepopaikat ovat pysyviä, ja vuosien mittaan puut menettävät kuorensa lepakoiden takia. Paikoilla tuntuu vahvana eläimelle ominainen myskintuoksu. Uni ei ole kovinkaan rauhallista, vaan lepakotLepakot hyppivät oksalta toiselle ja kinastelevat keskenään parhaista nukkumapaikoista. Lepopaikassa vallitsee tiukka arvojärjestys, jonka mukaisesti vanhimmat koiraat valtaavat itselleen keskeiset, parhaat paikat. Parvissa voi olla satoja yksilöitä.{{lähde}}

Intianlentävätkoirat käyvät ruoanhakumatkaan iltahämärässä. Puissa roikkuvat lentävätkoirat alkavat käyttäytyä levottomasti, kunnes näkymättömästä merkistä kaikki heittäytyvät yhtaikaa lentoon. Niiden ruokapaikalle voi olla matkaa yli 50 km. Hajuaistinsa avulla lentävätkoirat suunnistavat suoraan kypsyneiden hedelmien luokse. Trooppisessa metsässä puut ovat kukassa eri aikoina. Mikäli hedelmiä on niukasti, parven yksilöt hajaantuvat kauas toisistaan. Useammin isoIso joukkio lepakoita puhdistaa muutaman runsassatoisen puun yössä.{{lähde}}

Näillä lepakoilla on isot, litteät poskihampaat, joilla ne jauhavat monenlajista hedelmälihaa ja imevät mehut suihinsa. Ne sylkevät pois kiinteän aineksen, ellei se ole pehmeää kuten banaaneissa.

Intianlentävänkoiran pariutumisaika on heinäkuusta lokakuuhun. Lepakot parittelevat yhdyskunnan lepopaikalla. Sitä edeltää koiraan lyhyt ja yksinkertainen kosiskelu. Parisiteet ovat löyhiä, ja koiraat pyrkivät parittelemaan useiden naaraiden kanssa. Noin viiden kuukauden kuluttua naaras synnyttää yhden poikasen. Se syntyy päiväsaikaan jalat edellä. Intianlentäväkoira on syntyessään paljon kehittyneempi kuin useimmat lepakot. Sen silmät ovat valppaasti auki, sen turkki on tiheä ja paino jopa 250 g, miltei kolmannes emon painosta. Naaras huolehtii siitä yksin, koiras ei mitenkään osallistu poikasen hoitoon.

Suuresta koostaan huolimatta intianlentäväkoira onei vähitenole pelättyjäkovin lepakkolajeja.pelätty Senlepakkolaji miellyttäväkoiramainen koirannaamanaamansa ja ruokavalioruokavalionsa ovat säästäneet sen siltä kauhunsekaiselta taikauskolta, joka liittyy monien lepakkolajien ulkomuotoonansiosta. Luonnonvaraisista hedelmistä laji on paikoin siirtynyt tuholaiseksi viljelmille, mikä on johtanut torjuntatoimiin. Joillakin seuduilla lentäviäkoiria on voimaperäisesti myrkytetty.