| kuolinaika = {{kuolinaika ja ikä|12|8|1871|8|1|1939}}
| kuolinpaikka = [[Riika]], Latvia
| puolue =
| ammatti =
Rivi 21:
| huom =
}}
'''Gustavs Zemgals''' ([[12. elokuuta]] [[1871]] [[Džǖkstes]], [[Latvia]] – [[8. tammikuuta]] [[1939]]) oli [[latviaRiika]]lainen, Latvia) oli latvialainen poliitikko ja maan toinen presidentti.
==Elämäkerta==
Gustavs Zemgals syntyi käsityöläisperheeseen [[Džǖkstes]]issa [[Kuurinmaa]]lla. Hän suoritti lukion [[Riika|Riiassa]] ja valmistui lakitutkinnoistaan [[Moskovan yliopisto]]sta. Sittemmin hän työskenteli lakimiehenä. Politiikkaan hän tutustui jo opiskeluaikoinaan liittyen ''Jaunā Stravā'' -nimiseen sosialistiseen liikkeeseen. Zemgals toimiosallistui reservin upseerina [[Venäjän-Japanin sota|Venäjän-Japanin sodassa]]an 1904–05 reservin upseerina osallistuen1904–1905 taisteluihintaisteluissa Kaukoidässä. Vuosien 1905–071905–1907 vallankumouksen aikana hän oli mukana perustamassa [[Latvian sosiaalidemokraattinen puolue|Latvian sosiaalidemokraattista puoluetta]] ja toimitti sen lehteä. Sittemmin hänestä tuli Riian pormestari ja hän liittyi radikaalidemokraattiseen puolueeseen.<ref name="BDCEETC">{{Kirjaviite | Tekijä = Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman | Nimeke = Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century | Vuosi =2008 | Selite = | Sivu = 1152 | Julkaisija = M. E. Sharpe | TunnisteISBN = ISBN 978-0-7656-1027-0 | Kieli ={{en}} }}</ref>
Zemgalsista tuli 17. marraskuuta 1917 Zemgalsista tuli Latvian väliaikaisen kansallisen komitean varapuheenjohtaja ja seuraavana päivänä varsinaisen puheenjohtajan ollessa muualla hän luki Latvian itsenäisyysjulistuksen. Saksalaisten yritettyä järjestää vallankaappauksen [[Liepāja]]ssa hän vastasi kansallisen komitean toiminnasta. Vuonna 1919 hänet valittiin jälleen Riian pormestariksi sekä kansallisen komitean varapuheenjohtajaksi. Vuosina 1921–231921–1923 Zemgals toimi puolestaan sotaministerinä, ja vuonna 1922 hänet valittiin Latvian parlamenttiin [[demokraattinen keskusta|demokraattisen keskustan]] ehdokkaana. [[Jānis Čakste]]n kuoleman jälkeen Zemgals valittiin maan presidentiksi 8. huhtikuuta 1927 maan presidentiksi. Kautensa lopussa 8. huhtikuuta 1930 hän kieltäytyi lähtemästä ehdokkaaksi uudestaan. Hänet valittiin kuitenkin vuonna 1931 jälleen parlamenttiin ja vuonna 1933 [[Baltian unioninunioni]]n johtoon. Sittemmin Zemgals työskenteli kuolemaansa saakka lakimiehenä Riiassa, jonne hänet on myös haudattu.<ref name="BDCEETC" />
